sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Unettomuuden hyviä puolia

on se että ehtii ennen aamu kuutta työskennellä melkein kolme tuntia. Tästä johtuen, olen nyt tavoitteessa minkä asetin E:lle ja lomalle, eli kaksi ja puoli lukua.

Toivottavasti en väsähdä liikaa loppupäivästä (näin käy helposti jos herää kolmelta), vaan jaksan työstää lukua 11, koska silloin minulla on teoreettinen mahdollisuus saada se ja luku 12 valmiiksi ensi viikolla.

Lukemistavoitteesta jäin pahasti jälkeen, minulla oli tavoitteena se yksi keskeneräinen kirja sekä 6 muuta. Näistä on nyt kolme jäljellä ja yksi kesken. Keskeneräinen on sarjakuva, eli sen loppuun lukeminen ei pitäisi olla ongelma ja sitten voin aloittaa jotain uutta.

Huomenna paluu töihin ja arkeen, kesäloman vietän vasta elokuun puolella. Minua ei haittaa yhtään viettää kesä töissä, sillä en oikeastaan välitä lämmöstä ja auringosta. Elokuu ei ole niin viileä kuin haluaisin, mutta omassa päässäni lasken sen jo syksyksi. Kesä- ja heinäkuu on muutenkin ihan mukavia työkuukausia, sillä kaikki, asiakkaista henkilökuntaan on paremmalla päällä. Kaikki on paljon rennompaa kesällä ja aika kuluu nopeasti. Pari viikkoa niin on juhannus ja sitten loppukuusta ajattelin pitää pari lomapäivää, et näillä fiiliksillä kesään.


perjantai 29. toukokuuta 2015

Ihmiskaupan kasvot

 

Tästä kirjasta jäi vähän ristiriitainen olo. 

Aihehan on aivan kauhea, enkä halua mitenkään väheksyä naisten kokemuksia, tai sitä hyvää työtä mitä Rendic tekee naisten puolesta. Asioista pitää puhua ja ikäviä juttuja nostaa esille.

Mutta mennäänpäs sitten siihen osuuteen mitä minun oli vaikea niellä. 

Ensinnäkin vaikka se, miten heti kirjan alussa kaikkien päälle heitetään yhtäläinen syyllisyyden viitta maailmalla tapahtuvasta ihmiskaupasta. Sillä ei ole väliä vaikket ole koskaan katsonut netistä seitsenvuotiaan aasialaistytön live esitystä, tai käyttänyt maksullisia seuralaispalveluita tai käynyt edes niissä epämääräisissä hierontapaikoissa joita minunkin naapurustosta löytyy. Olemme silti syyllisiä, jokainen meistä. 

Sitten on kirjan vahva uskonnollinen sävy. Sillähän ei ole väliä, kuka tekee hyvää työtä, uskovainen vai ateisti, tärkeintä on että autetaan. Mutta tässä kirjassa usko pursuaa sivuista läpi vähän liiankin paljon ja vie uskottavuutta tiedon objektiivisuudelta. Esimerkiksi pornosta kertova osuuden lähestymistapa oli kaukana objektiivisuudesta. Koko luku oli vain ristiretkeä pornoa vastaan. Ne esimerkit ja johtopäätökset mihin tässä luvussa päätyttiin olivat kyllä aika heikkoja. 

Esimerkiksi 
"Patric Trueman toimi aikoinaan USA:n oikeusministeriön osastolla, joka tutki lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä. Muun muassa hän on todennut, että lähes kaikkien naisien ja lapsia hyväksikäyttävien tie on kulkenut samansuuntaisesti: pornon katsominen on johtanut strippiklubeille, ja strippiklubeilta matka on jatkunut prostituoitujen luo. Truemanin mukaan aikuisporno johtaa herkästi myös lapsipornoon. Tietty prosentti miehistä siirtyy aina aikuispornosta lapsipornoon siinä vaiheessa kun he saavuttavat tietyn kyllästymispisteen aikuispornossa. Truemanin mukaan erityisesti järkyttävää on se, että 100% lapsipornon katsojista päätyy ennen pitkään oikeaan seksiaktiin lapsen kanssa. ". 

Jotenkin minua ärsytti tässä se, miten nämä luvut on kerrottu. Epäsuorasti, seuraavalta sivulta saa lukea miten melkein 100% miehistä katselee pornoa jossain muodossa (muualla oli maininta saksalaistutkimuksesta, missä mainitaan että 90% miehistä kuluttaa internetpornoa säännöllisesti). Tuossa lainauksessa, ei kuitenkaan kerrota mikä prosenttiosuus on tämä "tietty prosentti miehistä" joka siirtyy aina aikuispornosta lapsipornoon. Mutta sitten kyllä annetaan lukuja, kun halutaan pelotella miten lapsipornon katselu johtaa tekoihin. Kirjassa oli muutenkin liikaa sitä, että korostetaan miten tietyt ulkoiset asiat (kuten porno), johtavat kauheisiin tekoihin. Sen sijaan että oltaisiin järkevästi mietitty, että ehkä siinä ihmisessä joka kajoaa lapsiin, on jotain vialla alusta alkaen. 

Kirjassa sanottiin heti alussa, että tämä keskittyy vain naisiin kohdistuvaan seksiperäiseen ihmiskauppaan. Alussa myös kerrotaan se, että myös miehet ja pojat joutuvat seksiperäisen ihmiskaupan uhreiksi, mutta sen jälkeen heistä ei puhuta. Vähän tuli sellainen fiilis, että ne jätettiin pois koska kuka kristitty haluaa kuulla surullista tarinaa thaimaalaisesta Lady boysta. Vaikea kuvitella, etteikö ne miehet ja pojat ole yhtä rikki kuin Rendicin kohtaamat naiset. Ainoa viittaus homoihin on lause "Homoseksuaalit saavat kyllä tuomionsa nopeasti, mutta kukaan ei näe seksuaalisuuden rikkaa omassa silmässään - sitä, että moni pastori ja seurakuntalainen on itse asiassa syvällä pornografian, uskottomuuden ja muiden seksuaalisten syntien syövereissä.". Tästä kuitenkin annan kirjalle pisteitä, että kirkkoa ei näytetty vain hyvässä valossa, vaan sitä oikeasti kritisoitiin kun siihen oli tarvetta. Myös raamatun kohtia nostettiin esille, missä oli selvästi kyse raiskauksesta ja naisten hyväksikäytöstä.
 
Oli tässä kirjassa miljoona muutakin kohtaa jotka ärsyttivät, mutta siinä oli myös paljon hyvää. Kuten yksittäisten naisten tarinat. Ne kertovat ainakin minulle enemmän kuin tilastot. 

Tämä on varmaan hyvä kirja uskovaisille, koska siinä korostetaan paljon sellaisia asioita mitkä he pitävät tärkeinä. Jos sen sijaan ei ole uskovainen ja haluaa vain objektiivista tietoa ihmiskaupasta, niin sitten kannattaa etsiä jokin toinen tiedonlähde.

Valitettavasti tästä kirjasta ei tule yhtään kuittausta haasteeseen.


sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Lomaa ja lukemista

Eilen luin loppuun yhden E:hen liittyvän kirjan. Huolimattomuuttani olin sitten varannut itselleni Easy Reader kirjan, mikä tarkoitti sitä että sivuja oli neljänsadan sijaan vain vähän yli sata ja teksti oli lyhennetty, yksinkertaistettu, ja koko teokseen oli käytetty vain 1200 eri sanaa. Silti luin sen loppuun koska pidän aihetta mielenkiintoisena. Jossain vaiheessa lainaan kyllä sen oikean version tästä kirjasta. Nyt on vaan liikaa lukemista joten tähän hätään en sitä voi tehdä.

Viime viikonloppuna käytin ensimmäistä kertaa Scrivenerin ilmoitustaulu työkalua.

Lisäsin työhön tyhjiä tiedostoja, ja listasin muutamalla ranskalaisella viivalla, mitä näissä luvuissa/kohtaukissa tulee tapahtumaan. Näitä kortteja sitten siirtelin, lisäilin ja poistin tarpeen mukaan. Samalla kun selvittelin juonisotkua, sain pienoisen käsityksen siitä, montako lukua E:hen tulee, ja se on noin kolmekymmentä. Tämä siis vain tälle nykyhetken aikajanalle, menneisyyden kirjoitan omana projektina tämän jälkeen ja sen luvuista ei ole tietoa. 

Ensi viikolla alkaa kauan odotettu, ja tarpeeseen tuleva loma. Tietenkin aloin heti suunnittelemaan montako lukua voisin kirjoittaa ja salaa miettimään puoleenväliin pääsemistä. Puoleenväliin pääseminen on kuitenkin fantasiaa, se vaatisi seitsemää lukua seitsemässä päivässä, mikä on mahdotonta koska:
1. Olen hidas kirjoittamaan
2. Olen buukannut lomalle turhan monta menoa ja muuta hommaa

Teoriassa seitsemän lukua seitsemässä päivässä on mahdollista, jos kyse olisi vain raakatekstistä. Mutta kun en halua tuottaa pelkkää raakatekstiä. Pidän siitä että E on edennyt luku kerrallaan niin, että luvut ovat melko valmiita kun siirryn seuraavaan. Mutta tämä vaatii sitä että kirjoitan, editoin ja uudelleen kirjoitan luvut useamman kerran ennen kun näen ne valmiina.

Tässä lähestymistavassa on sekin hyvä puoli, että joskus ne parhaat ideat, tulevat vasta editoidessa. Esimerkiksi eilen kun x:ttä kertaa editoin lukua kahdeksan ja tekstiin livahti muutama asia joita en ollut aikaisemmin ajatellut lainkaan. Kun sitten näin mitä olin kirjoittanut, sain ratkaistua sillä muutaman juonen jatkuvuuteen liittyvän asian, jotka olivat jääneet ratkaisematta. Mutta nämäkin oivallukset tulivat vasta eilen, vaikka olen paininut tämän luvun kanssa jo viikon. Olen kirjoittanut, editoinut ja uudelleen kirjoittanut tätä yhtä lukua, ja koko ajan miettinyt että ei toimi, ei näin. Vasta nämä eilisen lisäykset, tekivät luvusta hyvän

Realistisempi tavoite viikolle olisi kaksi valmista lukua, ja yksi keskeneräinen. Tämä sillä varauksella että jos luku yhdeksän vaatii viikon työstämistä, niin sitten työstän sitä viikon. Yritän olla hoputtamatta itseäni, vaikka olisi millainen fiilis siitä, että lomalla pitäisi saada paljon aikaiseksi.


Luvun kahdeksan lopullinen sanamäärä (ainakin toistaiseksi), on 2934. Käsinkirjoitettuja sanoja oli alunperin 900 ja uudelleenkirjoittamisen jälkeen 2300. Se miksi teksti kasvaa näin paljon Scrivener vaiheessa on se, että käsinkirjoitetussa osuudessa puuttuu kuvailut. Joskus niitä on siellä vähän, mutta yleensä käsin tulee kirjoitettua enemmän mitä tapahtuu, ei miltä se näyttää. Luvussa kahdeksan tuli lisättyä tekstiä myös vuorosanoihin, minkä takia sanamäärän kasvaminen oli näin suurta.