torstai 14. tammikuuta 2016

Jotain positiivista

Eilen sain vihdoin siirrettyä viimeiset luvut Scriveneriin ja sitten palkitsin itseni uudelleen järjestelemällä luvut parempaan kuosiin. Tajusin yhtenä päivänä että aloitin tämän menneisyyden osuuden liian myöhään. Aloittamalla tarinan paljon aikaisemmin saan mahdutettua mukaan monta kohtausta jotka vaikuttavat nykyhetken osuuksissa. Nyt voin näyttää kohtaukset, sen sijaan että vain kerron niistä. Tämä uudelleenjärjestely ei onneksi vaikuta paljon niihin lukuihin mistä olin jo kirjoittanut raakatekstin. Se vaikuttaa vain siihen missä järjestyksessä asiat tapahtuu.

Eilen iltapäivällä alkanut kurkkukipu muuttui sitten yön aikana ihan kunnon flunssaksi ja herätti minut kahdelta. Burana auttoi vointiin, mutta ei nukahtamiseen. Nousin sitten ylös, keitin kupin teetä ja aloin kirjoittamaan menneisyys osuuden ensimmäistä lukua. Kirjoitin neljään, menin sitten takaisin vuoteeseen, en saanut unta ja nousin viideltä jatkamaan. Nyt kello on kuusi ja ensimmäisen luvun ensimmäinen versio on kasassa. Onhan se raukka ruma, eikä sitä kehtaa näyttää kellekään mutta se on olemassa! 
 
En alunperin aikonut aloittaa tätä urakkaa kuin vasta maanantaina, kun siitä nykyhetkestäkin on vielä pätkiä editoimatta, mutta ajattelin että nämä aamutunnit on parasta käyttää ihan uuteen tekstiin koska kirjoittaminen on silloin helpompaa. En päässyt mihinkään flowhon mutta nopeastihan ne tunnit meni. 
 
Nyt suuntaan aamupalalle ja sitten nappaan toisen buranan ennen töihin menoa. Olo ei ole niin karsea että voin perustella kotiin jäämistä. Tiedän että nykyinen olotilani on illuusiota, sillä ilman buranaa tuskin menis näin hyvin.