lauantai 25. toukokuuta 2019

Viikko


Kesäkuuhun on viikko! Kesä- ja joulukuu on ne kaksi kuukautta, joiden tulo on aina yhtä järkyttävää. Jotenkin ne ovat aina niin kaukana, että niiden tuloon on ikuisuus ja sitten ne ovat kuitenkin ihan kohta siinä. Seuraavaan deadlineen on myös viikko. Ennen kesäkuuta haluaisin saada kirjoitettua yhden luvun, kolme kohtausta ja lisätä eräs hahmo tiettyyn lukuun, jossa hän ei vielä esiinny. Noiden uusien tekstien suhteen en tavoittele muuta kuin raakatekstiä. Kunhan saisin sen asian ytimen paperille, olisin ihan tyytyväinen. 

Oikeasti aikaa on vähemmän kuin viikko sillä keskiviikkona on menoja, torstaina vähän muita hommia ja perjantaina pitää olla sosiaalinen. Mutta jos onnistuisin tavoitteessa niin Kellotornissa olisi loppua lukuun ottamatta kaikki palikat paikoillaan.

Ja se loppukin on tavallaan olemassa. Se on 15 lukua, jotka olen pistänyt jo Scrivenerissä paikoilleen. Niistä ei vaan ole kirjoitettu mitään. 

Toivottavasti saan kirjoitettua tänään jotain, sillä energiataso on aika lailla tasoa nolla. Lääke jota söin unettomuusvaikeuksien takia on joko lopetettu, sitä ei saa enää niin pienenä annoksena, kuin mitä minä syön tai niillä on vain toimitusvaikeuksia (en ihan pysynyt kärryillä, mitä farmaseutit sanoi). Lopputulos on kuitenkin se, että sitä ei enää ole. Maanantaina sain uuden reseptin eri lääkkeeseen, mutta se on sellainen, jonka apteekin pitää valmistaa ja saan sen vasta ensi viikolla. 

Tämän tarinan pointti oli kuitenkin se, että olen vetänyt viimeisen viikon 4h yöunilla (jos on ollut hyvä yö). Töissä olen käynyt, mutta urheilu on jäänyt, koska energiataso ei riitä. Mutta mutta… koska kaikissa asioissa on ne hyvätkin puolet, niin on tässäkin! Olen esimerkiksi kirjoittanut aika lailla. yhtenäkin yönä kirjoitin erään luvun joka oli haronut pitkään vastaan ja tänään sain luetuksi loppuun yhden Kellotorniin liittyvän kirjan. Ja niin onnellinen kuin olenkin, että sain tuon vaikean luvun kirjoitettua niin kyllä minä olisin silti mieluummin nukkunut.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Räpeltämistä

Viikko sitten en halunnut vielä katsella Kellotornin Scrivener-tiedostoa koneelta, mutta enää se ei tunnu niin vastenmieliseltä. Luulen, että räpeltäminen auttoi tähän. Se, kun siirsin lukuja ja suunnittelin asioita ja tein kaikenlaista pientä säätämistä ja samaan aikaan sanoin itselleni, ettei minun tarvitse editoida eikä kirjoittaa. No tänään olen tehnyt kumpaakin. Vaihdoin parin luvun kertojat, vaihdoin kohtauksien paikkaa ja kirjoitin ihan pieniä täydennystekstejä sitomaan korjaukset toisiinsa. Räpeltämistä on vielä jäljellä. Ei ihan mielettömiä määriä, mutta tarpeeksi. 

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

30 minuuttia

Tänään oli sellainen päivä, ettei tarvinnut olla työpaikalla. Oli kaikenlaista hauskaa ja kotiin sai lähteä ajoissa. Kodin sijaan suuntasin keskustaan. Kävin akateemisessa tarkoituksena ostaa uusi kirjoituskynä, mutta sitä tiettyä kynää ei löytynyt mustana. Vihreää, punaista ja sinistä löytyi, mutta ne ei paljon lohduttanut. Kynän sijaan törmäsin sattumalta näyttelypöytään jota oltiin joko juuri purkamassa tai rakentamassa ja pinon päällimäisenä oli kaksi sellaista kirjoitusvihkoa joita olen käyttänyt jo vuosia, mutta joita ei viimeksi enää ollut myynnissä.

Kyselin asiaa kassalta ja nämä oli nähtävästi ainoat kappaleet mitä heillä enää oli. En juuri nyt tarvitse kirjoitusvihkoa, mutta ostin kummatkin siitä huolimatta. Nykyisestä vihosta, johon kirjoittelen kellotornia, on vielä niin paljon jäljellä, että uskon Kellotornin mahtuvan siihen ihan kokonaan, eli kun joskus korkkaan toisen näistä vihoista se on tarinaa varten josta en tiedä vielä mitään. Tai tiedän vähän parista ajatuksesta, mutta mikä niistä (jos mikään) päätyy seuraavaksi työn alle on vielä avoin. Onneksi näin isoja juttuja ei tarvitse vielä miettiä. Kellotorni kun tulee pitämään minut onnellisesti kiireisenä vielä ainakin vuoden.  

Akateemisen jälkeen suuntasin Oodiin odottamaan, että mies pääsisi töistä. Löysin tyhjän paikan isojen ikkunoiden ääreltä ja sitten kirjoitin. En kirjoittanut mitään mihinkään projektiin, enemmän vain jotain vähän kaikesta. Puoli tuntia jaksoin ja sitten loppui puhti. 

Loppuajan istuin ja nautin siitä, että oli arki ja ei ollut vielä liian myöhäistä, mutta eniten siitä, ettei ollut kiire minnekään. Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta, kun koin, että Oodi on ihan viihtyisä paikka (puhun nyt kirjastosta enkä pohjakerroksesta joka on vain harmaa ja ankea). Ehkä tänään siellä oli rauhallisempi hetki menossa koska tuntui, että siellä oli väljempää. Porukkaa oli paljon, mutta se maaginen raja sopivan määrän ja liian paljon välillä ei ollut nähtävästi ylittynyt.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Aikajana

Tänään tein kellotornille aikajanan. Olen väsännyt näitä aikajanoja jo useampaan otteeseen, mutta aikaisemmin ne jäi aina puolitiehen. Kellotornin juonessa on ollut jatkuvasti yksi osio joka ei oikein kunnolla toiminut ja olen tässä jo muutaman päivän purkanut tätä kohtaa auki. Tänään sitten istuuduin kirjoitusvihon äärelle ja aloin listaamaan tapahtumia ja ensimmäistä kertaa sain taustatarinan toimimaan. Sitten perustin exelin (tai oikeastaan google sheetsin) ja listasin vasempaan sarakkeeseen vuodet ja ylimpään riviin kuukaudet ja aloin purkamaan kirjoitusvihon sisältä tähän exeliin. 

Ja koska asioita on helpompi hahmottaa, kun ne on paperilla, niin tulostin sitten tämän exelin ja nyt minulla on kuudesta A4-arkista yhteenteipattu taulukko. 

Aikajana jonka tein tänään oli Kellotornin kehyskertomus. Se alkaa 24-vuotta ennen kuin käsikirjoituksessa kerrottu tarina alkaa ja loppuu siihen, mihin käsikirjoitus loppuu.
Minulla ei ole vieläkään sellaista oloa, että haluan editoida Kellotornia, vaikka minulla on jatkuvasti sellainen olo, että haluan räplätä sitä. Olen esimerkiksi siirtänyt jo kaiken raakatekstin Scriveneriin ja yrittänyt löytää ne kohdat mihin ne kuuluu. Aluksi yritin tehdä tätä räpeltämistä pädiltä, mutta Scrivenerin iOs-version käyttöliittymä on vain niin kankea, ettei sitä jaksa käyttää. iOs-versio on kätevä muussa mielessä, mutta lukujen ja kohtausten siirtelyssä sitä on tuskasta käyttää.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Sanoja

Tänään kirjoitin. Alkuun ihan vain jotain epämääräistä ja sitten yhden kohtauksen. Myöhemmin kirjoitin vielä lisää. Luin sitä kirjaa Kellotornia varten ja yksi luettu lause pukkasi sanoja ulos. 

Tänään oli iltavuoro ja pakko sanoa, että olin aamun vähän hukassa. Olen niin tottunut siihen, että kun on iltavuoro niin aamusa menee helposti 2 tuntia editoidessa ja sitten on vielä vähän yli tunti aikaa syödä välipalaa, lukea ja saattaa itsensä työkuntoon. Tämä aamu meni kuitenkin haahuillen. Onneksi tajusin toista kahvikuppia juodessa istuutua kirjoitusvihon eteen. 

Olen jo siirtänyt ne aikaisemmin kirjoitetut kohtaukset Scriveneriin, mutta en vielä tämänpäiväisiä. En aukaissut tiedostoa koneella, vaan pädillä. Tiedoston näkeminen koneella on vieläkin jotenkin vastenmielinen ajatus, mutta pädillä se ei näytä yhtään niin pahalta. Varmaan sen takia, että pädillä projekti ei näytä täysin samalta vaan jotenkin pelkistetymmältä.

Harmi, kun tee loppui. En jaksa keittää uutta kupillista enkä jaksais edes juoda kokonaista kuppia. Puolikas olisi ollut ihan sopiva. Ehkä jos en olisi jo heittänyt teepussia pois olisin voinut keitellä vielä sen puolikkaan.

perjantai 3. toukokuuta 2019

Tauko

Pakko pistää Kellotorni hetkeksi tauolle, kun tuntuu etten jaksa katsoa enää koko tiedostoa. Aina kun yritän, niin päällimmäinen ajatus on - ei. 

Sen sijaan päätin, että keskityn taas Kellotorniin liittyviin kirjoihin. Olen lukenut Kellotornia varten jo vaikka mitä, mutta silti minulla on jatkuvasti sellainen tunne, etten tiedä tarpeeksi. Ja tietenkin siinä käy juur niin, että heti, kun annan itselleni luvan, ettei ole pakko kirjoittaa sanoja syntyy. Niitä synty pari riviä heti, kun aukaisin kirjan ja luin kuvauksen eräästä piirrustuksesta, joka oli painettu sisäkanteen ja kun jaksoin lukea pari sivua lisää, niin dialogi alkoi pyörimään päässä.

Onneksi on viikonloppu. Vapusta huolimatta tämä viikko tuntui jotenkin järjettömän pitkältä vaikka oli kymmenen kertaa kevyempi kuin edellinen. 

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Heittämällä

Tänään tapahtui kaksi todella kivaa asiaa:
  1. Sain valmiiksi K:n muokkaukset ja vaihdettua minäkertojan kolmanteen persoonaan
  2. Yhdistin K:n ja L:n osuudet yhdeksi kokonaisuudeksi. 
K ja L on yhdistetty tällä hetkellä ihan heittämällä. L:n osuudessa oli se yksi luku, jossa K ja L tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa ja tätä lukua käytin ankkurina, kun mietin, missä kohtaan K:n tarinaa tämä tapahtuu. Muut luvut (eli kaikki mitä tapahtui ennen ankkuria ja sen jälkeen) pistin vain jotenkuten paikoilleen.

Kertojatyylin vaihtaminen ei ollut vaikeaa. Ainoastaan ensimmäisen luvun ensimmäinen kohtaus tuotti ongelmia. Minulla meni ikuisuus saada se kuulostamaan juuri oikeanlaiselta alkuperäisessä minämuodossa ja ajattelin jo silloin, että onneksi tätä ei tarvitse muuttaa kolmanteen persoonaan koska emmä tätä osaisi edes muuttaa. Ja en minä osannutkaan. Editoin tätä yhtä viiden rivin pätkää neljä päivää, kunnes mietin, että olkoon. Teen sen toiste. Lopputeksti meni sitten aika kevyesti ja oli kiva lukea K:n osuudet uudelleen ja aina välillä yllättyä, että näinkö tämä oli ratkaistu.

Seuraavaksi pitäisi alkaa punomaan K:n ja L:n osuuksia paremmin yhteen ja sitten on vielä ne 7 puuttuvaa lukua jotka pitäisi myös kirjoittaa. Niin ja tietenkin ne ensimmäistä viisi riviä jotka on vieläkin ihan väärin.

maanantai 22. huhtikuuta 2019

8.5 lukua

8.5 lukua ei todellakaan ollut se tavoite, mihin tähtäsin pääsiäisenä, mutta en siis todellakaan valita. Jotenkin sitä tuli vain solahdettua kivaan editointirutiiniin näiden vapaiden aikana. 

Perjantaina: heräsin 6:50 paikkeilla, söin aamiaisen ja luin uutiset ja blogit ja sitten editoin. Yhdeltätoista, kun piti lähteä liikkeelle olin saanut editoitua kesken olleen luvun sekä sitä seuraavan.  

Lauantai: meni samalla kaavalla. Heräsin vähän aikaisemmin kuin perjantaina ja kun me lähdettiin miehen kanssa yhdentoistamaissa keskustaan asioille ja lounaalle, niin olin jo editoinut päivän kaksi lukua.  

Sunnuntaina: heräsin aika lailla samoihin aikoihin kuin lauantaina, mutta ehdin editoida vain yhden luvun, ennen kuin piti alkaa tekemään asioita koska meille oli tulossa vieraita. Toisen luvun editoin illemmalla vaikka ei huvittanut. Se mikä motivoi editoimaan oli tieto, että jos vain saisin editoitua vielä tämän yhden luvun niin voisin ehkä saadakin tehtyä loput kolme tänään.  

Maanantai: nukuin pitkään eli 8:30. Aamu alkoi kuten muutkin päivät. Jossain vaiheessa kävin heittämässä kanat uuniin ja jatkoin editoimista. Lounaan jälkeen jatkoin taas ja joskus kolmelta olin valmis. Sitten oli aika tyhjä tankki. Kaikki muut päivät oli tuntunut todella pitkiltä (koko loma oli tuntunut todella pitkältä), mutta tänään päivä tuntui lyhyeltä koska en oikeasti tehnyt muuta kuin heräsin, editoin ja tein lounasta.  

Muuten tämä editointiprojekti sujui aika kivuttomasti, paitsi sunnuntain toinen luku. Kaikki siinä oli jostain syystä vaikeaa, ei vain alku josta valitin edellisessä postauksessa, mutta siis ihan jokainen sana ja lause. Enkä edes osaa sanoa, mikä siinä tökki. 

Sunnuntaina kirjoitin myös vähän uutta tekstiä eräälle hahmolle, joka tarvitsee tarinassa lisää tilaa. Hahmotin jopa senkin, mihin kohtaan hänen lukunsa tulevat sijoittumaan.


Kellotorni lukuina:

K:n osuus on tällä hetkellä 29 481 sanaa.

L:n osuus on tällä hetkellä 29 109 sanaa.
 

L:n osuuksissa on 7 lukua jotka pitää vielä kirjoittaa kokonaan (tai niistä on olemassa vain hyvin vähän raakatekstiä). Näiden lukujen määrä kasvoi kahdella, kun se yksi hahmo alkoi ottamaan lisää tilaa.  

Loppu: Sitä ei nyt vielä ole. Minulla on ajatus, miten se tulee tapahtumaan, mutta sitä on pikkasen vaikea hahmottaa vielä, koska nämä kaksi osuutta on vielä erillään. Tätä mietin sitten joskus, kun olen yhdistänyt kaiken yhdeksi tarinaksi.

Nyt kun L:n osuuksissa ei ole enää editoitavaa (tai ei enää tällä kierroksella), voisin keskittyä seuraavaksi K:n osuuden minäkertojan muuttamiseen kolmanteen persoonaan. Enimmäkseen ajattelin tehdä tätä sen 15-20 minuutin aamun editointisession aikana.
Noita puuttuvia lukuja voisin kirjoitella sitten vähän siinä sivussa. Iltaisin tai niinä muina hetkinä, kun muutenkin kirjoittelen käsin.  

Loppujen lopuksi, ihan kiva pääsiäinen. Ainoa mitä en nyt oikein ehtinyt tehdä oli pelata. Mutta peliaika on minulle aivan sama hetki, kuin kirjoitusaika. Eli aamupalan jälkeen. En kadu yhtään, että priorisoin kirjoittamisen pelaamisen edellä, mutta nyt on sellainen olo, että olishan sitäkin ollut kiva tehdä.


Seuraavaksi? No teen varmuuskopion tietenkin. Ihan kaiken varalta.

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Alut

Joka kerta, kun aloitan uuden luvun editoimisen tekisi mieli antaa periksi. En tiedä miksi alut on aina vaikeita tai miksi en koskaan luota siihen, että ehkä tälläkin kertaa osaan? Alut on vaikeita, kun kirjoitan raakatekstiä enkä tiedä miten pääsisin kohtaukseen kiinni. Ne on vaikeita toisellakin kierroksella ja myös nyt, kun editoin. Suurin työt jonka teen editoidessa on yleensä aina juuri alkujen kanssa. Lopputeksti, yleensä juuri se asian ydin, on yleensä helpointa editoida. Mutta juuri se, että miten pääsen siitä ensimmäisestä tyhjästä rivistä siihen asian ytimeen, on aina se suurin ongelma.

Nytkin vilkaisin seuraavan luvun alkua ja ensimmäinen fiilis on, että ei tuosta tule ikinä mitään.

Asiasta viidenteen! The SecretLibrary Podcast taitaa olla uusin ihastukseni.

torstai 18. huhtikuuta 2019

Aikaa

Tänään heräsin aavistuksen liian aikaisten (5:40) ja töissä piti olla aavistuksen myöhempään (9:00). Näiden kahden asian yhteisvaikutuksesta aamun tavallinen (15-20min) editointisessio oli tavallista pidempi. Sain editoitua melkein yhden kokonaisen kohtauksen ja jäljellä olisi vielä toinen.

Elättelen vieläkin toivoa, että kun olen elokuussa lomalla, pääsen vihdoin yhdistämään nämä kaksi juonikaarta (K:n ja L:n osuudet) yhdeksi kokonaisuudeksi. Siihen mennessä pitäisi ensin editoida 8 lukua, kirjoittaa 5 uutta ja vaihtaa K:n osuuksien minäkertoja kolmanteen persoonaan.

Onneksi on pääsiäinen ja neljän päivän vapaa. Kahtena päivänä pitää olla sosiaalinen, mutta kahtena ei onneksi. Pääsiäissuunnitelmana on editoida loppuun se nyt keskeneräinen luku ja sitten vielä yksi. Salaa haaveilen kolmen luvun editoimisesta pääsiäisloman aikana, mutta ollaan realisteja. Haluan myös tehdä muuta. Jos kolme lukua onnistuu niin hyvä, jos ei niin kaksikin on ihan sopivaa. Tiedän, että pääsiäisen jälkeen (ja loppukevään) muut kiireet tulee syömään Kellotornin editointiaikaa. En vielä tiedä, että paljonko, mutta luultavasti paljon.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

489

489 oli tiedosto jonka kanssa taistelin tänään. Se oli se Scrivenerin kohtaus, jonka olin päättänyt tänään editoida valmiiksi. Alku sujui mainiosti ja sain muokattua tekstin juuri sellaiseksi, että siitä tuli se tietty tunne, että näinhän tämän pitikin mennä! 
Sitten kone jämähti ja pakotetun uudelleenkäynnistuksen jälkeen tiedosto numero 489 oli tyhjä. Siinä ei ollut edes sitä tekstiä, mikä oli ollut tiedostossa ennen kuin aloitin aamun editointurakan. 

Näin alkuun haluan mainita, etten todellakaan nimeä tiedostojani noin järjettömillä nimillä :)  489 on se tiedoston nimi minkä Scrivener antoi tälle kohtaukselle ja löysin sen kovalevyltä Kellotornin Scrivener-projektin sisältä. Oikean tiedoston löytäminen jos joutuu kaivelemaan Scrivenerin tiedostoja on juuri tämän nimeämistavan vuoksi haastavaa, mutta tänään se oli helppoa koska tämä tiedosto oli ainoa jota oli editoitu tänään. No palautin tekstin edellisenpäivän varmuuskopiosta ja editoin uudelleen. Kohtaus oli lyhyt. Vähän alle 500 sanaa (eli ei suuri katastrooffi), mutta se mikä jäi kaihertamaan oli, että en pystynyt toistamaan sitä editointia, mikä alkuun sai niin onnelliseksi. Ja se harmittaa. Nyt se on vaan ihan Ok.

Toisaalta tässä tuli myös koettua Scrivenerin ihanuus:
1. Varmuuskopiot mitä se tekee aina, kun ohjelman sulkee ovat kullan arvoisia. Olen myös linkittänyt Scrivenerin Dropboxiin sekä aika-ajoin lähteän zipatun varmuuskopion gmailiin.
2. Kaikki kohtaukset ovat tosiaan omia tiedostoja, eli jos yksi niistä korruptoituu, niin kyse on kuitenkin vain yhdestä tekstitiedostosta, ei koko kässäristä. 

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Loma

Loma vetää viimeisiään. Vielä tämä yksi viikonloppu ja sitten takaisin arkeen. Katsoin juuri kalenterista, että seuraavat 4 viikkoa ovat kaikki vähän vajaita. Ensi viikolla on yksi työmatka ja sitä seuraavilla viikoilla on pääsiäinen ja vappu jotka kaikki nakertaa työviikkoa lyhyemmäksi.



En tehnyt mitään suuria tämän loman aikana. Enimmäkseen olen nauttinut siitä, että saa siivoilla ja tehdä kotihommia ajan kanssa ja rojahtaa sohvalle lukemaan kesken päivän jos siltä tuntuu. Käytiin miehen kanssa myös Järvenpäässä koska ajateltiin harrastaa tätä maakuntamatkailua ja kumpikaan ei ole aikaisemmin käynyt kaupungissa. Myöhemmin muistin, että olenhan minä ollut siellä. Tyhyiltiin (tai kehityttiin) työporukan kanssa siellä 4 vuotta sitten ja näin elämäni ensimmäisen minipossun. 

Järvenpääläinen minipossu vuodelta 2015
 

Kirjoitustavoitteista (editoida 2 lukua ja kirjoittaa raakateksti yhteen uuteen) yksi luku on valmis ja toinen kesken. Raakatekstiä en ole aloittanutkaan. Keskeneräinen luku valmistuu ehkä nyt viikonloppuna, mutta en ota siitäkään paineita. Valmistuu jos valmistuu. 

Vaikka en ole mikään kesä-ihminen niin kyllä mä jo tässä vaiheessa kevättä odotan sen saapumista. En sen takia, että on aurinkoa tai muuta, mutta koska kesä- ja heinäkuu on töissä aina leppoisampaa ja sitten alkaakin jo kesäloma :)

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Maaliskuussa luettu ja vähän muuta

Luin









Kuuntelin 



Kellotorni on edennyt kymmenenteen lukuun. Numero kymmenen aion kyllä hypätä ihan suosiolla yli koska siitä ei ole mitään kirjoitettuna. Ensi viikolla lomaa ja tavoitteena olisi editoida kaksi lukua ja kirjoittaa raakateksti tähän puuttuvaan. Muita lomasuunnitelmia on pestä ikkunat (pesin tänään jo yhden), sulattaa ja siivota jääkaappi sekä lukea.

Nainen ikkunasta -kirjasta on pakkoa sanoa, että se oli ihan mielettömän hyvä. Tämä siitä huolimatta, että en ole koskaan lukenut dekkaria missä juonen rakenteen voi nähdä niin selkeästi. Murhaajan arvasi kyllä tosi nopeasti ja kaikki "yllättävät" paljastukset oli hyvin yllätyksettömiä. Mutta silti. Kaikesta tästä huolimatta, kirja veti ihan järjettömällä otteella ja se tuli luetuksi parissa päivässä.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Kevät

Kevät ei ole minun juttu. Se vie energian ja innon ja vaikka kasvava valomäärä on ihan kiva, niin ei se auta. Syksy on ihanaa, talvi myös ja kevät on kaiken kivan kuolemaa. Kesällä sentään voi laskea jo päiviä elokuuhun joka on jo melkein syksyä.

Kellotorni on edennyt luku viikossa tahtiin ja työn alla on luku 8. Tällä viikolla en välttämttä onnistu saamaan mitään valmiiksi, koska yksi pieni kohtaus alkoi kasvamaan omaksi luvuksi ja nyt on kesken sekä tämän viikon luku, että tämä uusi haara. Mut jos ensi viikolla valmistuu kaksi lukua, niin keskiarvo pysyy samana. 

Puolitoista viikkoa ja sitten on loma. Jospa tämä kevätväsymys väistyy sen aikana.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Kaksi lukua

Tämän viikon saldo oli kaksi lukua. Tänään pakotin itseni koneen äärelle (vaikka ei ihan hirveästi huvittanut), koska halusin saada editoitua viidennen luvun loppuun. Ainoa syy, miksi tällä viikolla valmistui kaksi lukua, oli maanantain kotipäivä. Jos kirjoittaminen (tai siis oikeasti editoiminen) ei olisi silloin sujunut, viikon saldo olisi jäänyt yhteen. 

Seuraava kerta, kun saan editoitua viikossa kaksi lukua, on hyvin todennäköisesti vasta lomalla, johon on vielä vähän alle kuukausi aikaa.

Muuten viikonloppu on ollut ihan rauhallinen. Siivoilua, lukemista ja ihan pikkaisen peleihin liittyvää säätöä. Tänään leivoin myös pitkästä aikaan sämpylöitä ja päätin, että en ehkä enää osta nauriita iltapalaksi koska en pidä suuhun jäävästä jälkimausta joka saa kaiken maistumaan pikkasen oudolta. Nauriita on vielä yksi jääkaapissa, mutta sen jälkeen ne saa jäädä.

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Helmikuussa luettu






A Cast of Killers oli kyllä yksi parhaista true-crime kirjoista mitä olen lukenut. Kirkpatrick lähti alunperin kirjoittamaan ohjaajan King Vidorin elämänkertaa, mutta päätyikin kertomaan siitä, miten Vidor vuonna 1967 alkoi tutkimaan ohjaaja William Desmond Taylorin murhaa vuodelta 1922. Tää asetelma oli niin dekkarimainen, että muistin jälleen kerran miksi pidän dekkareista niin paljon. Tästä syystä kirjastosta päätyi pitkästä aikaan dekkareita lainaan.

tiistai 26. helmikuuta 2019

Melkein yksi luku

Eilinen meni kotona ja sairastelun merkeissä. Onneksi suunta oli selvästi paranemiseen päin ja vielä enemmän onneksi ajatus kulki ja sain editoitua sen neljännen luvun! 

Editoin ennen lounasta yhden kohtauksen ja lounaan jälkeen toisen. Hetken ehdin jo iloita, että onnistuin tavoitteessa, mutta sitten ymmärsin, että se uusi kohtaus minkä kirjoitin sunnuntaina kuuluukin näiden kahden jo editoidun kohtauksen väliin joten nyt se neljäs luku on vieläkin kesken. 

Tänään oli töitä. Onneksi oli vähän rennompi päivä niin ei tarvinnut ihan heti suorittaa täysillä tehoilla. 

Aamulla editoin sitä sunnuntain kohtausta. Alkuun se ei meinannut millään alkaa toimimaan ja jossain vaiheessa jo luovutin, että olkoon, mutta sitten katsoin sitä vielä kerran ja yhtäkkiä tajusinkin miten yhdistän alun ja lopun pätkät järkeväksi kokonaisuudeksi ja ennen kuin tiesinkään aamun editointivartti oli ohi ja minulla melkein kiire pesemään hampaat ja juoksemaan bussiin. 

Sairastelusta huolimatta eilinen olin ihan hirveän kiva päivä kirjoittamista ajatellen ja hetken jopa leikittelin ajatuksella kuinka ihanaa olisi joskus irtautua edes hetkeksi töistä ja vain keskittyä tähän. Lomat on tietenkin, mutta ne menee ihan latautuessa. Minusta tulee yleensä tehokas vasta siinä vaiheessa, kun mies menee töihin koska sitten otan tämän vapaan jotenkin vakavammin enkä vaan lusmuile sohvalla ja pelaa. 

Nyt yritin vähän orientautua editoimismoodiin, mutta ei se näillä työnjälkeisillä aivoilla oikein onnistu. Nenäsumutteen käyttö onnistuu kuitenkin. Ajattelin, että voisin tarttua seuraavaksi siihen.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Sunnuntai

Kolmas viikko ja kolmas luku. Harmi, että tämä viikonloppu meni flunssassa, minkä takia en ole jaksanut edes ajatella editoimista. Sain kolmannen luvun valmiiksi torstaina ja olisi ollut kiva edistää jo seuraavaa. Äsken kirjoittelin vähän raakatekstiä koska olen nähtävästi kirjoittanut kolmannen luvun loppuun asioita, joita en sitten mitenkään käsittele koko tekstissä ja vähän kiinnostaisi tietää, mihin sekin haara johtaa. 

Ainoa hyvä puoli sairastelussa oli se, että olen pelannut. Pelasin vähäsen jo viime viikonloppuna, mutta sitä edellisestä kerrasta on jo aikaa. Niin paljon kuin pidänkin pelaamisesta, niin se on se asia minkä pistän ensimmäisenä syrjään, kun pitää saada muille asioille aikaa. Pelaaminen on myöskin sellainen asia, mitä en voi tehdä jos kaikki ei ole hyvin. Eli jos tiskit seisoo altaassa ja pölyt on pyyhkimättä en osaa rentoutua pelin ääreen, ennen kuin kaikki työt on hoidettu. Oikeasti asia on sama kirjoittamisen kanssa. En osaa uppoutua siihen hommaan koska olen aina hirveän tietoinen kaikista niistä kotitöistä joita en ole vielä tehnyt. Onneksi asutaan kuitenkin pienessä kämpässä, niin ei niitä keskeneräisiä kotihommia ole yleensä kovin paljon.

On hyvin epätodennäköistä, että olen huomenna työkunnossa. Toivottavasti ajatus kulkee kuitenkin edes jotenkuten normaalitasolla ja jaksaisin työstää sitä neljättä lukua. Olis tosi ankeaa, jos olisin koko päivän kotona enkä saisi mitään järkevää aikaiseksi. 

tiistai 12. helmikuuta 2019

Taas se aika vuodesta...

... kun ulkona on niin valoisaa, että pitää ainakin pari kertaa tarkistaa kellosta, ettei vahingossa lähtenyt töistä liian aikaisten.

Vaikka tämä päivä on mennyt neljän tunnin yöunilla (unohdin ottaa eilen unilääkkeet) olen silti onnistunut tekemään jotain mitä en yleensä ikinä jaksa työpäivän päätteeksi, eli editoida. Toisen luvun aloituskohtaus ei suostu nyt millään asettumaan paikoilleen. Olen työstänyt näitä samoja neljää riviä sunnuntaista lähtien. Se on tavallaan sinnepäin, muttei kuitenkaan. Ja vaikka ajattelinkin jo luovuttaa tälle päivälle, niin näiden neljän rivin editoiminen on ollut ihan hauskaa (tämä osa editoimisessa yleensä on). Vielä hauskempaa se tulee olemaan siinä vaiheessa, kun tajuan, miten niiden sanojen pitää oikeasti olla. 

Tänään kävin myös melkein luistelemassa. Melkein tarkoittaa, että vaihdoin ulkoliikunta vaatteet päälle, otin luistimet ja menin jäälle. Vain todetakseni, ettei siellä voi luistella. Sää oli mitä mahtavin, mutta jää oli kammottavassa kunnossa.

Seuraavaksi voisin suunnata keittiöön ja tiskata loput astiat pois. Vuodekin kutsuu. Kello yhdeksän on ihan hyvä aika mennä vuoteeseen lukemaan.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Loskaa

Kävin päivällä lenkillä ja nyt on lenkkarit kuivumassa. Niin paljon kuin pidänkin lumesta, niin loskaosion voisi jättää hyvin väliin. Toivottavasti ilmatieteenlaitos on oikeassa ja maanantain jälkeen pakastuu (edes vähäsen). Olishan se aika surkeaa, jos tämä etelän talvi oli tässä :/

Tänä viikonloppuna on tullut kans katottua yllättävän paljon telkkaria. Katselin netflixistä Ted Bundyn haastattelut (joka oli hyvä), aloittelin You -sarjaa (joka oli ok) ja kaveri kehui True Detectiven uusinta kautta (jota joudun odottamaan, kunnes tulee areenalle). Yleensä en hirväesti katsele ohjelmia koska jos innostun jostain, niin sitten haluan nähdä kaikki jaksot heti. Onneksi katsellessa voi aina neuloa, eli vaikka viikonloppu menisikin telkkarin tuijotteluksi, niin ei se aika ihan hukkaan mene.

Muuten sunnuntai on ollut aika rauhallinen. Tein mysliä, pesin pyykkiä ja siivoilin. Olen jopa editoinut. Kakkos luku oli työläämpi kuin ensimmäinen, koska halusin eroon kaikista hakasuluista joita luvussa oli ja piti ottaa asioista selvää. 

Ensi viikko on töiden kannalta aika hektinen ja iltavuoroja ei ole lainkaan, mikä tarkoittaa, että pitäisi jaksaa editoida töiden jälkeen (tai nukkua tarpeeksi huonosti, että herään ennen herätystä).

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Ensimmäinen luku

Olen editoinut. Lauantaina siirsin muutaman korjauksen koneelle ja sunnuntaina aloittelin L:n osuuksien ensimmäisen luvun ensimmäisestä kohtauksesta. Nyt on kaikki neljä kohtausta käyty läpi ja seuraavaksi voisin lukea tekstin pädiltä. Se toimii melkein yhtä hyvin, kuin tekstin lukeminen paperilta (ilman, että tarvitsee säätää printterin kanssa), ja mitä parasta voin korjata tekstin suoraan Scriveneriin, kun sen saa nyt myös pädille.

Vaikka editoiminen on sujunut ilman suurempia ongelmia ja olen tyytyväinen lopputulokseen, niin jotenkin energia (ja myös into) ei vaan tunnu riittävän. Luulen, että pääsyyllinen on ihan ne päivätyöt. Siellä on liikaa kaikenlaista mielenkiintoista, että sitten kun vihdoin pääsee kotiin päivän kokonaisenergiasta on jäljellä vain murusia.

Laskeskelin tässä viikonloppuna, että jos editoisin luvun viikossa niin hyvällä onnella voisin saada L:n osuudet tehtyä elokuun alussa. Vielä parempi olisi saada tehtyä ne ennen elokuuta, sillä jos saan elokuun vapaaksi, niin voisin viettää kesälomani yhdistämällä K:n ja L:n osuudet yhdeksi (järkeväksi?) tarinaksi.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Tammikuussa luettu





Kuuntelin




Ulkona on plussaa :(
Toivottavasti meidän talvi ei ollut nyt tässä.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Ei vielä

En ole vielä koskenut edioitavaan tekstiin. Olen aukaissut kässärin muutaman kerran ja miettinyt, että tuota pitäisi seuraavaksi työstää, mutta jotenkin ei ole tullut sitä oikeaa mielentilaa tarttua siihen. Ainakaan vielä en ole potenut asiasta huonoa omatuntoa. Editoimisen sijaan olen aloitellut lukemaan yhtä niistä kirjoista jotka lainasin kirjastosta projektia varten. Tänäänkin huomasin olevani jo viideltä hereillä joten nousin ylös, keitin teetä ja luin.
(tai yritin)
Onneksi kissa on niin antisosiaalinen ja seurustelukiintiö täyttyy nopeasti. Vaikka ensimmäiset 15 minuuttia menkini silittämiseen ja ihan eri kirjan lukemiseen, kissa kyllästy petiinsä nopeasti ja pääsin lukemaan sitä kirjaa mitä halusinkin. Olen myös kirjoittanut. En paljon ja vielä vähemmän mitän järkevää, mutta melkein joka päivä jotain johonkin vihkoon. 

Osittain tämä editoimattomuus johtuu ihan väsymyksestä. Kävin keskiviikkona katsomssa erään tanssiesityksen ja olin kotona samaan aikaan, kuin jos olisin ollut iltavuorossa. Tänään huomasi, että oli vähän sellainen olo, kuin iltavuoroja olisi ollut kolme.

tiistai 29. tammikuuta 2019

Hidas kierros

Olin varannut koko viikon korjausten siirtämiseen paperilta koneelle, mutta sainkin sen eilen valmiiksi \o/ 

Seuraavaksi olisi tarkoitus palata L:n osuuksiin. Tämä kierros tulee olemaan hidas koska pääsen (vihdoin) leikkimään sanojen ja lauseiden kanssa, mutta myös siksi, että haluan lukea jokaiseen lukuun liittyvän taustamateriaalin. Tarkoitus olisi, että en siirry seuraavaan lukuun ennen kuin edellinen on valmis. 

Tämän kierroksen suurin haaste tulee olemaan minä itse. Vaikka nautinkin siitä, kun saan leikkiä sanoilla ja lukea aiheeseen liittyvistä asioista, jossain vaiheessa tulen haluamaan myös, että asiat etenisi nopeammin. Toivottavasti siinä vaiheessa osaan malttaa. Tällä kierroksella ei ole mitään kiirettä. Oma tavoite on, että kunhan saisin tämän joskus syksyllä valmiiksi olisin ihan tyytyväinen. 

Olin vähän toivonut, että olisin ehtinyt aloittaa editoimisen jo tänään. Käyttää se 15 minuuttia, mitä minulla on aamuisin luppoaikaa ja alkaa editoimaan ensimmäisiä lauseita, mutta tänään keitin aamiaiseksi puuroa ja siihen ne ylimääräiset minuutit sitten menikin. 

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Viikonloppu

Aloitin eilen Saara Turusen Sivuhenkilön ja tänään sain luettua sen loppuun. Jos kirjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla se olisi ihana. En ole lukenut Turusen ensimmäistä kirjaa, koska aiheena se ei oikein innostanut, mutta nyt sen ottaminen käteen ei tunnu enää yhtä mahdottomalta ajatukselta. Sivuhenkilö oli niitä kirjoja joita lukee tajuamatta, että lukee. Sitä vain on jotenkin keskellä sitä kaikkea ja aina, kun välillä nousee pinnalle vetämään henkeä, yllättyy siitä, montako sivua on mennyt.

Pakko tunnustaa, mutta olen repsahtanut. Kuuntelin viime viikolla sivumennen podcastin uusimman jakson ja tein varauksen Peter-Peter -kirjaan sekä Aila Meriluodon päiväkirjaan joka oli podcastissa esillä. Tämän lisäksi olen lainannut kirjastosta pari kirjaa Kellotornia varten (mutta näistä en pode huonoa omatuntoa) sekä poistanut lukituksen osasta kirjaston varauksista. Varaukset eivät ole onneksi tippumassa heti syliin, sillä ensimmäinen jonka voisin saada on kirja jossa olen varasijalla 2, mutta kirjoja on järjestelmässä 1 eli senkin saapumiseen menee ainakin se pari kuukautta. 

Muuten viikonloppu on mennyt ihan leppoisasti. Kävin luistelemassa (en eilen, mutta tänään). Jäällä oli välillä muutama muukin, mutta enimmäkseen sain mennä itsekseni ja se oli hauskaa. Ei tarvinnut väistää ketään ja sai mennä niin lujaa kun uskalsi. Tulin kotiin noin tunnin päästä siinä vaiheessa, kun takapuoli oli jäässä (en tiedä miten se on edes mahdollista). Eilen illalla kissa päätti käyttää olohuoneen lattiaa vessapaperina, joten tänään olen myöskin luutunut lattiat, tehnyt ruokaa, pessyt kolme koneellista pyykkiä ja siivoillut. Olen myös editoinut ja siirtänyt korjauksia paperilta koneelle. Luultavasti saan tämän osuuden ensi viikolla valmiiksi ja sitten voin ajatella taas L:ää. 

Nyt olen siinä oudossa välitilassa, kun en tiedä minkä kirjan ottaisin seuraavaksi luettavaksi. Aila Meriluodon päiväkirjan lisäksi hyllyssä on yksi toinen repsahduskirja, mutta kummassakaan näistä ei ole varausjonoa, joten niiden lukemiselle ei ole nyt niin kova kiire. Eli voisin ihan hyvin ottaa hyllystä myös jotain sellaista, mikä on on seissyt siellä jo pitkään.

perjantai 25. tammikuuta 2019

Perjantai ja editointia

Tämä viikko on mennyt aikalailla K:n osuuden parissa. Elokuuhun verrattuna teksti oli parantunut huimasti. Kun elokuussa päällimmäinen tunne oli, että tarina junnaa paikoillaan nyt tätä fiilistä ei enää ollut. Tarina eteni, tapahtumien järjestyksessä oli järkeä ja tekstin parissa oikeasti viihtyi. Ei se täydellinen ollut. Mukana oli ainakin yksi kohtaus, jossa idea oli ehkä hyvä, mutta toteutus täyttä roskaa. Oli vielä kankeaa tekstiä (mutta ei lainkaan niin paljon, kuin elokuussa). Oli myös pari juonenkäännettä, jotka sai epäilemään, oliko ne kuitenkaan oikein. 

Töissä oli tänään kiva, mutta väsyttävä päivä. Kotona olen sen sijaan ollut täysin tehoton, mutta perjantaina saa ollakin.

Huomenna olisi tarkoitus aloittaa korjausten siirtäminen koneelle. Suunnitelmissa on myöskin mennä luistelemaan. Herätys on laitettu seitsemäksi siitä syystä, että voisin olla viimeistään yhdeksältä ulkona. Toivon kovasti, ettei kukaan muu jaksa liikkua vielä niin varhain ja saisin olla jäällä yksin. En millään jaksaisi väistää enää yhtäkään lasta.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

127 sivua

Eilen tulostin K:n osuuden ja kun olin poistanut ensimmäisen sivun, missä ei lukenut muuta kuin työn nimi, niin jäljelle jäi 127 sivua. Valitettavasti huomasin vasta tulostuksen jälkeen, että tekstissä ei ollut luku- eikä sivunumerointia ja nyt pitää vaan toivoa, etten kompastu nivaska kädessä.

Tänään luin läpi ja editoin viisi lukua. Korjauksia ei ollut paljon. Muutama kirjoitusvirhe, pari lausetta vähän paremmaksi, mutta muuten vain luin. Toistaiseksi se on ollut ihan hauskaa. On ollut ihana nähdä, että teksti toimii (koska aina tämän työn kanssa ei ole ollut tällaista fiilistä).

Editointia kissatalossa <3

Neuletöiden tekeminen kissatalossa on sitä, että kun vahingossa jätät keskeneräisen neuletyön sohvalle joku jättää haisevan mielipiteensä sen päälle. Ei auttanut muu kuin teipata kierrepuikot toisiinsa kiinni, katkaista lanka, survoa työ pesupussiin ja valita pesukoneesta mahdollisimman hellävarainen pesuohjelma. Nyt vain toivon, ettei koko homma lähde purkautumaan.

Mutta muuten ihan kiva viikonloppu.

torstai 17. tammikuuta 2019

Yksi hyvä lause

Tänään oli iltavuoro mikä tarkoitti hiljaista ja pitkää aamua, toista kupillista kahvia sekä kirjoittamista. Sain aamulla valmiiksi L:n osuuksien kierroksen. L:n kierros ei ollut vaikea, koska enimmäkseen luin vain tekstiä läpi ja tein pieniä muutoksia. Muutama kohtaus vaati hiukan enemmän työtä, mutta enimmäkseen se oli vain sitä lukemista. Tämä oli helppo kierros koska en vaivannut päätäni puuttuvilla kohtauksilla tai vääntänyt kieltä kauniimmaksi. Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtyä hetkeksi K:n pariin. Kirjoitan tällä hetkellä yhtä puuttuvaa kohtausta, mutta sitten voisin tulostaa ja lukea osuuden paperilta läpi. Voisin samanaikaisesti sekä luoda kohtausluettelon että editoida punakynän kanssa.

Tällä hetkellä luen Sara Ehnholm Hielmin Ja sydän oli minun. K:n osuuksissa, aivan tekstin alkupäässä, on kohtaus, missä yritän kuvailla erästä tiettyä ääntä. Koko näiden (vähän yli) kahden vuoden ajan, kun olen kirjoittanut K:ta en ole osannut kuvailla tätä ääntä oikein. Kuulen äänen päässäni ja tiedän, mitä haluan kuvailla, mutta en silti saanut sitä ajatusta paperille. Eilen makasin jo vuoteessa ja luin Ehnholmin kirjasta kohtausta, missä hän kuvailee joutsenta ja ääntä joka tästä tietystä joutsenesta syntyi. Ja silloin keksin sen. Vaikka Ekholmin kuvailema ääni ja se mitä itse yritin kuvailla ovat täysin erit, jotenkin se, että luin äänestä tekstiä sai tajuamaan mitä ajoin takaa. Sitten äkkiä kännykkä esille koska tiesin, että jos en saa lausetta talteen unohdan sen.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Viikonloppu

Tänään olen käynyt treeneissä, tehnyt lounasta, vaihtanut lakanat, siivoillut ja tehnyt porkkanasosekeittoa ensiviikkoa varten. Nyt pyykit pyörii koneessa ja täällä tuoksuu mysli koska otin sen juuri uunista ulos.

Tänä viikonloppuna olen myös käynyt luistelemassa. Ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien. Luistimet löytyivät omasta takaa, samat jotka sain joululahjaksi vuonna 94. Ne mahtuivat jalkaan koska minulla oli jo teininä 42-numeron jalka.

Olen myös editoinut. En hurjia määriä, mutta jonkin verran. Tällä hetkellä olen tehnyt 10/27 lukua. Ehkä editoinut yhdennentoista luvun vielä tänään, mutta luultavammin en. Luultavasti ilta menee lukiessa.

Tällä viikolla olen käyttänyt ihan liikaa aikaa uuden kirjoitusvihon löytämiseen. Niin paljon kuin pidänkin Miquelrius-vihoista, niin Amazonista ostaminen ei ollutkaan vaihtoehto lähetyskustannusten takia. Joten tyydyin sitten vihkoon jonka löysin Suomalaisesta.

Nyt iski väsy. Kai se on vaan pakko laittaa kahvi tippumaan.