torstai 7. joulukuuta 2017

Marraskuussa luettu

 

Olipa ihana uppoutua uuteen Ruth Gallaway -tarinaan. Pidin ensimmäisestä paljon ja tämän laitoin heti varaukseen kun tajusin, että se on olemassa. Seuraavan suomennos taisi tulla ensi vuonna. Eihän nämä kirjat ole mitään sivistyksen huippua, mutta ei kaiken tarvitsekaan olla. Joskus on ihana vain viihtyä tarinassa. Jos jostain pitää antaa kritiikkiä niin se on kaikki ne perunalastut joita tässä syötiin. Teki vain itselläkin koko ajan mieli :/


Ärsyynnyn aika harvoin kirjan kirjoitustyylistä, mutta Leona Kortit on jaettu -kirjassa tyyli tökki ja pahasti. Teksti oli jotenkin niin kömpelöä ja kankeaa, että melkein jätin kirjan kesken. Leonan kohdalla näkee kuitenkin sen, että jos tarinassa on tarpeeksi imua, kirja saa paljon anteeksi. Tarina siis veti. Ei minua kyllä koskaan tehnyt mieli tarttua kirjaan, mutta sitten kun pakotin itseni sen äärelle, en oikein meinannut saada lukuhetkeä katkaistua. Tässä oli todella hyvä cliff-hanger sarjan seuraavaa osaa varten, mutta on hyvin epätodennäköistä, että tartun siihen. 

Leonan jälkeen (missä oli vähän liikaakin stressiä ja juoksemista), oli ihana tarttua kirjaan jonka päähenkilö esitellään siten, että hän makaa sohvalla ja lukee lehteä<3 Vanhat rouvat eivät juokse ja Leonan jälkeen tämä tuli tarpeeseen. Ihanan leppoisa murhatarina, jossa ei pidetä kiirettä ja kahvikin juodaan rauhassa. Olin kipeenä yhden päivän ja tartuin tähän kirjaan. Hyvä tapa viettää sairaspäivä. 


Olipa ajatuksia herättävä sarjakuva. En ollut jotenkin tajunnut, millaista törkyä jotkut voivat saada vain siksi, että kirjoittivat jotain mistä toinen ei pitänyt. Tätä kirjaa olen suositellut jo monelle ja varmaan suosittelen sitä jatkossakin. 

Ei mitään muistikuvia mitä luin Vihan ja inhon internetin ja Adan algoritmin välissä, mutta jotain kuitenkin. Minulla on jopa mielikuvia kirjan palauttamisesta, muttei mitään hajua, mikä se kirja saattoi olla. Selvästi mieleenpainuva lukukokemus. 


Tähän kirjaan tömäilin aika-ajoin ja lopulta päätin myös tarttua siihen. Kyse on siis Ada Lovelacen elämänkerrasta ja siitä, miten hän päätyi kirjoittamaan ensimmäisen tietokone-algoritmin. Enemmän tässä käsitellään Adan ja häneen vaikuttavien ihmisten elämiin, ettei sitä ohjelmointipuolta lopulta ihan hirveästi käsitelty. Oikeastaan olin yllättynyt kuinka vähän siihen lopulta keskityttiin. 
On kyllä ollut mielenkiintoisa spekuloida sitä, että jos digi-aika olisi todellakin alkanut jo sata vuotta aikaisemmin, missä olisimme nyt? 

Nyt luen Andy Weirin kirjaa The Martian. Elokuva oli hyvä ja kirja on vielä parempi.  

Edit 10.12. korjailin vähän kirjoitusvirheitä. Esimerkiksi kaikki Lenona -sanat = Leona.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kaksi podcastia ja prosessista

Yritin katsella vähän noita aikaisempia postauksia, että olenko vielä maininnut näitä kahta podcastia ja nähtävästi en ole. Olen vain miettinyt postausta niin paljon, että päässä on jo melkein mielikuva sen kirjoittamisesta.


StoryShot Podcast – on Steven Manleyn lyhyt ja ytimekäs podcasti kirjoittamisesta, prosessista ja tekniikasta. Tätä ei voi kun suositella. Löysin tämän aika tuoreeltaan, joten pystyin kuuntelemaan kaikki jaksot saman päivän aikana. Jos pitää nyt jotain kritiikkiä antaa niin se on pituus. Nämä ovat pisimmillään noin parinkymmenen minuutin pituisia. Tämän miehen juttuja kuuntelisi mielellään pidempään. Hyvän ja viihdyttävän podcastin lisäksi on vielä juontajan ääni <3 <3 <3

Toinen mitä voin lämpimästi suositella on The Prollific Writer Podcast. Podcastin koko idea on siis kirjoittaminen ja nopeus. Pidin paljon alun jaksoista, missä Ryan J. Pelton kertoo omaa tarinaansa.
Varsinkin tämä Peltonin podcasti saa minut aina miettimään omaa prosessia (jonka tunnustan olevan tehoton). 
 
Se menee jotenkin näin:
  1. Kirjoitan käsin uuden luvun raakatekstin. Sanamäärä joka siirtyy koneelle voi olla mitä tahansa 300 ja 800 välillä. Tämän lisäksi kirjoitan myös paljon kaikenlaista ylimääräistä joka jää paperille kuten äänenavausta, tai kysymyksiä. Joskus aloitan kirjoittamisen sanoilla: Ei mitään hajua mitä tässä pitäisi tapahtua. Nämä ylimääräiset raapustukset eivät ole turhia vaan auttavat minua pääsemään vauhtiin.
  2. Siirrän raakatekstin koneelle. Tässä vaiheessa teksti voi laajentua hiukan. Jokin asia saa mielikuvituksen liikkeelle ja lähdenkin aukaisemaan herännyttä ajatusta. 
  3. Kirjoitan raakatekstin uudelleen. En editoi vanhaa, vaan aloitan ensimmäisestä sanasta ja lähden kopioimaan vanhaa tekstiä. Tässä vaiheessa aukaisen ja laajennan raakatekstiä ja usein se löytää lopullisen pituutensa joka voi olla mitä tahansa 1200 ja 2000 välillä. 
  4. Kirjoitan kaiken uudelleen. En koko lukua putkeen, mutta jonkin osan. Muutaman virkkeen kerrallaan joita sitten uudelleen kirjoitan niin monta kerta, että olen tyytyväinen. Joka kierroksella jotain muuttuu. Joskus löydän helposti lauseiden oikeat muodot, joskus totean pitkän väännön jälkeen, että tällä kierroksella en pysty parempaan ja siirryn tekstissä eteenpäin.
Kohdat 1-3 saattavat tapahtua aika lähekkäin. Yleensä siten, että 1-2 samana iltana ja 3 seuraavana päivänä. Esimerkiksi kellotornissa K:n osuudet menivät aikalailla näin. L:n osuudesta on olemassa vain raakateksti eli kohta 1. Kunhan Penna joskus saapuu taloon teen kohdat 2-3. Kohdan 4 aloitan vasta sitten, kun olen siirtänyt kaiken koneelle ja kirjoittanut edes kerran kaiken läpi.

Kun sanon blogissa, että kirjoitan uutta tekstiä, tarkoitan sillä kohtaa 3. Kun puhun editoimisesta, se on kohta 4. Teksti ei ole valmis kun kohta 4 on ohi. Vaan yleensä käsikirjoitus käy läpi monta 4-kierrosta. Siten jossain vaiheessa, kuten nyt K:n osuuden kanssa, tulee se hetki kun ei enää tiedä mitä tehdä ja sitten tulostan pinkan. Kunhan ne korjaukset on sitten taas projektissa, teen varmasti vielä ainakin kerran kierroksen 4.

Kuten sanoin, tehotonta, kun vertaa Peltonin haastateltaviin. En kuitenkaan koe mitään painetta muuttaa tätä. Olisihan se kiva, jos osaisin ajatella kone sylissä jolloin voisin hypätä yli kohdat 1-2 ja siirtyä suoraan kolmoseen. Mutta toisaalta, pidän käsinkirjoittamisesta. Pidän myös kohdasta 4 jossa teksti löytää oikean ulkoasun. Ne jatkuvat uudelleenkirjoittamiset saattavat kuulostaa työläillä, mutta minulla on usein niin hauskaa, että se on vaivan arvoista.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Tauko

Olis kiva kertoa miten hienosti editoiminen on edennyt, mutten voi. Lauseessa olisi kaksi valhetta: eteneminen ja hienous. 
 
Eteneminen onnistui tiettyyn pisteeseen asti ja sitten tuli stoppi. Neljä lukua jäi. Yksi sellainen josta puuttuu kohtaus ja kolme vaikeaa joista en tiedä mitä niiden kanssa tekisi. En ole varma pitääkö ne jättää vai poistaa ja jos poistan niin mitä tilalle jos mitään.
Yleensä kun teksti on tökkinyt näin pahasti syynä on ollut se, että jokin ei toimi. En valitettavasti kyllä koskaan tiedä mikä se jokin on ennen kuin vasta jälkikäteen.
Tulostin Kellotornin tiettyyn pisteeseen asti. Sanoja on n. 30500. Printtikasa odottaa kirjahyllyssä, että olisi joulukuu ja voisin sitten vähän kurkata. Toivottavasti pieni tauko auttaa. 
 
Kyllä se heti helpotti, kun ihan luvan kanssa voi olla koskematta tekstiin. Aikaisemmin vain ahdisti, kun mikään ei toiminut. Jos eteen tulee hirveä hinku kirjoittaa niin voisin edistää paria asiaa. Ensimmäinen on se puuttuva kohtaus ja toinen on tarinan aloitus. Aloituksesta on olemassa puolensivun mittainen raakile jota voisi ihan hyvin kirjoitella uudestaan.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Lokakuussa luettu

Löysin tämän kirjan kun Kirsin kirjanurkassa esiteltiin Botnia-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaat. Köyhyys kiinnosta minkä takia tein tästä varauksen. Hyvä kirja ja mielenkiintoinen. Rankkoja tarinoita, mutta ei lohduttomia. 

Ainoa mikä minua häiritsi ja pahasti oli kirjan rasistinen alavire. Tämä on taas näitä juttuja joita jokainen lukee tavallaan. Pyysin miestä ja yhtä työkaveria lukemaan kirjan. He tiesivät tarttuessaan kirjaan, että tässä oli jotain mikä häiritsi minua, mutten sanonut mikä. Juteltiin kirjasta vasta sitten kun olivat lukeneet. Mies ei nähnyt tässä mitään rasistista kun taas työkaveri näki. Juttelin kirjasta myös toiselle työkaverille ja kerroin mikä tässä ärsytti. Hän sitten luki kirjan tietäen mikä "ongelmani" kirjan kanssa oli, muttei nähnyt samaa. 

Minulle tästä kirjasta jäi todella ristiriitainen olo. Toisaalta se oli todella hyvä, mutta sitten on tämä toinen puoli. 



Hieno kirja nationalismin historiasta ja nykytilasta. Ehkä vähän liian tiheään printattua tekstiä, sillä tämä oli niitä kirjoja joiden lukemiseen tarvitsin lasit. 


En tiennyt, että elokuva perustui kirjaan kun katsoin sen (ja pidin kovasti). Sitten kirja tuli sattumalta vastaan niin pitihän se lainata. Elokuvassahan keskitytään vahvasti Katherine Johnsonin, Dorothy Vaughanin ja Mary Jacksonin elämään, kun taas kirjassa fokus oli näiden naisten lisäksi myös laajemmin NASA:ssa ja sen historiassa. Koska elokuva on vielä aika tuoreessa muistissa oli todella hauskaa verrata elokuvaa kirjaan ja nähdä, miten asioita oli muokattu jotta ne toimisivat elokuvassa paremmin. Esimerkiksi se trailerissakin näkyvä kohtaus missä Katherine Johnson juoksee vessaan. Oikeasti hän käytti ihan pokkana naistenvessaa mihin ei oltu kiinnitetty kylttiä (mutta oletettiin olevan valkoisille). Kun taas se vessaepisodi tapahtui Mary Jacksonille, mutta ei ihan niin kuin elokuvassa näytetään.

Tämä oli kuukauden toinen kirja jota varten piti kaivaa lasit esille. Keski-ikä lähestyy!





Yllä olevat neljä kirjaa luin töitä varten. Näistä ehdoton suosikki oli Hirviön kutsu. Pidän kirjoista jotka saavat minut itkemään sillä en itke helposti. Jäälohikäärme oli hyvä paitsi loppu josta en pitänyt yhtään. Siinä oli muutenkin niin paljon sotaa, kuolemaa, irtoraajoja ja kärventyneitä ruumiita (mikä on toisaalta ihan järkevää kun ihmissotilaat taistelevat lohikäärmeitä vastaan), etten ole varma miten tätä voi vinkata. Itse koin ainakin ne sotakohtaukset todella ahdistavina.  

Näiden lisäksi luin yhden kirjan Kellotornia varten. 

Sain juuri luetuksi loppuun Januksen Kiven (aivan ihana) ja aloittelin jo vähän Jenny Rognebyn: Lenoa - kortit on jaettu.

Huomenna ajattelin kävellä kirjastoon ja hakea ne neljä varausta jotka odottavat noutoa. Hyllyssä seisoo myöskin The Martian joka kiinnostaa ehkä kaikista eniten, mutta se on veljeltä lainassa eikä eräpäivä hengitä samalla tavalla niskaan kuin kirjaston kirjojen kanssa.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Kirjamessut

Oli kiva osallistua kirjamessuille, mutta oli myös kivaa kun ei tarvinnut sunnuntaina mennä minnekään. Ensimmäinen messuostos oli Chorizo-makkaraa, mutta mukaan tarttui myös suklaata sekä tietenkin kirjoja. Mietin kaksi päivää, että ostanko kympillä Virginia Woolfin päiväkirjan ensimmäisen osan. Sitten kun kolmantena päätin ostaa myyjä ilmoitti, että se oli myyty loppuun tuntia aikaisemmin. Kirja löytyi onneksi antikvariaattipuolelta, mutta yhden kirjan sijaan myynnissä oli neljän kirjan paketti neljäänkymmeneen euroon. Nyt on hyllyssä sitten päiväkirjan osat 1-4. 

Ostettujen kirjojen lisäksi tein varauksia ainakin parinsadan euron edestä. Taskukirjasto on paha kun se on niin kätevästi käden ulottuvilla.   

Aivot menee jotenkin hitaalla. Tänään oli extra-pitkä päivä kun piti olla jo seitsemältä töissä, mutta huomenna sitten vähän lyhyempi. Olen päässyt kellotorninkin kanssa vähän eteenpäin. Sellainen kohtaus joka ei toiminut sitten millään avautui vihdoin. Harmi vain, ettei energia nyt oikein riitä sen työstämiseen. 

Nyt juon kahvia ja mietin suihkua. Tekisi mieli päästä lukemaan Elly Griffithin Januksen kiveä <3

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Välietappi

Syyskuun lopussa asetin itselleni tavoitteen ja se oli saada Kellotorni marraskuuhun mennessä johonkin järkevään pisteeseen. Järkevä piste oli kirjoittaa loppuun F:n osuuksien raakateksti ja editoida K:n osuudet siihen pisteeseen, että jäljellä olisi vain loppusäätö. No nyt se sitten on siinä pisteessä. Olin kuvitellut, että tavoitteen saavuttaminen olisi tuntunut jotenkin huippuhienolta, mutta todellisuudessa hetki oli hyvin antikliimaksinen.  
 
Välietapista huolimatta editoiminen ei lopu tähän. Seuraavaksi pitäisi käydä läpi ne K:n luvut jotka hyppäsin syystä tai toisesta yli. Osan editoin osittain ja toisiin en koskenut lainkaan.
F:n osuuksiin en nyt ajatellut koskea vaan odotan joulukuuta ja Pennaa. Sitten siirrän tekstin paperilta koneelle ja kirjoittaa ne puhtaaksi.

Seuraava tavoite on saada K:n osuus siihen pisteeseen, että voisin tulostaa sen joulunpyhinä. En ole ottamassa vapaita välipäivinä, mutta onhan siinä joulun alla kuitenkin neljän päivän viikonloppu ja uutena vuotena kolmen. Odotan mielenkiinnolla sitä, kun voin lukea tarinan yhtenä kokonaisuutena. Työstäessä tekstiä tuijottaa niin palasina, että kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa. 

Ensi viikolla kirjamessut! Tarkoitus olisi pistäytyä kolmena päivänä. Torstaina ja lauantaina koko päivä ja perjantaina puolikas :) 

maanantai 16. lokakuuta 2017

Kirjoittajan(?) viikko

Ihastuin Lukuhoukan postaukseen ja päätin törkeästi varastaa idean. 

Maanantai
Herään sen jälkeen kun mies menee töihin 7:30, mutta ennen kuin oma herätys pärähtää soimaan 8:00. Tämän tarkempaa ajanmäärettä en voi antaa koska minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia koko tapahtumasta. Tiedän vain, että laitoin oman herätyksen pois päältä ennen kuin se soi ja nousin ylös.
8:00 - 10:00 Aamupalaa ja kahvia samalla kun pyörin netissä ja luen iltapäivälehtien lööpit. Editoin kahta vanhaa lukua, petaan ja vaihdan vaatteen.
10:00 Syön pari omenaa ja luen kesken olleen kirjan loppuun.
11:00 Pysäkille ja töihin.
21:00 Kotona jälleen. Halailen kissaa jolla on ollut ikävä, syön, jumitun nettiin ja yhtäkkiä huomaan, että kello on jo melkein yksitoista. Yleensä suuntaan unille jo klo 22 maissa. En saa unta. Nousen hetkeksi kirjoittamaan käsin. Puoli sivua ja sitten takaisin vuoteeseen.

Tiistai
6:00 Herätys. Nukuin vähän huonosti. Toivon, että voisin jäädä vuoteeseen.
6:15 Aamiainen, kahvia ja muita aamujuttuja.
7:05 Töitä kohti
16:40 kotona! Syödään miehen kanssa. Juon kupin kahvia, neulon villatakkia ja kuuntelen pari podcastia. Näin tänään myös ensimmäisen joulukalenterin. Olin toivonut, että joulukrääsä räjähtää silmille vasta marraskuussa.
18:00 Kotitöitä. Siivoilen keittiössä ja vessassa. Kerään kaikki roskat. Pitäisi viedä ne, mutta ulkona sataa.
18:45 Yritän olla hyvä ihminen ja editoida, mutta kaikki tökkii. Sanat enimmäkseen. Hyvä hetki viedä ne roskat ja käydä suihkussa.
19:30 Mies keittää meille teetä ja mennään sohvalle lukemaan. Miehellä on kesken joku Pratchetin kirjoista, minä aloittelen uutta. Heikki Aittokosken Kuoleman tanssia.
20:20 Otan iltalääkkeen (uniongelmia varten), hammaslankaa ja jotenkin päädyn kirjoitusvihon äärelle. Pakotan itseni kirjoittamaan "ihan pikkuisen". Tähtään keskeneräisen luvun loppuun saamiseksi. "Pikkasen" vähän venähtää ja kirjoitan tunti kymmenen minuuttia ja kolme arkkia. Saan valmiiksi keskeneräisen luvun, saan vähän uutta sellaiseen lukuun jonka tajusin vasta äsken tarvitsevani, sekä vähän alkua siihen lukuun jonka kirjoitan seuraavaksi.
21:39 Väsyttää vaikka otin iltalääkkeen pikkasen liian myöhään. Vaihdan kissan vedet, pesen hampaat, teen huomisen eväät valmiiksi ja suuntaan vuoteeseen. En ota Aittokoskea mukaani vuoteeseen vaan Paris Review -lehden. Mies tilasi minulle yhden numeron, jotta voin testailla sitä ja päättää haluanko joululahjaksi vuoden tilauksen. Kyllä haluan.
22:45 väsyttää, mutten oikein saa unta. Nousen ylös. Kirjoitan muutaman rivin. Luen jutun maatalouslomittajista JYTY-lehdestä. Takaisin vuoteeseen.

Keskiviikko
6:00 Herätys tunkeutuu uneen, enkä heti tajua mikä ääni on. Väsyttää.
6:05 Kahvia ja aamujuttuja.
7:05 Pysäkillä. Korkaan Hidden Figures : varjoon jääneet -kirjan. Aittokoski on niin paksu ja iso etten jaksa raahata sitä ympäriinsä. Hidden Figures on pokkari ja vie huomattavasti vähemmän tilaa laukusta.
18:10 Kotona! piti käydä hoitamassa asioita. Valitettavasti yksi näistä asioista oli Stockmannilla ja olin täysin unohtanut, että oli hullut päivät D:
18:30 syön, hoidan kissaa ja sitten sohvalle Aittokosken kanssa.
19:30 Iltatee! Istutaan kaikki kolme sohvalla ja luetaan (tai mies ja minä luetaan, kissa nukkuu).
21:30 Nälkä. Syön banaania, vaihdan kissan vedet, pesen hampaat ja takaisin sohvalle.
22:49 - äh. Miten kello voi olla näin paljon? Olen vain lukenut. Onneksi huomenna on iltavuoro. Ei tarvitse herätä niin aikaisten.
23:18 Nousen ylös ja kirjoitan hetken. Muutama rivi ja sitten takaisin nukkumaan.

Torstai
8:00 Herätys. Hämäriä mielikuvia siitä, kun mies lähtee töihin.
8:10 Tyhjennän tiskikoneen samalla kun odotan kahvin valumista.
8:20 Kahvia <3
9:15 Petaan, käyn suihkussa ja editoin yhden kohtauksen.
9:50 imuroin. Vihaan imurointia, mutta kissallisessa talossa se on vähän niinkuin pakko kahdesti viikossa.
10:00 Aamun toinen kuppi kahvia ja välipala. Pakotan itseni taas koneen äärelle.
10:40 Sain editoitua kohtauksen!
11:10 Kaikki on valmista siihen, että voisin häipyä ovesta ja mennä pysäkille. Kymmenen minuuttia ennen kuin kuitenkaan tarvitsee lähteä, joten istuudun takaisin koneelle ja alan ihan huvikseni viilaamaan äsken editoimani kohtauksen aloitusta.
11:18 Hitto. Nyt alkaa olemaan kiire.
11:30 pysäkillä.
20:26 Pääsin lähtemään pikkaisen aikaisemmin ja olen puoli tuntia aikaisemmin kotona kuin tavallisesti iltavuoron jälkeen. Syön, teen huomisen eväät, juon teetä. en jaksa tehdä mitään järkevää esim lukea.
22:00 Nukkumaan

Perjantai
03:30 Miksi olen hereillä?
05:00 Nousen ylös. Keitän teetä ja kirjoitan. Raakatekstiä vihkoon ja saan valmiiksi keskeneräisen luvun.
05:45 Siivosin vähän vessaa. Laitan kahvin valumaan.
06:10 kahvia ja jogurttia.
07:05 Pysäkillä.
17:00 Kotona. Piti mennä treeneihin, mutten jaksanut. Sen sijaan kävin ostamassa kosteusvoidetta Body Shopista.
17:30 Söin subia. Mies haki. Joku päivä opin, että 30 cm leipä on liian paljon. Nälkäisenä 15 tuntuu vain niin vähäiseltä.
Muistaakseni pelasin melkein yhteentoista asti. Unodhin päivittää tiedostoa ja kirjoitan tätä nyt sunnuntaina. Lauantai on onneksi vähän lähempänä joten luultavasti onnistun kirjoittamaan mitä tein.

Lauantai
06:00 Herätys. Ei kyl yhtään huvita nousta ja mennä töihin. Lauantai on siinä mielessä vähän armollisempi työpäivä, ettei töissä tarvitse olla heti kasilta.
06:30 Kahvia ja aamupalaa
07:00 Pyörin netissä. Ihmeellisesti saan kulutettua täällä aikaa.
07:30 Ryhdistäydyn. Mieskin herää. Pesen hampaat, meikkaan ja vaatteet päälle.
07:50 Lähden vähän aikaisemmin, että ehdin viedä roskat. Menen pysäkille kaupan kautta ja ostan eväät.
17:00 Kotona! Mies oli käynyt kaupassa, laittanut tiskikoneen päälle ja pessyt pyykkä <3
17:30 Syön ja sitten koneelle. Pelaan aika lailla loppuillan. Kuvasin yhden Let's Play -videon.

Sunnutai
04:30 Kissalla oli hirveästi asiaa ja olen nyt hereillä -_- Ruokin (rakkaan) kissan (jolle en ole lainkaan katkera), keitän teetä ja sitten koneelle. Jatkan peliä siitä mihin se eilen jäi.
06:00 Aamupalaa
07:30 Mies herää, mulla peli kesken.
09:30 Petaan, vaihdan vaatteet ja alan pikkuhiljaa miettimään lounasta.
10:00 Pilkon sipulin, perunaa ja hieron voita broilerin pintaan. Sitten kaikki uuniin ja jatkan pelaamista. Laitan yhden videon prosessoitumaan taustalle.
11:00 Teoriassa kana on valmis, mutta käytännössä pistän sen vielä hetkeksi takaisin uuniin.
11:15 Otan ruuan pois uunista. Syödään.
12:15 Siivoilen keittiössä. Loppu kanasta on vielä liian kuumaa perattavaksi. Mies laittaa kahvin valumaan ja minä palaan pelikoneen äärelle. Huomaa kyllä, että kiintiö alkaa olemaan täynnä. Homma ei enää kiinnosta niin paljon.
13:30 Nyt riitti pelaaminen. Ensi viikonloppuna sitten taas. Siivoilen ja perkkaan kanan. Saan lihaa kolmeen ateriaan ja liemen käytän huomisen soppaan. Kerään roskat.
15:10 Viedään miehen kanssa roskat ja mennään kävelylle. Ihanaa kun ei sada!
16:00 Oli kiva lenkki. Käveltiin ja juteltiin.
16:30 Syödään. Sitten laitoin kahvin valumaan ja istuuduin tähän koneen äärelle. Yritän muistella mitä tapahtui Perjantaina sen jälkeen kun menin töihin :P
17:44 Pakotin itseni editoimaan työn alla olevan luvun loppuun. Väsyttää.
17:48 Mies meinaa imuroida. Minä mietin onko liian myöhäistä ottaa päikkärit.
18:47 Päädyttiin sitten imuroinnin jälkeen kaikki (kissa myös) päikkäreille (tai miten yöpäikkäreitä nyt kutsutaankaan yökkärit?) Herättiin just. Menen suihkuun siinä toivossa, että herään.
19:05 Annan kissalle iltakalan (ainoa tapa syöttää sille lääkkeet) ja laitan teeveden kiehumaan. Ostin perjantaina kolme granaattiomenaa enkä ole vielä keksinyt mikä on järkevin tapa käsitellä niitä. Keittiö näyttää aina siltä, kuin joku olisi teurastettu. Söin tänään viimeisen. Ehkä en nyt ihan heti osta uutta satsia.
19:15 iltatee. Istutaan sohvalla ja luetaan.
20:23 Otan iltalääkkeen ja laitan teeveden uudelleen kiehumaan. Pyykkikone huutaa, että pesu on valmis. Kerään kuivat pyykit ja mies ripustaa märät. Tee on valmis. Mennään takaisin sohvalle lukemaan.
21:30 Mies lopettaa lukemisen. Pestään hampaat. Vaihdan kissan vedet. mies suunnistaa työhuonetta kohti koska osallistuu peliaiheiseen livestreamiin. Minä istuudun kirjoitusvihon äärelle. Kirjoitan sivun.
22:28 Pyörin netissä. Väsyttää vähäsen. Ehkä luen vielä hetken ja voisin sitten harkita nukkumista. Huomenna vapaapäivä! suunitelmissa on käydä lenkillä, siivota ja kirjoittaa.
23:00 Luin hetken Aittokoskea. Sitten vuoteeseen Paris Reviewin kanssa. Nukkumaan. 

Lopputulos:
En voi antaa sanamääriä koska editoin ja kirjoitan vihkoon. Sain editoitua yhden luvun. Raakatekstiä kirjoitin 7.5 A4-sivua. Vertasin teksiä juonisuunnitelmaan. Sain kirjoiettua kahden luvun tekstin ja aloitin kolmannen. 

Onhan noissa päivissä paljon sellaista, kuten pelaaminen, mitä vosi loogisesti ajatella, että tämänkin ajan olisi voinut kirjoittaa. Toisaalta, tarvitsin kaikki ne pelitunnit pään nollaamiseen. Ensimmäinen päivä työviikon jälkeen menee minulla aina nollaantumiseen. Tällä viikolla se oli sunnuntai koska olin lauantain töissä. Jos olisin pelaamisen sijaan istunut läppäri sylissä, tuskin olisin saanut mitään aikaiseksi koska olin niin uupunut.

Hyvä, että juuri edellinen viikko valikoitui tähän projektiin sillä tämä viikko on sitten vähän kevyempi. Tänään on vapaapäivä ja keskiviikkona etä. Ensi viikolla taas on kirjamessut ja olen ottanut töistä yhden vapaan niitä varten. Seuraava "normaali" viikko on vasta kahden viikon päästä.