maanantai 31. heinäkuuta 2017

Heinäkuussa luettu


En edes muista, milloin olisin viimeksi lukenut kirjan, jossa on kaikkitietävä kertoja. Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on lyhyt kirja (jotain päälle kaksisataa sivua). Kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen päivään ja kertoo elintenluovutuksesta. Lyhyydestä huolimatta kirjassa oli paikoittain täytteen makua. Esimerkiksi pitkät selostuksen erään lääkärin tyttöystävästä.Tästä huolimatta mielenkiintoinen kirja.


Romuluksen pojat yllätti kahdella tavalla. Ensinnäkin lyhyydellään 139 s. ja sitten sillä, kuinka vetävä tarina oli. Törmäsin kirjaan kun luin Kirsin kirjanurkkaa. Arvostelussa mainitaan sivumäärä, mutta jotenkin olin ohittanut sen ja kun sain varauksen käteen mietin, tässäkö kaikki? 
Romuluksen pojat on dekkari antiikin Roomassa (ihana konsepti). Koska sivumäärä on niin lyhyt tässä ei paljon jahkailla vaan tapahtumat lähtee heti käyntiin. Se mitä jäin kaipaamaan oli yksityiskohdat ja ympäristön tarkempi kuvaus. Niillä ei tässä tarinassa valitettavasti mässäillä.


Ruokarouvan tytär tarttui käteen Bestseller -hyllystä. Alkupuoliskon tapahtumat eivät ihan vetäneet. En vaan jaksanut innostua jatkuvasta matkustelusta varsinkin kun asetelma oli aina sama. Alli vetää ja Kirsti tulee perässä puolipakosta. Kaikki muuttuu kun Kirsti muuttaa Pariisiin. Sen osuuden ahmaisin päivässä ja muistin jälkeen, miksi rakastan tätä sarjaa. Vähän kyllä harmitti, ettei tässä osassa sarjaa enää siivoiltu tai pidetty huushollista huolta. Niiden kuvaukset kun olivat suosikkejani edellisissä osissa. Nyt tiskattiin vain pari kippoa ja talo kuurattiin lattiasta kattoon yhdessä lyhyessä sivulauseessa. 

Tämän kuuntelin. Alkuun ajattelin tämän olevan vähän samanlainen taikasauvalupauskirja kuin Monica Leonellen kirjat, mutta sitten törmäsin Rachel Aaroniin Creative Pennin -podcastissa. Sen haastattelun perusteella sitten luin tämän, koska Aaron kuulosti järkevältä ihmiseltä. En ole katunut tätä ostosta. Käytin jopa Aaronin ohjeita hyväksi, kun suunnittelin Kellotornin toisen puoliskon juonta. Tässä vielä linkki alkuperäiseen postaukseen johon kirja perustuu. 
Minä olen hidas kirjoittaja enkä siis tavoittele yhtä hurjia lukuja kuin kirjassa luvataan. Silti on hauskaa ja mielenkiintoista lukea tehokkuudenlisäyskirjoja. Kyllä niistä aina jotain jää käteen. Tässä oli hauska huomata, että tavallaan Aaronin tapa kirjoittaa on sama kuin mitä itse käytän. Eli ensin paperille ja sitten koneelle. Oma tapani on kuitenkin siksi hitaampi, että en kirjoita käsin vain lyhyesti mitä kohtauksessa tapahtuu vaan pikemminkin koko kohtauksen. Tässä vaiheessa kohtaus on tynkä joka laajenee kun siirrän koneelle ja uudestaan kun editoin. Ehkä tehokkuus nousisi jos osaisin kirjoittaa tämän tyngänkin koneella, mutta kun en osaa ajatella kone sylissä.

Näiden lisäksi luin yhden kirjan josta en keksi mitään hyvää sanottavaa, joten en sitten sano mitään. Sen verran sensuroin itseäni, että poistin "Kesäkuussa luettu" -postauksesta kirjan nimen sillä se oli kesken kun kirjoitin postauksen.
Nyt luen Kingin Ittiä ja yhtä kirjaa Kellotornia varten. 

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Nihkeää ja vähän palautetta

Pari viikkoa sitten olin viittä vaille valmis kirjoittamaan postauksen missä valitan siitä, kun teksti ei suju. Sitten koin pienen valaistuksen tiettyyn ongelmaan liittyen ja ongelma väistyi. Tämä viikko on ollut taas nihkeää enkä tiedä miksi. 
 
Olen tässä vuosien varrella oppinut yhden asian omasta prosessista ja se on, että kun teksti tökkii ja kirjoittaminen on vaikeaa, se johtuu yleensä siitä, että juonessa on ongelma. Valitettavasti en pysty tarkentamaan sitä tämän enempää. Tiedän vain sen, että joku ei nyt toimi. 
 
Toissa päivänä kirjoitin raakatekstiä, mutta vanhan editoiminen ei onnistunut lainkaan. Eilen heräsin taas liian aikaisten ja editoin loppuun ne kaksi lukua jotka tuotti edellisenä päivänä ongelmia. Ehkä nihkeyden syy oli tällä kertaa vain yleinen väsymys, sillä ei teksti mitenkään erityisen paljon muuttunut. 
 
Tämän viikon kirjoitustavoitteissa on jäljellä vain yhden kohtauksen raakateksti. Sitten voin pistää tämän osan tekstiä tauolle ja alkaa miettimään tarinan toista puoliskoa. Kellotornissa on kaksi pääkertojaa ja nyt on valmiina vain K:n osuudet. 

 Eilen sain palautetta E:stä joka sai miettimään, mutta myös uskomaan, että ehkä siitä vielä joskus tulee jotain. Palautteessa oli kolme muutosta, jotka ainakin haluan toteuttaa. Tekstillisesti nämä ei ole isoja, mutta lopputulos olisi hahmojen motiivien kannalta selkeämpiä. Nyt tietenkin toivon, että olisin saanut palautteen ennen kuin laitoin tekstin kustantamoille, mutta minkäs teet. 

En aio nyt heti ryhtyä toimeen vaan mietin vielä palautetta ja odotan kustantamojen vastausta. Jos sieltä tulee ei, niin sittenhän olen vapaa muokkaamaan jos kyllä niin sitten voin ehdotella näiden muutosten tekemistä.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Lomatunnelmissa

Tänään oli kaikenpuolin mukava päivä. Kävin superaikaisella aamulenkillä, paistoin lettuja aamupalaksi, otin kolmen tunnin aamupäiväunet koska olin herännyt aivan liian aikaisten. Käytiin kyläilemässä ja kaupungilla ostoksilla. Ostin puuvillahanskat jotta sain pestyä sälekaihtimet ja sitten hinkkasin kylpyhuoneen laatansaumoja hammasharjalla valkoiseksi samalla kun kuuntelin podcastia. Ainoat asiat mitä en ole vielä tehnyt, on lukenut ja kirjoittanut loppuun sen kohtauksen minkä halusin kirjoittaa. Aloittelin kirjoittamisen aamulla, mutta sitten se vähän jäi. Tässä on kuitenkin iltaa vielä jäljellä joten ehkäpä vielä innostun. 
 
Ensi viikolla alkaa loma ja jo kolmelle päivälle on menoa. Huomenna pitää olla sosiaalinen, tiistaina hoitaa asioita ja keskiviikolle varasin eläinlääkärin koska kissan silmään on ilmestynyt ruskeita täpliä jotka on googlen mukaan joko jotain, tai ei mitään. Toivottavasti tämä alku ei ole osviittaa sille millainen lomasta on tulossa. Ne päivät kun ei ole mitään ja saa vaan olla ja puuhastella omia on niitä parhaita.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Aamutunnit

Aamutunnit saa tehokkaasti käyttöön, kun herää ennen aamuyhtä ja erehtyy miettimään työjuttuja jotka karkottavat unen, muttei väsymystä. Aamutunneilla voi nousta kahdelta keittämään teetä ja istuutua sohvalle kirjoittamaan. Aamutunneilla voi vetää lenkkarit jalkaan ennen neljää ja lähteä lenkille. Kun viideltä hiivin takaisin, vastassa oli uninen ja nälkäinen kissa. 
 
Ainoa mitä stressasin aamulenkissä oli se, että nouseeko kissa huutamaan kun ovi painuu kiinni. Mutta kun lähtee ulos tarpeeksi aikaisten kissakaan ei jaksa välittää. 
 
Pahinta aamutunneissa on se, kun on jatkuvasti tietoinen edessä olevasta työpäivästä. Onneksi nämä aamutunnit sattuivat sellaiselle päivälle kun oli iltavuoro. Sitten kun se väsymys iskee (ja se iskee aina) sai kömpiä takaisin vuoteeseen ja nukkua vielä muutaman tunnin.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Lomatavoitteita

Loma ei ole vielä täällä, mutta aina voi unelmoida. Siitä, että saa herätä myöhään tai siitä, että jos herää aikaisten voi lähteä lenkille ja myöhemmin ottaa päikkärit. Siitä, että saa tehdä rauhassa kotiaskareita ja siivota. Pestä ikkunat, käydä kaapit läpi, tai hankkia vihdoin ovilasi siihen astiakaappiin josta se puuttui kun kuusi vuotta sitten muutimme tähän asuntoon. Kiireetön arki <3

Kirjoittamisen suhteen tavoitteita on neljä. 
1. Saada nämä alkupään luvut valmiiksi. 
2. Lukea ne viisi Kellotorniin liittyvää kirjaa jotka odottavat hyllyssä (+ yksi pädillä)
3. Kirjoittaa toisen kertojan osuuksien raakateksti. 
4. Kirjoittaa puuttuvat loppuluvut.  

Jos onnistuin kaikissa näissä, mahdollisuuteni saada ensimmäinen versio valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä on realistinen.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Asioita joita haluan, mutta en tarvitse

1. Robotti-imuri. Näin pieni kämppä kuin meillä ei vaadi robotti-imuria, mutta haluaisin sellaisen vain siitä syystä, että kiinnostaa tietää mitä mieltä kissa on siitä. Juokseeko karkuun, hyökkääkö kimppuun vai istuuko se imurin päälle niin kuin internetkissoilla on tapana. En kuitenkaan aio tuhlata yli 300 euroa imuriin jonka ominaisuuksissa ei kerrota, kestääkö se 8 kg kissan painoa. 

2. Qwerkywriter: 300€ näppäimistöstä (oli sitten miten kaunis tahansa)? Ei kiitos. No nyt siellä on joku ale, mutta silti. 

3. Penna-näppäimistö: On myös sellainen mitä en tarvitse, mutta tähän sorruin D: Onneksi sorruin tähän Kickstarter vaiheessa, niin sain sen jotenkuten kohtuuhintaisena. Valitettavasti mietin tätä niin kauan, että menetin kaikista halvimman Kickstarter tarjouksen, mutta sain sitten seuraavaksi halvimman. 

4. Auto. En ole koskaan asunut taloudessa jossa on ollut auto. 18-vuotiaana olisin halunnut ajaa kortin, mutta ei ollut varaa. Nyt on varaa, mutta ei tarvetta koska asumme Helsingissä ja täällä on hyvät julkiset (vaikkakin törkeän kalliit. 106€/kk seutulipusta on liikaa). Korttia on turha ajaa jos ei olla hankkimassa autoa koska sitten unohtaisin mitä ratissa pitää tehdä. 

5. Isompi kämppä. Välillä haaveilen, että asuisin omakotitalossa missä on oma piha ja edes yksi huone tyhjillään, että voisin asentaa sinne tankotanssitangon. Tanko on olemassa ja se oli jonkin aikaa olohuoneessa, mutta se vaatii tilaa ympärilleen. En ole kyllä tanssinutkaan varmaan kolmeen vuoteen, mutta olen kaivannut sitä paljon. En koskaan päässyt tanssissa siihen pisteeseen, että mielessä olisi edes käynyt ajatus jättää päivätyöt ja siirtyä tanssijaksi. Ei läheskään. Minä olen tanssiessa (seksikkään?) punainen ja puuskutan, mutta se oli niin hauskaa että ajattelin palata lajin pariin syksyllä. Niin ja se oma pihakin olisi ihana. Juoda aamukahvit omalla tontilla ja hoitaa puutarhaa. Toisaalta, en tule toimeen ötököiden kanssa ja niitä on puutarhoissa aika lailla enkä tiedä mitään puutarhanhoidosta, mutta ainahan on internet ja kirjat.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Odotus

En ole hirveästi puhunut E:stä enkä siitä miten sille kävi. No toistaiseksi sille ei ole käynyt mitään. Laitoin uusimman version siihen kustantamoon jonka tapasin ja sain parannusehdotuksia. Vastauksen piti tulle kevään aikana. Sitten tuli pahoitteleva viestiä, että juhannukseen mennessä ja nyt vastaus siirtyi lomien takia elokuun alkuun. 

En ota tätä mitenkään henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmisillä on kiire. En laittanut E:n toista versiota mihinkään toiseen paikkaan koska ajattelin, että on reilua antaa tälle kustantajalle etulyöntiasema koska teksti parani heidän palautteen ansiosta. Tämän viimeisen viivästyksen jälkeen laitoin E:n kuitenkin yhteen kustantamoon josta olen kiinnostunut. Heinäkuussa tuskin tulee tapahtumaan mitään koska lomat, mutta elokuussa voi alkaa taas pidättämään hengitystä aina kun aukaisee sähköpostin. 

Eilen näin unta, että sain sopimuksen tältä toiselta kustantajalta. Olen nähnyt näitä unia ennenkin, mutta ainakaan toistaiseksi eivät ole olleet enneunia.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kesäkuussa luettu



Odotin Nukkekaapilta hiukan enemmän koska työkaveri kehui tätä valtavasti, mutta jotenkin ei ihan uponnut. Hyvä lukukokemus siitä huolimatta ja mielenkiintoinen kurkistus Hollannin historiaan. 



Juoni oli ihan peruskauraa, mutta se mikä teki tästä kirjasta niin ihanan oli päähenkilö. 40-v
Ruth Galloway. Ruth asuu yksin kahden kissan kanssa (onko mitään ihanampaa?), ei miestä, ei lapsia. Harmi vain, että (pieni spoilaus), kun Ruth löytää itsensä kirjan lopussa raskaana se ottaa uutisen vastaan liian huojentuneena. Olisi ollut hauskempaa, jos hän olisi jatkanut (vapaaehtoisesti lapseton ja onnellinen linjalla). Toinen mikä ehkä hiukan ärsytti oli se, että Ruth painaa 80 kiloa ja tätä juttua jaksettiin vatvoa. olisi ollut parempi, jos hän olisi todennut sen faktana ja se siitä. Ei 80 nyt niin paljon ole. Mutta siis, juonellisesti ihan mielenkiintoinen ja pitää ehdottomasti varata näitä sitä mukaan kun käännetään.


Tässä se sitten on. Ensimmäinen Kingi josta todella pidin. Vetävä juoni ja ihana päähenkilö. Kyseessähän on trilogian ensimmäinen osa. Kai ne kaksi muuta pitää lukea jossain vaiheessa. Kyseessähän ei ole siis kauhua vaan ihan dekkari.