tiistai 17. heinäkuuta 2018

Lämmintä

En tiedä onko se lämpö vai se, että kävin lenkillä, mutta tänään en ole työstänyt E:tä. Sen sijaan, olen tehnyt salaattia ja huomisen eväät ja ihan vain nauttinut siitä, että oli aikaa tehdä kotitöitä ilman kiirettä. Yritin kylläkin työstää E:tä. Aukaisin koneen ja Scrivenerin, mutta ei siitä tullut mitään. Ei vaan riittänyt puhti. Tämä oli siinä puoli kasin maissa, eli kyse ei ollut edes siitä, että olisi mennyt kovin myöhään. No ehkä huomenna. Huomenna ei ole liikuntaa ja olen kotona sen verran aikaisten, että ehdin juoda jopa kahvia iltasyömisen jälkeen.

Viikon tavoite on lukea E:n editoidut luvut ääneen sekä saada ensimmäinen ja viimeinen luku valmiiksi. Haluan antaa E:n miehelle luettavaksi ja tärkein tavoite on oikeasti se lukeminen. Ensimmäinen ja viimeinen luku ei tarvitse olla valmiita vielä silloin, mutta olishan se kiva.

Se ainoa vähä mitä sain tänään aikaiseksi (E:hen liittyen) oli pari riviä tekstiä jotka kirjoitin töissä. Luin yhtä työjuttua ja sitten mieleen tuli se, miten ehkä haluan lopettaa sen viimeisen luvun (tällaiset spontaaniset pyrähdykset on ihania).

Seuraavaksi? No tarkoitus oli mennä vuoteeseen lukemaan, mutta kissa kävi hiekkalaatikolla ja sen lisäksi, että se heitti käsittämättömän määrän hiekkaa lattialle, se myös käytti olohuoneen lattiaa vessapaperina. Joten kai mä sitten siivoan sen sotkun seuraavaksi.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Arkipäivä

E:n työstäminen muuttui heti paljon hauskemmaksi, kun editointiurakka oli ohi. Sunnuntaina siirsin kaikki irtotekstit koneelle ja alkuviikosta käytin hyväksi iltavuoron vapaita aamuja ja kirjoitin sekä editoin uusia pätkiä. Ainoa missä olen vielä pahasti jäljessä, on ääneen lukeminen. Kun aloitin editointiurakan, luin luvut sitä mukaan kun sain ne valmiiksi. Sitten tuli muutama viikonloppu kun heräsin liian aikaisten enkä kehdannut lukea kun mies nukkui vielä. Joten ne luvut jotenkin vaan kasaantui.

Tänään oli juuri sellainen kivan rauhallinen arkipäivä, mistä pidän. Töissä oli kivaa ja kotona nautin siitä, kun sai tehdä kotitöitä rauhassa ja ilman kiirettä. Nyt täällä tuoksuu mysli, pyykit pyörii koneessa ja lattiakin on vielä toistaiseksi kissankarvaton koska jaksoin jopa imuroida. Se mitä en jaksanut tehdä, oli työstää E:tä. Sain kyllä koneen ja Scrivenerin auki, mutta en sitten päässyt sen pidemmälle. Huomenna tuskin saan mitään aikaiseksi koska pitää liikkua ja perjantaina on sekä liikuntaa, että pitää olla sosiaalinen. Viikonloppuna sitten.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kahdeksan

Päivän editointitavoite oli kaksi lukua. Tein kuitenkin kolme, koska viimeinen oli niin lyhyt, ettei siinä mennyt kuin muutama minuutti. Perjantain tavoite on sitten taas vain yksi, koska kyseinen luku on koko käsikirjoituksen pisin. Perjantaina olisi tarkoitus myös liikkua töiden jälkeen. Pitää vaan toivoa, että energia riittää vielä editointiin. 

Ihan käsittämätöntä kuinka vastenmieliseltä tämä editointi on alkanut tuntumaan. Loppu häämöttää. Jäljellä on enää kahdeksan lukua, mutta loppukiristä tai huumasta ei ole tietoakaan. 

Tällaise fiilikset tänään.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Kaksikymmentäviisi

Puhutaan prosenteista ja siitä kuinka paljon E:tä on vielä jäljellä. Tai ehkä ei kuitenkaan. Kaikki riippuu siitä, miten laskee. Laskenko mukaan ensimmäisen ja viimeisen luvun jotka menevät kokonaan uusiksi? Jos kyllä, niin silloin pitäisi editoida vielä 1.5 lukua, että jäljellä olisi viimeinen neljännes. Jos ei, niin olen juuri rajalla.

Tänään olen siivonnut ja paljon, koska en halunnut editoida. Päivän tavoite oli kolme lukua ja jokainen niistä oli liikaa. En olisi jaksanut ensimmäistäkään, mutta pakotin itseni koneen äärelle (ja pois youtubesta), koska halusin ylittää tuon maagisen 75% rajan. Jos E:stä olisi jäljellä vain viimeinen neljännes eihän tässä olisi mitään kiirettä, mutta editoinnin lisäksi pitäisi vielä kirjoittaa ne uudet kohtaukset. Raakatekstiä löytyy tällä hetkellä vihosta, kännykästä, googlen drivestä tai mistä tahansa mikä sattui olemaan lähellä kun sanoja syntyi ja piti saada ne nopeasti ylös. Haluaisin jo päästä siihen pisteeseen, että tämä mekaaninen editoiminen olisi takana ja voin kerätä kaikki uudet raakatekstinpätkät ja katsoa miltä ne näyttävät.

Ensi viikon tavoite olisi se viimeinen neljännes. Teoriassa se tarkoittaa kaksi lukua päivässä, mutta käytännössä aika ja energia eivät ole aina sama asia. Liikunnanjälkeisessä koomassa on esimerkiksi turha kuvitella editoivansa mitään. Jos kuitenkin kävisi sellainen ihme, että saisin tämän osan tehtyä ensi viikon aikana se jättäisi minulle 4 viikkoa aikaa työstää raakatekstiä. Elokuuhun on kuukausi. Onko se paljon vai vähän aikaa riippuu ihan siitä, miten sitä katsoo. Jos ajattelen sitä editoinnin kannalta, Elokuu on ihan liian lähellä. Jos taas loman kannalta, niin siihen on ikuisuus.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kesäkuussa luettu








Että tällainen kuukausi. Märta Tikkasen kirja jätti sanattomaksi. Mieskin luki ja muutama kohta kolahti. En tiennyt, että tämä oli runokirja kun tein varauksen ja ehkä hyvä niin, koska se olisi voinut muuten jäädä varaamatta. Tämä oli kuitenkin poikkeus kaikista muista runokirjoista mitä olen aikaisemmin yrittänyt lukea, että ymmärsin mitä tässä sanottiin. Varmaan siitä syystä, että tässä sanottiin asiat suoraan. Ei kikkailtu kielellä tai käytetty kielikuvija jotka menevät minulta aina yli. 

Eppu Nuotion Myrkkykeiso viihdytti enemmän kuin odotin. Se oli kevyttä ja ihanaa ja juuri sellaista mitä kaipasin. Ellen Lähde on kuin aktiivinen Miss Marple, jos Miss Marple asuisi nykyajassa ja harrastaisi seksiä.  

Tällä hetkellä en lue mitään, mutta saan huomenna yhden dekkarin jonka voisin aloittaa seuraavaksi.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kirjahylly

Tänään hämmästelin kirjahyllyn outoa tilannetta. Kaikista niistä kirjoista joita siinäkin on, vain yksi on kirjastosta. Tämäkin yksinäinen kirja on kellotornia varten. Kirja on ollut minulla jo yli puolivuotta lainassa (ehkä melkein vuoden), mutta en ole ehtinyt vielä tarttua siihen. Välillä selailen sitä hiukan, mutta sen aika ei ole vielä. Ehkä syksymmällä, kun pääsen jatkamaan sitäkin projektia. Onneksi kirja on sellainen, ettei sitä kukaan muukaan tunnu kaipaavan joten uusin sitä uusimisen perään ja aina välillä palautan, jotta voin nollata uusimiskerrat.

Juhannus meni aika lailla kotona. Ei hukuttu, mikä on aina kivaa. Enimmäkseen olen työstänyt E:tä. Perjantaina editoin neljä ja puoli lukua, lauantaina kolme ja tänään en yhtään koska en vaan jaksanut. Tuli joku raja vastaan enkä vaan kyennyt. Sen sijaan editoin vähän kellotornia ja sain kolmannen luvun käytyä läpi.

Parasta tässä pidennetyssä viikonlopussa oli kuitenkin se, että löysin Kingiksen lakritsijäätelöä. Olen jo pari kesää haikaillut niiden perään, mutta jotenkin niitä ei ole ollut niissä kaupoissa missä yleensä käydään. Sitten lauantaina niitä löytyi lähialepasta. Sellaisesta minikokoon puristetusta kaupasta, jossa ei käydä oikein koskaan. Jemmattiin niitä pakastimeen useampi kappale ihan siltä varalta, että kohta niitä ei taas sitten löydy mistään.

Ulkona sataa. Kiva.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Ei sanaakaan

En ole editoinut tänään sanaakaan. Sen verran tökin nivaskaa, että siirsin sen ruokapöydältä kirjahyllyyn (kun tuli vieraita) ja sitten vielä eri kohtaan kirjahyllyä (kun vähän siivosin). Muuten päivä on vierinyt ohi ihan kotihommissa. Olen siivoillut, tehnyt pizzaa, vaihtanut yhteen kukkaan mullat (koska entiset homehtui) ja nyt vain toivon, että kukka selvisi prosessista. Tämä on jo toinen kukka, jolle kävi näin. Siinäkin on nyt vaihtomullat ja samaan ruukkuun kasvanut kaveri elää nyt omillaan. Toivottavasti sekin selvisi tästä mylläkästä ja lähtisi vielä kasvamaan.

Se mitä olen tehnyt tänään, on lukenut. Luin loppuun Simo Hiltusen Lampaan vaatteissa (jos jakaisin kirjoille tähtiä antaisin tälle täydet viisi). Oli niin koukuttava kirja, ettei sitä oikein halunnut laskea alas kun siihen tarttui. Nyt luen Helmi Kekkosen Valintaa ja mietin, että jaksaisinko kirjoittaa vähän raakatekstiä.