keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Oliko se siinä?

Ehkä, ehkä ei. En oikeasti tiedä. Olen ehkä editoinut E:n loppuun. Ainakin nyt tuntuu siltä. Päähenkilöä voisi vielä syventää, mutta pää lyö tyhjää. No nyt se saa sitten olla ainakin hetken. Viikonloppuna voisin kääntää scrivener projektin e-kirjamuotoon ja tunkea kindleen. Toiveena on, että tekstin lukeminen eri formaatissa antaa kaivattua etäisyyttä. Ennen viikonloppua en kuitenkaan aloita lukemista. Parin päivän tauko voisi tehdä hyvää. 
 
Tänään vietin työpäivän vähän eri ympäristössä ja kun kävelin kotiin tajusin olevani kirjaston lähellä. Menin sisälle, koska miksipä ei, ja istuin alas kirjoittamaan. Oikea kirjoitusvihko on A4 ja kierreselkäinen ja en kanna sitä mukana, ellen tiedä pääseväni kirjoittamaan. Mukana kulkee kuitenkin aina kaikista pienin moleskine-vihko, koska koskaan ei voi tietää milloin eteen tulee kirjoitushetki. Oli kiva istua itselleen vieraassa kirjastossa ja kirjoittaa. En kirjoittanut pitkään enkä paljon, mutta sain aukaistua ne pari E:n kohtaa jotka olivat työn alla ja vähän jumissa.