torstai 17. tammikuuta 2019

Yksi hyvä lause

Tänään oli iltavuoro mikä tarkoitti hiljaista ja pitkää aamua, toista kupillista kahvia sekä kirjoittamista. Sain aamulla valmiiksi L:n osuuksien kierroksen. L:n kierros ei ollut vaikea, koska enimmäkseen luin vain tekstiä läpi ja tein pieniä muutoksia. Muutama kohtaus vaati hiukan enemmän työtä, mutta enimmäkseen se oli vain sitä lukemista. Tämä oli helppo kierros koska en vaivannut päätäni puuttuvilla kohtauksilla tai vääntänyt kieltä kauniimmaksi. Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtyä hetkeksi K:n pariin. Kirjoitan tällä hetkellä yhtä puuttuvaa kohtausta, mutta sitten voisin tulostaa ja lukea osuuden paperilta läpi. Voisin samanaikaisesti sekä luoda kohtausluettelon että editoida punakynän kanssa.

Tällä hetkellä luen Sara Ehnholm Hielmin Ja sydän oli minun. K:n osuuksissa, aivan tekstin alkupäässä, on kohtaus, missä yritän kuvailla erästä tiettyä ääntä. Koko näiden (vähän yli) kahden vuoden ajan, kun olen kirjoittanut K:ta en ole osannut kuvailla tätä ääntä oikein. Kuulen äänen päässäni ja tiedän, mitä haluan kuvailla, mutta en silti saanut sitä ajatusta paperille. Eilen makasin jo vuoteessa ja luin Ehnholmin kirjasta kohtausta, missä hän kuvailee joutsenta ja ääntä joka tästä tietystä joutsenesta syntyi. Ja silloin keksin sen. Vaikka Ekholmin kuvailema ääni ja se mitä itse yritin kuvailla ovat täysin erit, jotenkin se, että luin äänestä tekstiä sai tajuamaan mitä ajoin takaa. Sitten äkkiä kännykkä esille koska tiesin, että jos en saa lausetta talteen unohdan sen.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Viikonloppu

Tänään olen käynyt treeneissä, tehnyt lounasta, vaihtanut lakanat, siivoillut ja tehnyt porkkanasosekeittoa ensiviikkoa varten. Nyt pyykit pyörii koneessa ja täällä tuoksuu mysli koska otin sen juuri uunista ulos.

Tänä viikonloppuna olen myös käynyt luistelemassa. Ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien. Luistimet löytyivät omasta takaa, samat jotka sain joululahjaksi vuonna 94. Ne mahtuivat jalkaan koska minulla oli jo teininä 42-numeron jalka.

Olen myös editoinut. En hurjia määriä, mutta jonkin verran. Tällä hetkellä olen tehnyt 10/27 lukua. Ehkä editoinut yhdennentoista luvun vielä tänään, mutta luultavammin en. Luultavasti ilta menee lukiessa.

Tällä viikolla olen käyttänyt ihan liikaa aikaa uuden kirjoitusvihon löytämiseen. Niin paljon kuin pidänkin Miquelrius-vihoista, niin Amazonista ostaminen ei ollutkaan vaihtoehto lähetyskustannusten takia. Joten tyydyin sitten vihkoon jonka löysin Suomalaisesta.

Nyt iski väsy. Kai se on vaan pakko laittaa kahvi tippumaan.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Sunnuntai

Tänään olen tehnyt lötköjä uunijuureksia ja kalapuikkoja. Pessyt pyykkiä, neulonut ja kuunnellut äänikirjaa. Kävin myös lenkillä mikä oli kivaa, sillä kyse oli ensimmäinen liikunta puoleentoista viikkoon.

Eilen sain todeta, ettei Akateemisessa myydä enää suosikki kirjoitusvihkoa (Miquelrius, kierreselkäistä A4 -vihkoa). Voisin yrittää käydä ensi viikolla tutkimassa ne pari paperikauppaa jotka ovat töölössä. Ehkäpä sieltä löytyy jotain vastaavaa (ja olishan se kiva tukea jotain pientä kivijalkakauppaa). Mitään superkallista en halua ostaa, En tarvitse ylikauniita kansia tai muita hienouksia. Miquelrius -vihot ovat vaan tuntuneet jotenkin niin sopivilta. Niissä on hyvä paperin paksuus ja tuntu. Ja ne on riittäviä (tämä nyt loppuva on kestänyt vuoden tai jotain niillä hujakoilla). No jos en löydä mitään sopivaa niin kai se katse pitää sitten vaan kääntää amazonin suuntaan.

perjantai 4. tammikuuta 2019

Editointia

Sen jälkeen, kun puolitoista viikkoa sitten sanoin meneväni tauolle olen kirjoittanut ja editoinut ja varsinkin syventänyt tekstiä ihan järjettömästi. Joinakin päivinä jopa töiden jälkeen mikä yleensä on ihan mahdottomuus. Ja suurin osa tästä kirjoittamisesta on ollut K:n osuuteen jonka kanssa olin jumissa ja jota en puolitoista viikkoa sitten jaksanut edes katsella.

Tämän lisäksi olen käynyt läpi L:n osuutta. Luin tulostetun pinkan läpi, keräsin kohtaulistan ja lisäsin korjausehdotuksia postit-lapuille. Sitten siirsin kohtauksen Scriveneriin.
Tein projektiin uuden kansion ja loin jokaiselle kohtaukselle oman indeksikortin (eli tekstitiedoston). 




Tämän jälkeen järjestelin kohtaukset uudelleen ja tulostin näistä sellaisen version, missä näkyy indeksikortin otsikko ja sen alla synopsis. Näin sain tämän uuden kohtausjärjestyksen paperille. Käytin tässä kohtausten järjestämisessä myös eri värejä, koska L:n osuudessa on kolme eri juonihaaraa. Tämä helpotti huomattavasti juonihaarojen hahmottamista.

Seuraavaksi ajattelin pikkuisen erkaantua Herronin ohjeista ja yhdistää pari seuraavaa kierrosta yhdeksi. Tarkoitus olisi tehdä korjauksia ja kirjoittaa kohtaukset sujuvammiksi saman kierroksen aikana.

Tämän kierroksen jälkeen tulisi sitten se kierros, kun uudelleen kirjoitan jokaisen lauseen niin monta kertaa, että se alkaa toimimaan.

Tuo kohtauslistan luominen oli oikeasti niin hyödyllistä, että ajattelin tehdä saman K:n osuuksille sitten, kun L:n osuus on editoitu. Joo se oli työlästä, mutta älyttömän tehokas työkalu juonen hahmottamisen kannalta.

tiistai 1. tammikuuta 2019

10 vuotta

Kahdesta asiasta tulee kuluneeksi tänä vuonna 10 vuotta.

13.6. tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun tapasin kissani ensimmäistä kertaa ja toin sen kotiin. 

Tasan viikko tästä 20.1. tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun tavattiin miehen kanssa ensimmäistä kertaa (sitä en nyt sentään tuonut ekalla kerralla kotiin). Outoa, että tästäkin on tosiaan niin kauan koska välillä tuntuu, että juurihan me tavattiin.

Sitten luulin, että tänä vuonna tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun aloin kirjoittamaan, mutta tämä tapahtuikin vasta vuonna 2010.

2009 olin vielä aika kiireinen uuden työpaikan kanssa sekä entisen asunnon tulevasta putkiremontista. Kirjoittamisinto syntyi vasta syksyllä 2010, kun törmäsin työkaveriin joka oli sairaslomalla kirjoittanut kaksi romaania ja yhden runokokoelman ja se jotenkin sytytti minussa halun kirjoittaa tarina, joka oli pyörinyt mielessä monta kuukautta. Mutta koska kirjoittamistaitoni oli siinä vaiheessa pyöreät 0 niin aloin kirjoittamaan tätä ystävän kanssa. Kyl me saatiin kässäri valmiiksi, oltiin jopa niin hulluja, että lähetettiin se kustantamoille ja onneksi tuli hylsyt. Yritin lukea tekstiä jokin aika sitten, mutten pystynyt. Liian noloa. Sillä hetkellä se oli kuitenkin parasta, mitä senaikaisilla taidoilla osattiin kirjoittaa. 

Ystävä ei jatkanut kirjoittamista tämän kässärin jälkeen, kun taas minä en osannut enää olla kirjoittamatta. Tämän yhteisen kässärin jälken aloin kirjoittamaan A:ta jota editoin vielä siinä vaiheessa, kun aloitin tämän blogin. 

Se vanhasta. 

Uusi vuosi meni potien lievempää versiota siitä flunssasta, missä mies oli koko joulun. Ainoa hyvä puoli siinä, että olin eilen kotona töiden sijaan oli se, että kerkesin jatkamaan L:n editointia ja luin loppuun sen kindlekirjan jota en uskonut saavani luetuksi joulukuun aikana.

En harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita voi aina asettaa. Tänä vuonna niitä on kaksi.

1. Työstää Kellotorni sellaiseen pisteeseen, että saan yhdistettyä K:n ja L:n osuudet yhdeksi tarinaksi.

2. Olla tappamatta enempää kasveja

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Joulukuussa luettu ja tämän vuoden kirjasaldo

 


Vaikka meillä ei hirveästi synny ruokajätettä (paitsi kissalta joka jättää aina edes sen yhden märkäruokapalan kuivumaan minkä jälkeen se ei tietenkään kelpaa), niin tämän kirjan jälkeen aloin silti kiinnittämään enemmän huomiota kaapissa oleviin ruokiin ja siihen, mikä on seuraavaksi menossa vanhaksi jotta sen voisi käyttää ensimmäisenä pois.

Hyllynlämmittäjät


Kuuntelin




Alien kirja oli Audible originaali. Huomasin tuossa jokin aika sitten audiblen tarjouksen, että jäsenyyden sai puoleen hintaan kolmeksi kuukaudeksi joten liityin taas. 

Tällä viikolla huomasin sitten, että näitä originaaleja saa 2 kappaletta ilmaiseksi jos on jäsenyys. Valitettavasti näitä ilmaisia originaaleja ei voi valita ihan vapaasti, vaan kuukausittain vaihtuvasta listasta. Tämä oli ainoa joulukuun listalla joka kiinnosti. 

Yllätyin itsekin, kuinka paljon pidin tästä. Olisin pitänyt tästä vielä enemmän, jos tämä olisi ollut ihan itsenäinen teos. Tarinallisesti tämä sijoittuu ensimmäisen ja toisen alien leffan väliin ja kyllä sitä aika nopeasti tajusi, miten tämä tulee päättymää jottei filmien tarinankaari häiriinny tästä sivupolusta. Tästä huolimatta tätä kuunteli ihan mielellään. Hienosti näytelty ja Ripleyn ääninäyttelijä kuulosti niin paljon Sigourney Weaverilta, että piti ihan tarkistaa oliko hän tässä (ei ollut). 

Tämän vuoden kirjasaldo oli 76 luettua kirjaa + kasa lastenkirjoja. En aina jaksa merkitä ylös jokaista lastenkirjaa jonka luen töitä varten. 

Osittain tätä lukua nostaa se, että mukana oli useampi äänikirja sekä ne lastenkirjat jotka jaksoin merkata. 

Tällä hetkellä luen vieläkin sitä kindlekirjaa jonka meinasin saada loppuun joulukuun aikana, mutten sitten saanutkaan sekä Atwoodin Nimeltään Grace.

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Vähän jotain muuta

Eilen päätin, että K:n osuus saa nyt olla. Olen jotenkin niin kyllästynyt koko osuuteen, etten saa korjatuksi niitä muutamia kohtauksia jotka tarvitsevat vähän uutta tekstiä. Joten päätin, että olkoon sitten. Pidän tauon.

Ja tänään sitten syntyi tekstiä. Yksi pieni lisäys kohtaukseen joka oli juuri yksi noista puuttuvista. Oikeastaan tämä oli vähän sitä mitä toivoinkin tapahtuvan. Vähän samaan tapaan kuin jos vannoo, etten ikinä! Niin kohta huomaa tekevänsä juuri sitä.

Seuraavaksi edessä olisi L:n osuudet. Jos mä lähtisin editoimaan tätä omalla prosessilla se olisi sitä, että otan esille sivu 1 ja lause 1 ja sitten uudelleenkirjoittaisin sitä kunnes olen tyytyväinen, ennen kuin siirryn seuraavaan. Sitten kun tulee se kohta, että jokin juttu ei toimi juonellisesti ratkaisisin sen jotenkin siinä kohtaa ja muokkaisin alkupään lukuja ja loppupään lukuja ja sitten jatkaisin lauseiden hinkkaamista.

Myönnän itsekin, ettei tämä ole se kaikkein järkevin tapa. Minkä takia ajattelin kokeilla jotain uutta.

Luin alkuvuodesta kirjan Fast Draft Your Memoir. Nimi saattaa olla hyvä karkotin niille joita ei kiinnosta yhtään muistelmat, mutta tämä kirja oli lempein kirjoitusopas, jonka olen koskaan lukenut ja tässä oli selkein ohje tekstin editoimiseen, johon olen koskaan törmännyt.

Herronin editointiohje on lyhyydessään seuraavanlainen

1. Löydä tekstin teema. (Tämä on ainoa kohta joka tuottaa vaikeuksia. Jos yrittää kirjoittaa dekkaria, niin onko teema ratkaise murha? Voi olla, että tämä kohta toimii paremmin juuri muistelmissa).

2. Tulosta teksti.
Teksti luetaan ja tarkoitus on kirjoittaa jokaisesta kohtauksesta muutaman sanan synopsis.
Sanoja ja lauseita ei saa viilata. Jos teksti synnyttää ideoita, kirjoita ne ylös.

3. Kirjoita lukulistaus puhtaaksi. Lue synopsikset läpi, tee muutoksia, siirrä luvut paikasta toiseen, kirjoita muistiinpanoja…. Kun tämä osa on tehty, kirjoita lukulista taas puhtaaksi. Tämän on tarkoitus nyt olla editointikartta.

4. Aukaise kässärin tiedosto ja siirrä lukujen paikkoja, kunnes ne vastaa editointikarttaa.

5. Nyt vasta tulee lukukohtainen editointi (mutta tässäkään vaiheessa ei viilata sanoja tai lauseita täydellisiksi). Tässä keskitytään luvun sisältöön: toimiiko, onko kohtaus tärkeä, voisiko tämän yhdistää toiseen...

Tämä oli lyhyt tiivistys macro-tason editoinnista. Editointi jatkuu vielä tämänkin jälkeen, mutta mun tavoite on päästä tammikuun aikana aloittamaan kohta 5.

Jos kirjan kirjan ostaminen ei kiinnosta, mutta haluat silti tietää, miten tämä editointi menee niin tämän luvun äänikirjaversion voi kuunnella ilmaiseksi How Do You Write -podcastin jaksossa 108.

L:n osuudet on nyt tulostettu. Sanoja on 22 492 ja sivuja on 125. Tämän pidemmälle en aio vielä mennä. Pidän nyt muutaman päivän tauon ja aloitan lukemisen viikonlopun puolella.