Tiivistämistä

Tänään tartuin pitkästä aikaa Kellotornin tiedostoon. Poistin loppupäästä muutaman turhan luvun ja editoin toiseksi viimeisintä. Sain tehtyä puolet ja sitten oli jo kiire pysäkille. Ainoa kirjoitustavoite tälle viikolle on saada tuo luku tehtyä. Tuntuu siltä kuin siitä olisi ikuisuus, kun viimeksi editoin mitään ja pakko myöntää, että rima tarttua toimeen oli korkealla. Kuinka nopeasti sitä uskottelee itselleen, ettei enää osaa mitään.

En ole ehkä editoinut, mutta olen kirjoittanut. Enimmäkseen vaan kaikenlaista juoneen liittyen, kun olen yrittänyt purkaa auki sen ongelmia. Se nytkähti eteenpäin viikko takaperin ja sitten uudelleen lauantaina (suihkussa tietenkin).

Kellotornin suurin ongelma on oikeasti sama, mitä minulla oli E:n kanssa. Tiesin alun ja lopun, mutta se miten sinne loppuun päästiin oli kauhean monimutkaista. Ne muokkauskierrokset, jotka tein E:n kanssa ennen kuin sain sopparin oli enimmäkseen juuri tätä tiivistämistä. Mitä enemmän tiivistin, sitä paremmin kaikki toimi. Kellotornissa on menossa nyt sama vaihe.

Muuta

Uusin podcast ihastukseni on Marginally podcast. Podcastin voi tiivistää aika lailla siten, että miten yhdistää kirjoittaminen arkeen, kun on työt ja perhe ja ihan normi elämää. Podcasti on enimmäkseen näiden kahden juontajanaisen jutustelua, mutta joskus haastattelevat myös vieraita. Podcastissa on ihanat juontajat ja mielenkiintoiset aiheet ja vain kerran olen ollut näitten naisten kanssa eri mieltä. Tämäkin johtui oikeasti siitä, että podcastissa esiintyvä vieras julisti kaikki bloggaajat laiskoiksi sillä se mitä pitäisi tehdä, on julkaista omaa fyysistä kirjallisuuslehteä.

Jokainen tyylillään. Itse en jaksa mitään, mistä tulee kiireen tuntu. Bloggaaminen on siitä ihanaa, että kaikista näistä sosiaalisen median lajeista se on jotenkin rauhallisin.

Mietin myös tosi pitkään, että mainitsenko myös tätä toista podcastia, eli Unpublished. Syy miksi mietin tästä puhumista on yksinkertaisesti se, että minulla on hirveästi mielipiteitä tämän podcastin sanomasta. Mutta kaikista mun mielipiteistä huolimatta olen silti kuunnellut kaikki jaksot ja on siellä joukossa muutama ihan sellainenkin, mitä voisi suositella.

Ja sellainen hauska juttu tähän lopuksi, että kun löysin ensin tämän juontajan instagramin ja siellä luki tiedoissa

Podcast: Unpublished 

Niin ensimmäinen ajatus oli, että ai, hän ei ole vielä julkaissut sitä podcastia. No tulenpas joskus toiste katsomaan 😊

Omassa rytmissä

Tänään oli vähän erilainen työpäivä. Aamupäivä meni vinkatessa ja töihin sai lähteä tavallista myöhempää. Kyse oli paristakymmenestä minuutista, mutta jossain vaiheessa havahduin siihen, että kaikki oli valmiina ja minulla oli vielä kymmenen minuuttia aikaa ennen kuin piti suunnata pysäkille. Otin sitten kirjoitusvihon esille. En kirjoittanut mitään maata mullistavaa tai painokelpoista. Ihan vain mitä tuli mieleen ja vähän yhdestä hahmosta. Toisen puolen päivästä olin sitten etänä, koska piti valmistella seuraavaa tapahtumaa. Ihanasti se oma rytmi löytyi niistä iltapäivän tunneista. Tulin kaupan kautta kotiin, imuroin, söin ja sitten tein töitä. Sain kaiken valmiiksi ja vähän enemmän ja kolmelta lähdin lenkille. Ensimmäinen juoksu kahteen viikkoon. Oli ihanaa ja teki hyvää ja mietin, miten hienoa olisi, jos voisi rytmittää kaikki työpäivät samalla tavalla. 

Muuta:

En pääse tänäkään vuonna Turun kirjamessuille. Suunniteltiin miehen kanssa menoa ja melkein ostettiin jo juna- ja pääsyliput, kunnes tajuttiin, että samana lauantaina on yksi perhejuhla. Voishan sinne mennä sunnuntainakin, mutta tiedän kokemuksesta, että jos viikonloppu on pelkkää menoa ja siihen perään vielä täysi työviikko, niin ei sitä jaksa kukaan. Tai en ainakaan minä. Ensi vuonna sitten.

Sain eilen lopulliset kirjailijakuvat. Kuvat otettiin elokuussa ja näin alustavat versiot jo aika pian sen jälkeen. Sitten valikoitiin niistä ne parhaat ja nyt sain käsiini lopulliset tiedostot. Kannestakin olen nähnyt jo yhden version ja esittelytekstinkin näin jo muutama viikko sitten. Tänään säädin taas kotisivuja ja nyt ne odottavat vain kannen ja esittelytekstin lopullisia versioita. Sitten on tietenkin se ensimmäinen blogi postaus, jonka pitää ehdottomasti olla vakava ja tärkeä, mutta luultavasti ei ole.

Tänään olen myös lukenut loppuun Graniittimiehen sekä maannut sohvalla ja ympyröinyt kaikki ne kirjamessutapahtumat, jotka haluan nähdä. Messuohjelman selaaminen on aina yhtä ihanaa, vaikka kaikki mielenkiintoiset esiintymiset menevätkin aina päällekkäin.

Viestittelin eilen erään blogituttavan kanssa ja hän sanoi, että mielenkiintoista kuulla lisää E:stä sitten, kun sen aika tulee. Olin jo vastaamassa, että tässähän on vielä pari kuukautta aikaa! Kunnes tajusin, että ei ole. Lokakuu on jo ensi viikolla ja kirjamessuihinkin on vain kuukausi. Ja jos kustantajan aikataulut pitää, niin katalogi on painossa siihen mennessä. Miten tämä juttu voi olla jo näin lähellä?     

Juonijuttuja

Eilen olin sosiaalinen ja suuntasin ystävän kanssa dekkarifestareille. Oli kiva kuunnella kirjailijahaastatteluja ja jutella kirjoittamisesta ja sen edistymisestä (tai epäedistymisestä). Mukaan tarttui yksi kirja: Heine Bakkeiden Meren aaveet. En ollut ihan valomerkkiin asti vaan häivyin kahvitauolla ja suuntasin kotiin. Haettiin miehen kanssa pizza ja loppuillan pelasin.

Tänään olen istunut pariin otteeseen kirjoitusvihon edessä ja yrittänyt purkaa Kellotornin juoniongelmaa. Joskus olen vain istunut vihko sylissä ja tuijottanut seinää, joskus silittänyt kissaa ja pohtinut ”mitä jos…” alkuisia kysymyksiä. Listasin myös kohtauksia ylös, että miten juttu etenisi jos alkuasetelma olisi vähän eri. Olen menossa nyt noin puolessa välissä ja toistaiseksi juttu on toiminut. Muutama iso ongelma on vielä edessä. En tiedä vielä esimerkiksi sitä, miten päädytään pariin kohtaukseen, kun tarinan alkuperäinen sysäys on erilainen. En tiedä vielä edes sitä ovatko nämä kohtaukset enää tarpeellisia tässä versiossa. 

Vaikka säädän juonta, niin perusasiat pysyvät silti ennallaan. Yksi ihminen säästi henkensä tässä uudessa versiossa, mutta muuten samat hahmot tekevät samoja asioita. Suurin osa luvuista pysyvät mukana vaikka kaikki tulevat vaatimaan vähän muokkausta.

En ole vielä muokannut Kellotornin Scrivener-tiedostoa ja siirrellyt palikoita paikasta toiseen, koska ihan kaikki ei ole vielä selvää. Voisin muutenkin jättää tämän osuuden ensi vuodelle, kun E:tä ei tarvitse enää miettiä vaan voin keskittyä ainoastaan Kellotorniin. En saanut E:tä takaisin tällä viikolla, mutta eiköhän se tapahdu pian ja sitten sysään Kellotornin taas syrjään. Rakenteen muokkausprojekti on hauskaa puuhaa, mutta sellaista mihin on kiva uppoutua ja tiedän, että nyt ei ole aikaa uppoutua mihinkään.

Tämä uusi juonisuunnitelma ei vaikuta ihan hirveästi loppupään lukuihin, eli niitä saa editoida ihan vapaasti. Muutama luku varmaan poistuu, mutta suurin osa pysyy ennallaan. Ensi viikko on valitettavasti sellainen, että työjutut tulee imaisemaan suurimman osan myös vapaa-ajasta, eli ensi viikolla en välttämättä saa edistettyä mitään.

Silmukoita

Tänään oli ulkona ihanan syksyistä <3 Syystakki on tuntunut jo muutaman päivän liian viileältä, mutta onneksi on villatakit. Hanskat otin käyttöön alkuviikosta ja pipon tänään.

Töissä on ollut pari päivää vähän intensiivisempää. Ei rankkaa, ei kunnolla edes stressaavaa, mutta kuormittavaa. Tänään, kun lähdin kolmelta kotiin päin, niin olo oli jo aika tyhjä. Onneksi töiden jälkeen pääsee aina kotiin. Ei me nyt mitään ihmeellistä olla tehty miehen kanssa, mutta silti on ollut hauskaa. Ihan perusarkea ja kaupassakäyntiä. Loppuillan olen istunut sohvalla ja jatkanut päiväpeiton tekoa. En jaksanut edes kuunnella mitään. Aina ei vaan pysty.

Vaikka päiväpeiton malli on tosi helppo, niin jännä miten sitä silti onnistuu aina mokailemaan. No onneksi asioita voi aina korjailla. Joskus on pakko vaan purra hammasta ja purkaa rivejä. Joskus pitää vaan hyväksyä, että tässä kohtaa näyttää vähän hassulta, koska yhdistelin ylimääräisiä silmukoita.

Kellotornin kanssa on ollut vähän vaikeaa. Olen editoinut, vaikka on tökkinyt. Luulen, että ongelma on juonessa ja siinä, ettei se nyt vaan ihan kuitenkaan toimi. Yritän kuitenkin editoida ne lomalla kirjoitetut uudet luvut, koska ongelma ei oikeastaan ole niissä vaan enemmänkin kaikessa muussa.

Piti tehdä

Tänään piti juosta töistä kotiin. Pakkasin juoksurepun ja laitoin kaikki valmiiksi, mutta jossain vaiheessa työpäivää tajusin, ettei ole energiaa. Joten päätin lähteä töiden jälkeen metsästämään lankakauppaa joka googlen mukaan on olemassa, mutta jonka ovea en onnistunut löytämään. No huomenna uusi yritys, mutta tällä kertaa sellaiseen kauppaan, jonka tiedän olevan olemassa. Huomasin tuossa eilen, että dekkarifestarit ovat nyt tänä viikonloppuna ja mulla ei ole mitään neuletyötä. Tai on minulla uusi ikuisuusprojekti, eli päiväpeite. Sen malli on tosi yksinkertainen, mutta se vaatii keskittymistä ja se vaatii sitä, että katson työtä, kun teen sitä. En halua tehdä enää sukkia, joten googlailin torkkupeittoja ja hartiahuiveja ja päädyin tähän ylenohjeeseen. Tästä samantyyppisestä ohjeesta on täällä lisää esimerkkejä ja hyvältähän tuo näyttää. Ennen kaikkea tuo on helppoa! Pelkkää oikeaa ja jokaisen rivin alussa pitää vaan tehdä yksi silmukka lisää.

En ehkä juossut, mutta ihan hyödytön en ole kuitenkaan ollut. Aamulla editoin puoli tuntia ennen töihin lähtöä ja illan puuhastelin kotijuttuja: siivosin ja tein epämääräistä kasviskeittoa (eli heitin kattilaan kaikki ne epämääräiset vihannekset jotka oli menossa huonoksi). Nyt juon teetä ja mietin päiväpeiton jatkamista. Mutta saa nähdä paljonko jaksan. Heräsin tuntia ennen herätystä ja olen ihan valmis menemään vuoteeseen.

Kukkakaalia

Olen syönyt ihan mielettömän määrän kukkakaalia viime aikoina. Aina, kun yksi kerä loppuu, ostan uuden. Siinä on jotain hyvin syksyistä, kun kaupan vihannespuolella on ei muoviin pakattuja kotimaisia kukkakaaleja ja muita syysvihanneksia. Haaveilen myös kaalilaatikosta, mutta valitettavasti mies ei jaa tätä haavetta. Enempi sitten minulle ^_^

Syksystä puheenollen, tämän viikon sää on ollut ihana. Tämä oli ensimmäinen viikko, kun oli ihan kunnolla syksy-fiilis. Satoi, oli viileää, sai pistää paksumman takin päälle ja kaulaliinan kaulaan. Keskiviikkona oli juuri sellainen normaali ja tyydyttävä arkipäivä, josta jäi hyvä mieli. Töissä oli rauhallista, ulkona oli melkein myrsky ja kun kävelin työpaikalta pysäkille, mietin vain sitä, kuinka ihanaa on päästä kotiin, istua sohvalla, juoda teetä ja neuloa. Kotona join teetä, mutten neulonut. Sen sijaan kuuntelin podcastia ja siivosin kämpän. Piti vain vähän siistiä keittiötä, mutta sitten homma lähti vyörymään omalla painollaan. Ja kun lopulta otin neuletyön käteen, en enää jaksanut. Arki <3

Yksi luku on nyt editoitu ja kaksitoista on vielä jäljellä. Vaikka viikonloppuna pitääkin hoitaa asioita ja tehdä kaikenlaista haluan silti editoida vielä seuraavan luvun. Luku numero kaksi on todella lyhyt. Vain 168 sanaa. Sellainen välähdys kahden pidemmän luvun keskellä.