torstai 19. syyskuuta 2019

Silmukoita


Tänään oli ulkona ihanan syksyistä <3 Syystakki on tuntunut jo muutaman päivän liian viileältä, mutta onneksi on villatakit. Hanskat otin käyttöön alkuviikosta ja pipon tänään.

Töissä on ollut pari päivää vähän intensiivisempää. Ei rankkaa, ei kunnolla edes stressaavaa, mutta kuormittavaa. Tänään, kun lähdin kolmelta kotiin päin, niin olo oli jo aika tyhjä. Onneksi töiden jälkeen pääsee aina kotiin. Ei me nyt mitään ihmeellistä olla tehty miehen kanssa, mutta silti on ollut hauskaa. Ihan perusarkea ja kaupassakäyntiä. Loppuillan olen istunut sohvalla ja jatkanut päiväpeiton tekoa. En jaksanut edes kuunnella mitään. Aina ei vaan pysty.

Vaikka päiväpeiton malli on tosi helppo, niin jännä miten sitä silti onnistuu aina mokailemaan. No onneksi asioita voi aina korjailla. Joskus on pakko vaan purra hammasta ja purkaa rivejä. Joskus pitää vaan hyväksyä, että tässä kohtaa näyttää vähän hassulta, koska yhdistelin ylimääräisiä silmukoita.

Kellotornin kanssa on ollut vähän vaikeaa. Olen editoinut, vaikka on tökkinyt. Luulen, että ongelma on juonessa ja siinä, ettei se nyt vaan ihan kuitenkaan toimi. Yritän kuitenkin editoida ne lomalla kirjoitetut uudet luvut, koska ongelma ei oikeastaan ole niissä vaan enemmänkin kaikessa muussa.

tiistai 17. syyskuuta 2019

Piti tehdä

Tänään piti juosta töistä kotiin. Pakkasin juoksurepun ja laitoin kaikki valmiiksi, mutta jossain vaiheessa työpäivää tajusin, ettei ole energiaa. Joten päätin lähteä töiden jälkeen metsästämään lankakauppaa joka googlen mukaan on olemassa, mutta jonka ovea en onnistunut löytämään. No huomenna uusi yritys, mutta tällä kertaa sellaiseen kauppaan, jonka tiedän olevan olemassa. Huomasin tuossa eilen, että dekkarifestarit ovat nyt tänä viikonloppuna ja mulla ei ole mitään neuletyötä. Tai on minulla uusi ikuisuusprojekti, eli päiväpeite. Sen malli on tosi yksinkertainen, mutta se vaatii keskittymistä ja se vaatii sitä, että katson työtä, kun teen sitä. En halua tehdä enää sukkia, joten googlailin torkkupeittoja ja hartiahuiveja ja päädyin tähän ylenohjeeseen. Tästä samantyyppisestä ohjeesta on täällä lisää esimerkkejä ja hyvältähän tuo näyttää. Ennen kaikkea tuo on helppoa! Pelkkää oikeaa ja jokaisen rivin alussa pitää vaan tehdä yksi silmukka lisää.

En ehkä juossut, mutta ihan hyödytön en ole kuitenkaan ollut. Aamulla editoin puoli tuntia ennen töihin lähtöä ja illan puuhastelin kotijuttuja: siivosin ja tein epämääräistä kasviskeittoa (eli heitin kattilaan kaikki ne epämääräiset vihannekset jotka oli menossa huonoksi). Nyt juon teetä ja mietin päiväpeiton jatkamista. Mutta saa nähdä paljonko jaksan. Heräsin tuntia ennen herätystä ja olen ihan valmis menemään vuoteeseen.

perjantai 13. syyskuuta 2019

Kukkakaalia


Olen syönyt ihan mielettömän määrän kukkakaalia viime aikoina. Aina, kun yksi kerä loppuu, ostan uuden. Siinä on jotain hyvin syksyistä, kun kaupan vihannespuolella on ei muoviin pakattuja kotimaisia kukkakaaleja ja muita syysvihanneksia. Haaveilen myös kaalilaatikosta, mutta valitettavasti mies ei jaa tätä haavetta. Enempi sitten minulle ^_^

Syksystä puheenollen, tämän viikon sää on ollut ihana. Tämä oli ensimmäinen viikko, kun oli ihan kunnolla syksy-fiilis. Satoi, oli viileää, sai pistää paksumman takin päälle ja kaulaliinan kaulaan. Keskiviikkona oli juuri sellainen normaali ja tyydyttävä arkipäivä, josta jäi hyvä mieli. Töissä oli rauhallista, ulkona oli melkein myrsky ja kun kävelin työpaikalta pysäkille, mietin vain sitä, kuinka ihanaa on päästä kotiin, istua sohvalla, juoda teetä ja neuloa. Kotona join teetä, mutten neulonut. Sen sijaan kuuntelin podcastia ja siivosin kämpän. Piti vain vähän siistiä keittiötä, mutta sitten homma lähti vyörymään omalla painollaan. Ja kun lopulta otin neuletyön käteen, en enää jaksanut. Arki <3

Yksi luku on nyt editoitu ja kaksitoista on vielä jäljellä. Vaikka viikonloppuna pitääkin hoitaa asioita ja tehdä kaikenlaista haluan silti editoida vielä seuraavan luvun. Luku numero kaksi on todella lyhyt. Vain 168 sanaa. Sellainen välähdys kahden pidemmän luvun keskellä.  

tiistai 10. syyskuuta 2019

Koomassa

Minä tänään. Päätin hyväksikäyttää alkusyksyn lämpimiä kelejä ja juosta töistä kotiin. Kesällä juoksin pari kertaa viikossa, mutta lomalla sekin sitten jäi. Juoksin loman aikana tasan yhden kerran ja muun ajan sitten kävelin. Lenkki oli raskas myös senkin takia, että pari kertaa oli pakko pysähtyä ja katsoa kartasta missä olin. Tiesin tavallaan, mutta en kuitenkaan. Pysähdykset ovat juostessa pahoja, koska aina on olemassa hyytymisvaara. Tämä oli ensimmäinen kerta uudella reitillä, josta alkupuolisko ei ollut niin tuttua. Perjantaina voisi juosta uudelleen. Tämä harrastus loppuu viimeistään sitten, kun ilmat viilenee enkä enää tarkene mennä töihin juoksutakissa.

Eilen editoin puolet yhdestä niistä Kellotornin viimeisistä luvusta. Alkuperäinen raakatekstiversio oli 307 sanaa. Ensimmäisen uudelleenkirjoituskierroksen jälkeen jotain yli 400. Ja nyt, kun olen hionut ensimmäistä puoliskoa, sanamäärä on 538. Tästä ei ole siis tulossa mitään valtavaa lukua. Näistä loppupään luvuista ei ole tarkoituskaan. Oli kuitenkin todella ihanaa muistuttaa itselleen, kuinka hauskaa editoiminen on. Miten onnelliseksi voi tulla siitä, kun se alkuperäinen ruma ja kankea teksti muuttuu ihan lukukelvolliseksi.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Rytmi hukassa



Ensimmäinen työviikko on nyt takana. Jotenkin se meni tosi oudossa välitilassa, kun ei ollut yhtään ”normaalia” työpäivää. Ei ollut vielä sellaista arjen tuntua. No ensi viikko ei sitten muuta olekaan, kuin normiarkea. Toivon, että normiarki auttaa myös hukassa olevan kirjoitusrytmin löytämisessä. Ensi viikon tavoite on saada editoitua yksi luku niistä uusista, mitä kirjoitin loman aikana. Ei siis mikään mahdoton tavoite.

Muuten viikko oli ihan mukava. Olen neulonut uutta projektia, mutta teen torkkupeiton sijaan päiväpeittoa, eli vähän yli kolme kertaa leveämmän työn. En ole mikään kauhean taitava neulontaihminen, mutta teki mieli haastaa itseensä ja tehdä jotain muutakin kuin sitä perussukkaa. Tuon mallin ohje on kuitenkin niin helppo, että vaikka jouduinkin katsomaan tutoriaalivideon, miten tehdään langankierto, niin työ sopii silti aloittelijallekin. Ainoa ”harmi”, tuossa työssä on se, että kun se mopsilanka on niin paksua ja kerä niin iso, niin työtä ei oikein voi raahata työpaikan kokouksiin.