torstai 25. toukokuuta 2017

Vapaapäivä

Miten edellisestä postauksesta on voinut kulua melkein kaksi viikkoa? Tuntuu, että juurihan sen kirjoitin. Samalta tuntuu uudenvuoden suhteen kun ajattelee, että viikon päästä on jo kesäkuu.

Olen jälleen vähän samoissa tunnelmissa kuin viime postauksessa. Istun sohvalla kahvikuppi kädessä ja edessä on vapaapäivä. Tällä kertaa vapaata on kokonaiset neljä päivää. Suunnitelmissa ei ole kuin ihan perusjutut. Siivoamista, ruuanlaittoa ja iltapäivällä pitkä lenkki. Tavoitteena olisi myös saada Kellotornin luku 11 valmiiksi ja ehkä myös aloitella seuraavaa. 

Viime päivinä olen miettinyt kuinka paljon kaipaan sitä tunnetta, että aivoissa ei ole muuta kuin tarina. E:n kanssa oli tällaista, että kaikki ajatukset pyöri sen ympärillä. Kellotornin kanssa koin saman viime vuoden lopulla, mutta nyt en ole pitkään aikaan. Tiedän, että osaltaan se johtuu siitä, että E on aina vähän taustalla. En pääse uppoutumaan tarinaan samalla lailla. Riippumatta siitä kirjoitan. Ehkä tämä on juuri se muusa jonka tuloa ei saisi muutenkaan odotella.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Aamukahvi

Lauantai, aamukahvi ja luku yhdeksän joka on kohtausta vaille valmis. Kaksi päivää vapaata eikä yhtään menoa. Suunnitelmatkaan eivät ole kummoisia: käydä lenkillä, siivota, tehdä ruokaa ja lukea Kingi loppuun.

Bag of Bones on toinen Kingi jonka äärellä viihdyn ihan kunnolla. Ensimmäinen oli Se. Luin siitä noin sata sivua, mutta sitten se jäi koska kirja oli valtava ja mahdotonta kantaa mukana. Nyt sama kirja on pokkarina ja englanniksi. Se odottaa kesää ja ehkä myös lomia. On se pokkariversiokin järkyttävän kokoinen. En tiedä miksi mielessä ei käynyt ostaa sitä e-kirjana.

Muutama viikko sitten vietin taas ihan liian monta tuntia yrittäen saada Aspellin suomenkielistä sanakirjaa toimimaan Scrivenerissä. Löysin sanakirjasta muutaman version, mutta en saanut niitä toimimaan. Laitoin sitten mailia Scrivenerin sanakirjasta vastaaville ja kysyin, miten ne voisi muuttaa yhteensopiviksi. Vastaus oli, ettei mitenkään, mutta… Scrivenerin versio 3 (windows) pitäisi tulla Beta testaukseen kuukauden päästä ja samalla sanakirjat siirtyvät Aspellista Hunspelliin ja siinä on suomenkielinen sanakirja. En tiedä voiko sanakirjan ladata helposti kuin muut kielet, vai pitääkö sen kanssa säätää, mutta ainakin on toivoa. Oikoluvun puuttuminen on omalla kohdalla Scrivenerin ainoa iso puute. 
 
Toinen pienempi puute on se, että windows versiossa ei voi määrittää mihin päivään mennessä haluaa saavuttaa tietyn sanamäärän. 

Nyt on hyvä hetki nousta sohvalta, vaihtaa vaatteet, korjata vuoteet ja saada lisää kahvia. Ehkä sitten voisi istuutua takaisin sohvalle ja editoida vähän lisää.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Luku yhdeksän

Tämän viikon tavoitteena on editoida luku yhdeksän. Ne kuusi lukua jotka olivat viime viikon tavoitteena muuttuivat kahdeksaksi kun oli järkevää erottaa kaksi kohtausta omiksi luvuiksi. Tämä editointiosuus mitä nyt teen on mielestäni se hauskin vaihe. On ihanaa ottaa raakatekstiä ja muokata se sellaiseksi, ettei sitä tarvitse hävetä.

Teksti ei ole täydellistä tässäkään versiossa. Joskus onnistun löytämään oikeat sanat joskus en. Joskus tyydyn siihen, että lauseessa sanotaan se mitä pitää sanoa ja siirryn eteenpäin. Ne oikeat sanat voivat löytyä hiukan myöhemmin. Seuraavana päivänä kun luen tekstiä uudelleen tai joskus vasta seuraavalla editointikierroksella.

Nämä kahdeksan lukua eivät tule olemaan valmiina kesäkuuhun mennessä. Jos luku / viikko tahti pitää niin tässä hommassa menee koko kesäkuu. 

Söin juuri Yosan lime-kookos jogurtin. Yleensä rakastan kaikkea mihin on pistetty kookosta, mutta tätä ei kyl voi kehua kellekään.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Aamuneljä, Scrivener appi ja lauantai

Eilen keitin teetä aamuneljältä ja kirjoitin tunnin. Kokeilin ensin koneella, mutta siitä ei tullut mitään. Sitten otin kynän käteen ja yritin uudestaan. Tosi usein olen kuullut podcasteissa haastateltavan sanovan etteivät kirjoita käsin koska heidän ajatuksensa kulkevat nopeammin kuin käsi jaksaa kirjoittaa. Minulla ei nähtävästi ole tätä ongelmaa. Ajatukset kulkevat yhtä hitaasti kuin käsi liikkua. Jälleen kerran olisin mieluummin nukkunut kuin istunut neljältä kirjoittamassa, mutta kokemus oli silti ihana. Täytin kaksi A4-sivua (tai yksi molemmin puolin. Miten se nyt haluaa laskea). Parasta oli kuitenkin se, että tekstiä syntyi tosi helposti. Kerran nostin päätä ja katsoin kelloa, mutta muuten vaan kirjoitin.
Äsken oli vähän samanlainen kokemus. Kirjoitin yhden kohtauksen puhtaaksi, mutta seuraava ei toiminut millään joten pistin pädin lataukseen, siirryn vihon äärelle ja sain sivun verran uutta tekstiä. 
 
Olen tässä nyt jonkin aikaa testannut Scrivenerin appia ja se on ihan ok, mutta ei mahtava. Käytän bluetooth näppäimistöä joten kirjoittaminen on siltä puolen ihan mukava kokemus ja nuolinäppäimet on kätsyjä kun pitää siirtää kursoria (tai maalata tekstiä). Olen käyttänyt appia kun kirjoitan kohtauksia puhtaaksi, mutta tekstin editoidessa sirryn läppärin. Tapani editoida on se, että kirjoitan saman lauseen uudelleen ja uudelleen kunnes se alkaa jotenkin toimia. Ehkä kyse on siitä, että pädin näyttö on liian pieni tai siitä, että leikkaaminen, liimaaminen ja tekstin siirtäminen paikasta toiseen on kosketusnäytöllä hiukan haasteellista, mutta koneella editoiminen on helpompaa. 
 
Synkronisointi pädin ja läppärin välillä on toiminut ihan hyvin. Asensin koneelle dropboxin ja Scrivenerin tiedosto on siellä (tämä päivittää muutoksen suoraan dropbox-tilille) ja apin linkitin samaan dropbox-tiliin. Dropboxin asentaminen koneelle tarkoittaa sitä, että kun tiedostoihin tulee muutoksia Scrivener synkronisoituu automaattisesti, mutta pädin puolella se pitää tehdä käsin. Kun aukaisen apin se tarkistaa onko muutoksia ja kysyy haluanko synkronisoida ennen kuin jatkan, mutta toiseen suuntaan se ei tapahdu automaattisesti. Eli toisin sanoen, kun lopetan kirjoittamisen apilla painan synkronointi-nappia jotta muutokset siirtyy dropboxiin. Tähän asti synkronisointi on epäonnistunut kerran. Se toimi kun siirsin muutokset pädiltä dropboxiin, mutta koneella oli ongelmia. Jouduin paikkaamaan tekstiä käsin. Muutokset (uudet tiedostot) olivat kyllä dropboxissa, mutta projekti ei jotenkin osannut liittää niitä. Osasyy tähän ongelmaan saattoi olla se, että pidin aina Scrivener-tiedostoa auki läppäirllä. Nyt olen sulkenut sen ja aukaisen vain jos tarvitsen. 
 
Scrivener appi on ihan kätsy, jos hyväksyy sen, ettei se ole ihan yhtä monipuolinen tai helppo käyttää kuin pc tai mäkkiversio. Voin kuvitella ottavani mieluummin pädin ja näppäimistön mukaan jos lähden reissuun (painavat vähemmän kuin läppäri). Jos pädi on wifi-riippuvainen (kuten omani on koska siinä ei ole sim-korttia), projektin voi synkronisoida ennen kun siirtyy wifittömälle alueelle.

Muuta?
Töiden puolesta viikko oli todella raskas. Tekemistä oli niin paljon, etten kerinnyt lukemaan edes kaikkia posteja. Ensi viikko on onneksi hitusen rauhallisempi samoin kuin sitä seuraavat. Tämä päivä on mennyt ihan vain olellessa. Nukuin puoli kahdekssaan (eli pitkään), siivoilin, tein ruokaa ja kävin lenkillä. Pyykit pyörii koneessa. Tee on jäähtynyt koska kirjoitin tätä. Voisin kirjoittaa vielä hetken ja siirtyä sitten vuoteeseen ja lukemaan.

torstai 4. toukokuuta 2017

Huhtikuussa luettu

 Ihan ok dekkari kahdesta kadonneesta teinistä joista toinen löytyy muutama vuosi katoamisen jälkeen kuolleena. Tarina koukutti, koska toinen kertojista on yksi näistä kadonneista teineistä joka selostaa millaista on siellä missä heitä pidetään ja mitä tapahtui ennen katoamista. Päätutkijana toimii, Joe O'Loughlin, psykiatri joka sattuu olemaan Oxfordissa kun kadonneen tytön ruumis löytyy. Sanon, että dekkari oli ihan ok, koska jossain vaiheessa nämä tutkintaosuudet alkoivat tuntumaan pitkävetisiltä. Ehkä eniten ärsytti Joen edellisestä seikkailusta tuttu naispsykiatri jolla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin olla ensin vihainen Joelle, sitten mennä sen kanssa sänkyyn. Aina kun naispsykiatri astui tarinaa, kerrotaan kuinka seksikkäältä se näyttää asussa jonka on sinä päivänä pistänyt päälle. Edellistä tarinaa on sitten ihan turha lukea jos lukee ensin tämän, koska sen tapahtumat paljastetaan täysin tässä kirjassa.

En edes muista milloin tein tähän varauksen, mutta yhtäkkiä se odotti kirjaston varaushyllyssä. En tarttunut tähän innoissani koska ajattelin "taas yksi opas", mutta tämä oli niitä kirjoja joita sitten lukee hetkessä. Tämä ei ole näin kirjoitat kirjan -opas, vaan pikemminkin esimerkkejä miten jotkut kuuluisuudet kirjoitti.

Luin tämän töitä varten. Alkuun en olisi millään jaksanut aloittaa sitä ja sitten kun aloitin en malttanut jättää käsistä. Ihme kertoo tavallisesta kymmenvuotiaasta pojasta, jolla on epämuodostuneet kasvot. Jatkuvien leikkausten takia Augie ei ole käynyt tavallista koulua, mutta nyt olisi tarkoitus mennä.

Kuuntelin: 
Tämä on niitä kirjoja joita olen halunnut lukea jo pitkään. Aivan ihana. Hyvää juoksumotivaatiota.

Törmäsin kirjaan jossain podcastissa. Pidin tästä vaikka nyt jälkikäteen en osaa sanoa siitä mitään (ja muistan vielä vähemmän).

Siivoamista <3
Löysin samaisen naisen podcastin viime viikolla ja sitten törmäsin kirjaan. Dana K. White pitää blogia nimeltä a slob comes clean. Eli hän ei siis rakasta siivoamista ja kirja (sekä podcast) on tarkoitettu hänen kaltaisille ihmisille, mutta silti minunkaltainen ihminen ihastui niihin. Onneksi podcastjaksoja on yli 130, sillä olen kuunnellut niitä samalla kun itse siivoan enkä millään haluaisi, että ne loppuisi.

Apua. Nyt on kiire töihin. Toivottavasti tekstiin ei eksynyt hirveän monta kirjoitusvirhettä!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Taustatutkimus

Voin sanoa suoraan, että Kellotorni ei olisi näin pitkällä jos nukkuisin paremmin. Tänäänkin heräsin vähän ennen neljää. Keitin teetä, kirjoitin tunnin ja viideltä kömmin takaisin vuoteeseen. Juuri kun nukahdin, kello soi. 
 
Tämä kuuden luvun ryhmä mitä nyt editoin tulee jäämään aika reikäiseksi kun julistan urakan ”tehdyksi” ja siirryn seuraavan osioon. Tämä johtuu siitä, että näissä luvuissa on paljon asioita joista en tiedä vielä mitään koska taustatutkimus on kesken. En aio vaivata päätäni vielä näillä yksityiskohdilla. Kirjoitan hakasulkuihin kommentteja ja jatkan eteenpäin. Ajattelin ottaa kesäprojektiksi taustatutkimuksen. Hyllyssä on neljä kirjaa ja pädillä yksi pdf jotka pitäisi lukea. Nämä kirjat eivät tule täyttämään kaikkia niitä aukkoja joita tarinassa on, mutta osan. 

On aiheita joista en tiedä vielä mitään, mutta joiden tutkimisen jätän tulevaisuuteen. Voin kirjoittaa ensimmäisen version ilman niitäkin ja paneutua niihin myöhemmässä vaiheessa. Tein saman E:n kanssa. Kirjoitin, vaikken tiennyt kaikkea. Jos tutkisin ensin kaiken, en kirjoittaisi koskaan mitään. 

Väsyttää vaikka kello ei ole edes yhdeksää. Ilta on mennyt ihan kotihommissa: siivoilin, tiskailin ja vein roskia. Editoin myös yhden kohtauksen. Enempää en jaksa.