sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Sunnuntai


 
Eilen oli tältä erää viimeinen editointipäivä. Luin uudelleen nykyajan aikajanan ja korostin sieltä kaikki ne kohdat, jossa E vihjailee asioista. Tämän jälkeen pistin nämä tietyt sivut järjestykseen ja luin läpi, miten se juttu etenee. Sitten korjailin vielä jotain yksittäisiä pieniä asioita, pistin miehen lukemaan ensimmäisen ja viimeisen luvun (koska siellä oli tiettyjä muutoksia) ja sitten lähetin kässärin takaisin. Oli kyllä aika tyhjä olo siinä loppua kohden ja tuntui, että tällä hetkellä en osaa antaa kässärille enää mitään.  


Nyt on vähän outo fillis. Ei ole vielä sellaista oloa, että haluan tarttua mihinkään. Aukaisin tänään aamuyöstä (klo 2 kiitos kissan) Kellotornin scrivener tiedoston ja katselin sitä vähäsen. Kissalla on huono tapa, että se aloittaa aina joskus aamu yhden ja kahden maissa selittämään elämäntarinaansa (aika kovalla äänellä). Yleensä laitan makkarin oven kiinni ja kun herra huomaa, ettei kukaan kuuntele se menee nukkumaan. No viime yönä ei voinut laittaa makkarin ovea kiinni koska oli liian lämmintä, joten istahdin sohvalle, kissa tuli viereen nukkumaan ja minä kurkkasin Kellotornia. En ole vielä tehnyt sille mitään, mutta ehkä voisin tänään kirjotella vähän raakatekstiä ja yritän jotenkin päästä takaisin tähän tarinaan. Olisi todella ihanaa, jos saisin kirjoitettua loman aikana ne puuttuvat 15 lukua. Näiden ei siis tarvitse olla täysin valmiita, raakatekstikin riittäisi. 

Tänään on ollut lämmintä, mutta ei kuitenkaan tukalaa. Tuuletin on pyörinyt koko päivän, mutta sekin vain ykkösnopeudella. Tänään olen aika lailla vaan lukenut. Luin loppuun yhden kirjan, aloitin ja lopetin toisen ja aloittelin kolmatta. Tämän lisäksi olen vähän siivoillut, pessyt pyykkiä, tehnyt pahaa lounasta ja polttanut kattilan pohjaan. 

 Tätä tein tänään. 

 Tätä voisin kokeilla ensi viikolla.

Vielä yksi viikko töitä.

torstai 25. heinäkuuta 2019

Editoinninjälkeinen nälkä

Tämä viikko on ollut editoinnin suhteen aika rento. Meinasin sunnuntaina, että minulle menee varmaan pari päivää siirtää korjaukset koneelle, mutta menikin neljä. Maanantaina tein aamulla puolet pinkasta ja tiistaina puolet siitä mitä jäi jäljelle. Keskiviikkona en editoinut yhtään sen sijaan kävin lenkillä, mutta juokseminen iltapäivän helteissä ei ollut ehkä ihan paras ajatus. Jaksoin juosta kuusi kilsaa ja loput pari kävelin. Illalla en sitten jaksanut enää oikein mitään. Luin yhden kirjan loppuun ja aloitin toisen ja sitten menin nukkumaan, vaikka kello oli vasta vähän yli yhdeksän. 

 Editoinninjälkeistä väsymystä sekä pyykkiä.

Tänään siirsin sitten loput korjaukset koneelle ja korjasin yhden kohdan, jota piti vielä muokata. Jossain vaiheessa aamua huomasin makaavani sohvalla ja mietin, että miksi olen ihan poikki, vaikka kello on vasta 8:45. No siksi, että olin jo siinä vaiheessa editoinut yli kaksi tuntia ja väsymyksen lisäksi oli vielä nälkä. Olen huomannut, että kaksi tuntia editointia on se aika mitä jaksan yhdellä istumalta. Sen jälkeen on aina sekä tyhjä fiilis, että järjetön nälkä.

105 kohdan listasta on jäljellä enää kahdeksan kohtaa. Puolet niistä saisin ruksattua pois, jos vain saisin sen yhden kohtauksen kirjoitettua, mutta jotenkin se ei nyt vaan suostu toimimaan.

Huomenna en varmaan tee mitään E:hen liittyvää, koska pitää käydä asioilla. Viikonloppuna ajattelin lukea E:n vielä kertaalleen läpi. En koko tarinaa, vaan ainoastaan nykyhetken aikajana. E vihjailee jatkuvasti eräästä salaisuudesta, joka liittyy hänen menneisyyteensä ja haluan nähdä, miten se tulee nykyhetkessä esille. Että keritäänkö se auki sillain pikkuhiljaa, vai pläjäytänkö koko jutun liian aikaisten. Tätä kohtaa on hirveän vaikea arvioida, koska tiedän mitä tarinassa tapahtuu.  

Vähän yli viikko enää ja sitten saan pitää tekstistä ihan kunnon tauon.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Kaksi viikkoa ja vanhoja tekstejä


Luin tänään loppuun E:n tulostetun version. Kun sain kässärin takaisin kustannustoimittajalta, se oli 313 sivua ja vaikka poistinkin siitä prologin, epilogin ja yhden luvun ja kirjoitin uuden epilogin ja yhden luvun, niin kaikki ne pienet korjaukset oli kasvattanut kässäriä 22-sivun verran.

Parasta tässä lukukokemuksessa on ollut se, että kun olen nyt melkein kaksi kuukautta tuijottanut kässäriä yksi ongelma kerrallaan, oli ihan hauska nähdä miten ne yksittäiset pienet korjaukset toimivat yhdessä. Ne eivät enää olleetkaan vain yksittäisiä kohtia, vaan osa kokonaisuutta.

Ei tässä ole ihan hirveästi enää korjattavaa. Vähän pitää vielä säätää, mutta luulen, että kyse on parin päivän työstä. Onneksi aikaa on kuitenkin vielä se parisen viikkoa, koska sitten on vielä se yksi kohtaus jonka:

  • tiedän tarvitsevani
  • joka on jo osittain olemassa 
  • jolle löysin pari hyvää kohtaa kässäristä, mihin sen voisi mahdollisesti sijoittaa
  • mutta joka ei ihan vielä toimi

Ja olen kyllä miettinyt tuota kohtaa ja kirjoittanut raakatekstiä ja yrittänyt ratkaista sen ongelmia, mutta jotenkin se ei ole vielä auennut.

Maailma ei kuitenkaan kaadu siihen, jos joudun lähettämään kässärin takaisin ilman tätä lisäystä, minkä takia en ainakaan vielä stressaa tuota juttua lainkaan.

Muuten viikonloppu on mennyt ihan mukavasti. Eilen käytiin miehen kanssa hesessä (ei yleensä käydä koskaan, koska burgerking <3), koska halusin kokeilla halloumburgeria (en voi suositella sellaisenaan, mutta jos siitä ottaisi pois majoneesin ja pahat makeat sipulit, se voisi olla ihan ok). Käytiin myös torilla ja ostettiin laatikollinen mansikoita ja nyt olen kahtena päivänä tehnyt meillä mansikkabanaanismoothieta. Tänään en ole käynyt missään. Piti käydä lenkillä, mutta tarvitsin kotipäivän, joten tänään olen vain siivoillut, tehnyt ruokaa, lukenut sekä E:n että yhden kirjan loppuun ja tämä kaikki on ollut ihanaa.

Olen myös lukenut tän blogin vanhoja postauksia. Mietin yhtenä päivänä, että olisi ehkä ihan hyvä muistuttaa mieleen mitä noloja juttuja tänne on tullut kirjoitettua. Olen menossa nyt vuoden 2015 joulukuussa ja ainakaan toistaiseksi ei ole tarvinnut hävetä vanhoja tekstejään. On ollut myös tosi hauska seurata sitä, kun työstin E:tä. Vuoden 2015 loppuun mennessä olin työstänyt sitä vähän yli vuoden ja kasassa oli nykyajan aikajanasta suurin osa luvuista ja menneisyyden aikajanasta raakatekstiä. Vuoden 2016 loppusyksystä E sitten lähti maailmalle. Nyt kun sitä ajattelee, niin olihan se raukka ihan raakile, mutta oli siinä silloinkin jotain hyvää, koska sain siitä silloin palautetta. Ja sitähän en ole tainnut aikaisemmin mainita, että E:n kustantaja on se sama, jolta sain kahtena eri kertana ihan kunnon palautetta (vuoden 2016 lopussa ja 2018 alussa).

Tasan kahden viikon päästä, pitäisi luovuttaa E käsistä. Kahden viikon päästä alkaa myös loma ^_^

torstai 18. heinäkuuta 2019

Nihkeää


Tämän viikon editoinnit voi summata sanalla nihkeää. Sain alkuviikosta valmiiksi yhden uuden luvun ja se on aika lailla siinä. Eilen kyllästyin vihdoin siihen, että scrollailin dokkaria tekemättä mitään, joten tulostin koko nivaskan. Tämän ja huomisen pidän siitä taukoa ja lauantaina alan lukemaan.

Tänään oli vähän erilainen iltavuoron aamu, koska työn alla ei ollut mitään kirjoitettavaa tai editoitavaa. Yleensä iltavuoro tarkoittaa sitä, että kun mies lähtee töihin, minä keitän toisen kupillisen kahvia ja istuudun kone sylissä sohvalle. Onneksi kissa pitää huolen, että aina on imuroitavaa niin ei tullut ainakaan aika pitkäksi. Oli ihan rentoa puuhastella kotona ja pestä pyykkiä ja muuta jännää. Kyllä minä sitten lopulta vähän kirjoitinkin. Ihan vain pari sivua raakatekstiä, kun mietin niitä muutamaa kohtaa, joita pitää vielä työstää.

Lomaan on vielä pari viikkoa, mutta onneksi huomenna on perjantai!