torstai 15. helmikuuta 2018

E:stä ja vähän muustakin

Muutama viikko sitten tapasin taas sen saman kustantajan edustajan kuin noin vuotta aikaisemmin. Ei tullut sopparia, mutta lisää ja tarkempaa palautetta sekä uusi deadline joka on elokuussa. Tällä kertaa työstän enemmän rakennetta ja kerrontaa kuin itse sisältöä, vaikka työstän minä sitäkin. Tiettyyn pisteeseen asti editoiminen on ihan suoraviivaista, mutta loppua kohden vaikeutuu. Pitää poistaa ja lisätä uutta, pitää viilata sitä yhtä ongelmaa jonka ratkaisuun en ole vieläkään täysin tyytyväinen. Kaiken tämän lisäksi pitäisi saada vielä sata sivua pois (nyt 450). Onneksi tämä sadan sivun poisto ei ole mikään dealbreaker. Saa nähdä miten tässä onnistun.

Kellotorni on nyt tekstinsiirtovaiheessa ja suunta on kirjoitusvihosta koneelle. Tässä ei ole tavallaan mitään deadlinea koska niin kauan, kun editoin E:tä en pysty editoimaan tai kirjoittamaan mitään muuta. Tämä mitä nyt teen Kellotornin kanssa on puhdasta naputtelutyötä. Enimmäkseen olen tehnyt sitä öisin kun olen ensin mennyt nukkumaan ja todennut, ettei tästä tule mitään. Sitten kun nousee hetkeksi ja naputtelee pari sivua koneelle niin se on yleensä tarpeeksi. Parasta unilääkettä ikinä!

Muuta? No odotan lomaa johon on vielä muutama viikko. Ei olla menossa minnekään (tai no ikeaan), eikä ole mitään suunnitelmia (paitsi parit treffit). Minulla on se huono tapa, että kun olen lomalla, niin sitten yhtäkkiä olen sopinut jonkun menon jokaiselle päivälle. Nyt yritän olla sopimatta.

Olen myöskin aloittanut uuden haasteen: älä varaa yhtään kirjaa ennen kuin entiset varaukset on luettu -haaste. Vähän tuli takapakkia haasteen kolmantena päivänä kun tein varauksen yhteen sarjakuvaan, mutta poistin samalla yhden toisen varauksen joten lopputulos oli plus miinus nolla, eli siis en ole vielä epäonnistunut (selityksiä selityksiä, tätähän kaikki nistit harrastaa).

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Tammikuussa luettu, viime vuoden summausta ja kaikenlaista muuta




Näiden lisäksi luin pari kirjaa Kellotornia varten. Huomaa kyllä, että innostuin tammikuussa taas pelamaan. Pelaaminen, lukeminen ja kirjoittaminen tappelevat kaikki samasta ajasta joten se on aina joltain pois jos joku saa vähän enemmän huomiota. Tällä hetkellä luen Jo Nesbon Lumiukkoa. 


Tajusin muuten, etten mitenkään summannut viime vuoden lukemisia. No tässä tulee. Luin viime vuonna yhteensä 57 kirjaa. Näiden joukossa ei ole niitä kirjoja joita luin töitä varten eikä läheskään kaikkia niitä jotka luin Kellotornia varten. Tänä vuonna ajattelin, että voisin kokeilla hyllynlämmittäjä-haastetta. Ajatus olisi siis lukea yksi sellainen kirja kuukaudessa, joka on seissyt jo hyvän tovin kirjahyllyssä. En siis aloita niistä kolmesta kirjasta jotka pelastin viime viikolla kirjaston kierrätyshyllystä kotiin tai niistä kahdesta jotka sain lahjaksi. En myöskään aio etukäteen valkata mitkä nämä 12 kirjaa ovat, vaan ihan valikoin senhetkisen fiiliksen mukaan. Ensimmäisen olen kuitenkin jo valinnut ja otan sen luettavaksi heti Nesbon jälkeen. Keksin tämän idean vasta viime viikolla joten olen jo nyt heti yhden kirjan verran jäljessä. Hyvä alku siis.


Mitäs muuta? No bussilakkopäivä meni ihan etätöiden merkeissä ja illemmalla menin lenkille. Eilisen pelasin melkein koko päivän ja tänään kävin treeneissä ja muuten vaan olen lukenut. Eli toisin sanoen, ihan kiva viikonloppu. 

Ihanaa kun on lunta ja pakkasta. Toivottavasti ei lauhdu ihan lähipäivinä (mielellään ei ennen toukokuuta).

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Ei ihan

En ihan saavuttanut tämän viikon tavoitetta eli sitä, että K:n osuus olisi editoitu tiistaihin mennessä. Keskiviikkoon se meni ja enimmäkseen siitä syystä, että pelasin taas koko edellisen viikonlopun. En kuitenkaan kadu mitään, sillä pelaaminen tuli tarpeeseen. Maanantaina pakotin itseni tekstin pariin. Jäljellä oli vain yksi luku ja silti editoiminen tuntui siltä kuin olisin juossut unessa. Kaikki oli vaikeaa ja etenemistä ei tapahtunut lainkaan. 23 luvusta 7 jäi jollain tavalla auki. Kolme pitäisi kirjoittaa uusiksi ja neljässä kyse on siitä, että sieltä puuttuu jotain pientä. Yhdestä luvusta puuttuu kohtaus, jonka muistan kirjoittaneeni käsin, mutta jota en vain ole vielä löytänyt muistiinpanojen joukosta. 
 
Tänään kirjoitin uutta raakatekstiä ja syvensin asioita, jotka ovat vaivanneet minua K:n osuuksissa. Ensi viikolla voisin jatkaa vielä näiden seitsemän luvun työstämistä, mutta jossain vaiheessa olisi kyllä ajatuksena siirtyä taas E:n pariin. L:n osuusksia pitäisi myös jossain vaiheessa alkaa siirtämään koneelle. Varmaan läppärillä, koska Pennasta ei ole kuulunut mitään. Ei kuulema olisi ensimmäinen kickstarter joka lupaa enemmän kuin pystyvät toimittamaan. Kyllä se varmaan joskus saapuun, mutta voi olla, että aloittelen projektia ilman sitä.
 
Tänään olen aikalailla vaan lukenut ja tehnyt kotihommia. Kävin myös äänestämässä ja olin helpottunut, kun vaalinainen ei huomannut (tai välittänyt), että henkkarit oli hiukan vanhentuneet. Äänestin Haavistoa vaikka tiesin, ettei se ”hyödytä”. Mutta ainakin hän sai enemmän ääniä kuin Huhtasaari. Pieniä iloja ^_^


tiistai 16. tammikuuta 2018

Hoitokoira ja deadline

Hoitokoira lähti sunnuntaina kotiin ja asunto tuntuu ihmeen tyhjältä :/ En voi sanoa, että kaipaan aamuherätyksiä tai että en nauti siitä, kun illalla kerkiää tekemään muutakin kuin mennä ulos. Mutta se hyvä puoli aamuherätyksissä kuitenkin oli, että sain editoitua. Normaalisti jos meinaan keretä kahdeksaksi töihin, herään kuudelta, teen eväät, kahvin, aamupalan ja pesen hampaat, ennen kuin istahdan kahvin ja aamiaisen kanssa sohvalle ja otan koneen syliin. Ensimmäiset viisitoista minuuttia menee ihan herätessä: luen iltapäivälehdet, blogit, katson miten en ole saanut yhtään uutta mailia ja sitten joskus puolen maissa, kun miehen herätys alkaa soimaan, minä siirryn tekstin pariin. Viisitoista minuuttia kerkiän editoimaan, ennen kun on pakko nousta pukemaan. Koiran ja aamulenkin takia jouduin aikaistamaan herätyksen tunnilla ja koska ei siinä ulkoilussa koko tuntia mennyt, viidentoista minuutin sijaan, kerkesin editoimaan puolisen tuntia. 
 
K:n seuraava deadline on viikon päästä, minkä takia heräsin tänään 5:30 ja aion toistaa tämän vielä niinä kahtena päivänä kun minulla on tällä viikolla aamuvuoro. Neljä lukua pitäisi vielä editoida, sekä tehdä loppuun tämä yksi joka on nyt kesken. Toivon, että piristyn tässä iltaa kohden vielä sen verran, että saisin editoitua tuon keskeneräisen luvun loppuun, mutta saa nähdä. Tuntuu, ettei puhti oikein meinaa riittää näin työpäivän jälkeen.

torstai 4. tammikuuta 2018

Joulukuussa luettu

Ihan näin alkuun haluan pahoitella kaikkia mahdollisia kirjoitusvirheitä. Kirjoitan tätä suoraan bloggeriin ja tämän softan oikeinkirjoitus-työkalu on surkea. 

 Ehdottomasti yksi parhaista kirjoista joita olen lukenut ja niin hauska!



 
 


 Nuo Panteleimonin kirjat on vain niin ihania <3 Nyt on vaan koiranhoitoväsy päällä, niin en jaksa sanoa näistä tämän enempää.


Onnistuin nappaamaan tämän opuksen kun oli 99 senttiä amazonissa. Minulla ei ollut tälle kovin suuria odotuksia, mutta kirja yllätti. Heskettin tapa kirjoittaa on hyvin humoristinen ja nauroin aika paljon vaikka kyse on tietokirjasta ja vielä oppaasta. 



Löysin jälleen kerran aivan mahtavan podcastin. Armand Rosamilian ja Chuck Budan vetämä The Mando Method Podcast on todella hauska. En yleensä kuuntele podcastin alkumusiikkia koska se on niin kauheaa (olen kuunnellut sen kaksi kertaa. Kerran sen takia kun päätin, että pitää edes kerran kuunnella läpi ja toisen kerran koska puhelin oli liian kaukana enkä jaksanut liikkua). En myöskään kuuntele 2016-vuoden jaksojen lopussa olevaa el-Mahirin vetämää markkinointiosuutta koska sen naisen ääni ja minun korvani eivät ole yhteensopivia. Mutta se keskikohta missä nämä kaksi juontajaa puhuu <3 Näillä tyypeillä on aika karu huumorintaju, että tällainen varoitus tähän loppuun.

Päätin sitten lukea kummaltakin kirjailijalta yhden teoksen niin tiedän millaista kirjoittavat. Rosamilian on nähtävästi saavuttanut jonkinasteista statusta sen zombie-kirjoilla, mutta en ole zombie-ihminen joten valitsin Chelsea Avenua. Budalta valitsin First Cutin. Kumpikin kirja oli ihan ok, mutta ehkä ei nyt ihan minun juttu. Budalta voisin testata vielä Pay Up and Die -sarjan ensimmäistä osaa, koska se kuulosti mielenkiintoiselta ja Rosamilianilla on yksi kummitustalo-kirja jota voisin vielä kokeilla koska sellainen kiinnostaa. 

Nyt olen sellaisessa oudossa tilanteessa, että luen kolmea kirjaa yhtä aikaa. Luen Kellotornia varten yhtä kirjaa, mutta olen ollut flunssan (ja aamu- sekä iltaulkoilujen) takia niin väsynyt, että aivokapasiteetti ei riitä siihen. Se vaatii keskittymistä. Eilen aloitin Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ja olen viihtynyt kirjan parissa todella hyvin. 
Eilen aloitin myös J. Thornin Preta's Realm -kirjan. 

Aloitin Thornin kirjan koska joku sottapytty oli lukenut mielensäpahoittajan ennen minua ja halusin lukea vuoteessa. Moni on varmaan jo aikaisimmista teksteistä päätellyt, että olen kirjastossa töissä. Aina kun minun pitää tehdä päätös siitä pitääkö jokin kirja poistaa, teen sille vuodetestin eli mietin, ottaisinko tämän kirjan mukaani vuoteeseen. Jos kirja epäonnistuu testissä, poistan sen.

En myöskään koskaan lainaa vuodetestistä epäonnistuneita kirjoja, mutta nämä tahrat olivat sivujen välissä enkä huomannut niitä kuin vasta lukiessa.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden viimeinen päivä

Jos jotenkin pitää summata tämä vuosi niin tekisin sen yhdellä sanalla: odotus. Suurimmat odottamiset liittyvät E:hen, mutta kyllä minä kaikkea muutakin olen joutunut odottamaan esim Pennaa – vieläkin. Niitä sentään lähetellään jo maailmalle. He aloittivat lähettämisen mustista (minulla on vihreä) ja US-näppäimistöstä (minulla on saksalainen). Jos hyvin käy se tulee ehkä ensikuun puolessavälissä. 
 
Kuten olen aikaisemmin jo maininnut, en ole onnistunut pitämään kiinni tavoitteesta jonka asetin viime vuonna joka oli, että minulla olisi Kellotornin ensimmäinen versio valmiina. K:n osuudet ovat ihan hyvässä kuosissa, mutta L:n ovat vasta raakatekstiä kirjoitusvihossa. 
 
Eilen aloitin E:n editoimisen. Haluan muuttaa kolme asiaa. Kaksi ensimmäistä ovat aika pieniä ja tein ne jo eilen, mutta kolmas on vähän isompi ja se tuottaa tällä hetkellä ongelmia. Minulla on yksi pieni pulma, jota en ole onnistunut vielä ratkaisemaan. 
 
Puhun E:stä enemmän joskus myöhemmin kun asiat ovat selkeämpiä sillä tämän kässärin sutheen odotus ei ole vielä ohi.

Tämä uusi vuosi menee flunssassa. Onneksi on burana  jolla voi ylläpitää normaalisuuden kulisseja pystyssä. Ei ole niin kurja olo, kun vetäisee sellaisen naamaan. 

Olisi ikävä lopettaa vuosi tällaiseen valitusvirteen, joten tässä piristystä päivään.  
Meille tuli sitten muutamaksi viikoksi hoitokoira kylään. 

 
Tämä kuva aika lailla summaa hierarkian tässä meidän uusioperheessä. Vuode tuli siis koiran mukana, ei ole kissan oma <3

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Hiukan editoinnista ja hyvää Joulua

Nyt se on käyty läpi. Kaksikymmentäneljä lukua,188 sivua ja hyvin paljon punakynämerkintöjä tekstin sekaan. Editoinnissa on menossa luku 5 eli hitaasti tullaan jäljessä, mutta ei se haittaa. Iloitsen siitä, että yksi osa on taas takanapäin.

Poistin sivukaupalla tekstiä, vaihdoin muutaman luvun paikkaa ja merkkasin kommentteihin ne kohdat joihin pitää kirjoittaa uutta. Lopputulos ei ole vielä kaunis, mutta ainakin se on selkeämpi. Parasta on kuitenkin se, että huomasin viihtyväni tekstin parissa. Nyt on hitusen varmempi olo sen suhteen, että ehkä tästä vielä joskus tulee jotain. 
 
Näissä tunnelmissa toivotan kaikille hyvää joulua!