tiistai 29. marraskuuta 2016

Sekamelska

Joku päivä teen juonikaavion joka pitää paikkansa. Minulle käy aina niin, että tarina muuttuu kirjoittaessa. Tiesin, että näin tulee käymään, mutta silti se yllättää. Varsinkin siinä vaiheessa kun uusia hahmoja ilmestyy näyttämölle ja ne joita luuli tärkeiksi väistyy sivummalle. Perusjuoni on pysynyt samana. Samoin kuin päähenkilö, mutta se toinen näkökulmahenkilö on nyt muutoksen kourissa. 
 
Tässä on yksi syy lisää, miksen halua, että kukaan lukee tai edes katsoo tätä ensimmäistä versiota päin, sillä en koskaan korjaa edellisiä lukuja kun juoni muuttuu. Kirjoitan vain eteenpäin aivan kuin kaikki olisi aina ollut näin. Tästä syystä ensimmäinen versio on aina kammottava ja niin epälooginen, ettei siitä saa kukaan selvää. Näin oli myös E:n kanssa, mutta kyllä se siitä kunhan tämä versio on valmis ja pääsen muokkaamaan. Sitten näkee myös sen kuinka paljon kirjoitin ”turhaa”. 
 
Sain korjattua Scrivenerin sanamääräongelman ja nyt erotus tilastojen ja statistiikan välillä on vain vajaa 300 sanaa. Vielä 500 pitää naputella ja 25000 sanan etappi on ylitetty.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Viikonloppu ja perjantaihylsy

Tänä viikonloppuna on tullut tehtyä kaikenlaista paitsi kirjoittamista. Eilen editoin pari riviä, mutta ei sitten mitään sen enempää. Nanoa on jäljellä 3 päivää ja minulla on kirjoitettavia lukuja vielä 5 tekemättä. Ei siis tule edes feikkivoittoa, mutta ei se haittaa. Kaikki mitä olen kirjoittanut on eteenpäin. En oikeasti ymmärrä miten joillakin riittää energiaa kirjoittaa töiden jälkeen. Viikonloppuna on sitten aikaa, mutta se tuntuu hupenevan työviikosta palautumiseen. 

Tällä viikolla ei tullut keskiviikkohylsyä, mutta tuli perjantai. Perjantaihylsy oli kuitenkin niin hyvä hylsy, kun hylsy voi olla. Se antoi toivoa siitä, että ehkä E ei olekaan ihan niin huono kuin välillä pelkään. 

Nyt taidan juoda kahvia, sitten voisin neuloa ja katsoa sarjaa. Jossain vaiheessa voisi harkita lukemista ja toivon, että jaksaisin illalla vielä kirjoittaa. En koneelle, mutta raakatekstiä seuraavaan lukuun.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Sadetta ja toinen hylsy


Tympeä sää. Jos saisin valita niin haluaisin takaisin pakkasen sekä kaiken sulaneen lumen. 


Ehkä keskiviikko on joku yleinen hylkäyspäivä, kun kummatkin hylsyt sattuivat samalle viikonpäivälle. Seitsemältä odotan vielä vastausta. Katsotaan rikkooko kolmas kaavan.


Ja jotta tämä postaus ei olisi niin masentava, haluan sanoa muutaman ihanan sanan eilisistä kirjoitushetkistä.

Ensimmäinen niistä oli aamukolmelta ja toinen kaksi tuntia myöhemmin. Näiden välissä kävin pyörähtämässä vuoteessa, mutta unesta ei ollut puhettakaan. Näiden lopputuloksena oli kuitenkin yksi uusi luku ja kun päivällä luin kirjoittamani tekstin, oli hausta huomata ettei se ollut niin huonoa kuin pelkäsin.

Se ihanin kirjoitushetki oli kuitenkin vasta illalla, kun kirjoitin käsin seuraavaan luvun tapahtumia. En tiedä miksi se sujui niin hyvin, mutta ainakin se piristi mieltä.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Nanoa ja statistiikkaa

Nanoa on jäljellä kaksi kokonaista viikkoa ja muutama päivä. Oma feikkinanoni tavoite oli viisitoista lukua, joista jäljellä on kahdeksan. 
Nyt tämä voi näyttää siltä, että nano sujuu hienosti, mutta oikeastaan en ole kirjoittanut niin paljon. Sen jälkeen kun heitin jumittavan tekstin pois ja muokkasin juonta, osa luvuista yhdistyi ja muutama poistui. Olen siis kirjoittanut ehkä 3 tai 4 lukua. Nano on kyllä sujunut ihan kivasti sen jumituksen jälkeen ja toivottavasti jatkuu samalla tavalla.

Kellotornissa on sanoja melkein 18000 tai 15000, riippuen katsooko sitä projektin statistiikasta vai tavoitteista. Tavoitteet taitavat olla oikeassa, mikä oli hiukan karua sillä ennen kun tajusin että luvut heittää melkein kolmella tonnilla katsoin sanamäärää statistiikasta. 
 
Scrivenerissä voi asettaa projektille tavoitteen, samoin kuin jokaiselle kirjoitussessiolle. Sessiotavoitteita en käytä, mutta projektitavoitteeksi asetin 50000. Tämä tavoite on siis vain tälle näkökulmahenkilölle ja lopullinen sanamäärä voi olla jotain ihan muuta. Eihän tuo viisikymmentätuhattakaan tarkoita mitään. Tämä osuus voi mennä yli tai jäädä alle, mutta tavoitteet on kivoja.

torstai 10. marraskuuta 2016

Sivuja ja ensimmäinen hylsy

Kirjoitin illalla kolme ja puoli sivua käsin ja se tuntui aivan ihanalta. Välillä havahduin siihen, että painoin kynää liian kovaa ja käteen alkoi sattua. Sitten hellitin otetta ja kipu väistyi.
Se miksi tämänpäiväinen kirjoittaminen oli niin ihanaa on se, että tämänpäiväiset sivut olivat ensimmäiset hyvät ja sujuvat sanat koko viikolla. Sunnuntain flown jälkeen kaikki on tökkinyt ja pahasti. Välillä jo siihen pisteeseen, että aloin menettämään toivoa tarinan suhteen. 

Tänään kuitenkin tajusin, että se mitä kirjoitin flowssa, eli se mitä olen koko viikon yrittänyt editoida ei vaan toimi. Lopulta heitin kaikki 1600 sanaa pois, muutin vähän juonikaaviota ja sanoja alkoi tulemaan.
Olen huomannut tämän aikaisemminkin, että aina kun jumitun. Aina kun tulee olo, että teksti ei etene, se johtuu siitä että kirjoitan vääriä juttuja. Pitäisi vaan tunnistaa tämä olotila aikaisemmin, mutta aina taistelen vastaan.

E sai eilen ensimmäisen hylsynsä. Tähän meni 1k ja 3 päivää. En muista monelleko kustantamolle laitoin E:n samaan aikaan kuin tälle ensimmäiselle (minulla on olemassa tästä exceli, mutta se on eri koneella), mutta kyseessä oli ne kaikista isoimmat, eli alle 10 siinä listalla oli. Tämän jälkeen olen laittanut sen vielä kolmelle. Nämä olivat kaikki sellaisia tapauksia, että tajuan viikon välein että "ai niin tuonnekin voisi lähettää". 

Eka hylsy ei  masentanut pikemminkin olin huojentunut, että joku oli vaivautunut tutustumaan tekstiin. Saa nähdä monennenko hylsyn kohdalla alan menettää toivoni. 

Jos/kun saan hylsyn kaikilta, niin sitten voisin harkita tekstin lähettämistä arviointipalveluun. Tuore näkökulma voisi auttaa tajuamaan sen, mikä tekstissä on vikana. Ehkä se on itse teksti, ehkä juoni, ehkä rakenne.
 
Pää on vähän kipeä, ehkä voisi harkita nukkumista. 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Hiljainen sunnuntai

Aivan ihanaa, että täällä etelässäkin on pitkästä aikaa oikein kunnon talvi, toivottavasti sekä lumi ja pakkanen pysyvät seuraavat puoli vuotta. Se ei ole paljon pyydetty.

Tänään kirjoitin aamulla kellotornia ja pääsin ensimmäistä kertaa flownkaltaiseen tilaan. Se keskeytyi kahdesti kun kissa oksensi karvapalloja ja piti nousta siivoamaan, mutta aina onnistuin sulahtamaan siihen takaisin. Päivällä kävin kävelemässä. Lunta satoi naamalle ja oli aivan ihanaa. Harmi vain että puhelimesta loppui akku niin en tiedä kuinka monen kilsan tai askeleen lenkin tein. 
 
Muuten olen lukenut, tiskannut, siivonnut ja tehnyt kaikenlaista leppoisaa kotihommaa. Yritin myös kirjoittaa raakatekstiä huomista kohtausta varten, mutta käsi ei nyt oikein kestä kirjoittamista joten ajattelin säästää kättä ja kokeilen ensi viikolla uudestaan. Onneksi käsivamma ei haittaa koneella kirjoittamista. Ehkä olisi jo aika oppia kirjoittamaan tekstiä ilman alla olevaa raakatekstiä tai sitten oppia kirjoittamaan sitä koneella.

Käsinkirjoittaminen on vain niin ihanaa, että olisi harmi jos siitä joutuisi tosiaan luopumaan.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Lokakuussa luettu

En voi käsittää, että on jo marraskuu, juurihan minä nautin siitä että oli elokuu ja syksy aluillaan. No mutta, tässä on viime kuun saldoa:

Miksi en ole aikaisemmin lukenut Waltaria? No ehkä ensi vuoden haasteessa. Mielettömän hauska opas jolle sai nauraa ihan täysillä. Silti täynnä asiaa. 

Tätä olen odottanut, mutta ehkä petyin hiukan. Ei lainkaan yhtä hyvä kuin ensimmäinen, mutta luin tämän silti kahdessa päivässä. 

Muistan miettineeni että haluan lukea tämän jo silloin, kun joskus näin Enkelin kosketus -elokuvan. Nyt odotan Jalosen Kirkkautta -kirjaa ja tämä tuli luettua tämä siinä sivussa. Hieno kirja, karu, mutta hieno. 

Olisi aivan ihanaa lukea lisää juuri tällaisia työpäiväkirjoja.Tätä oli nautinto lukea.

Olin kuullut tästä kirjasta niin paljon hyvää, että olin tietenkin skeptinen. Tässä kerrotaan Lempi nimisestä naisesta ja kertojana ovat aviomies, piikatyttö ja sisar. Teksti on minämuotoista ja hyvin tajunnanvirtamaista. Juuri tämä tajunnanvirtamaisuus aiheutti sen että ekat parikymmentä sivua tuotti vaikeuksia, en jotenkin päässyt rytmiin mukaan, mutta kun sitten pääsin tuntui siltä kuin olisi uinut pumpulissa. Harmitti kovasti kun tämä sitten loppui. Jos Rytisalo vielä kirjoittaa pitää kyllä napata kirja mukaan. Niin paljon nautin tästä.

Hauska kurkistus Prinsessan elämään. Aika karuahan se oli. 

Ensimmäinen Gerritsen jonka olen lukenut. Tämän kanssa on vähän ristiriitainen olo. Toisaalta, luin tämän ihan parissa päivässä mikä sinänsä ei ole suoritus koska kirja on tosi lyhyt. Tarina oli vetävä, mikä on sinänsä hyvän kirjan merkki. Mutta... jostain syystä olin kuvitellut että Gerritsen kirjoittaa paremmin. Ainakin tämä tarina oli pelkkää adjektiivien juhlaa, varsinkin kun päähenkilö kuvasi kaunista, älykästä, herttaista.... tytärtään. En tiedä onko tätä kirjaa editoitu kertaakaan, mutta välillä toivoin että joku olisi käynyt sen läpi vielä kerran.

Voisin kuitenkin tarttua toiseenkin Gerritseniin jossain vaiheessa. Tarina oli kuitenkin mainio. 


Morren kirjassa oli hyvää tarina ja ihanat yliluonnolliset kuvaukset. Kritiikkiä annan lyhyydestä, liian hitaasta alusta ja siitä, että kaikki selvittelytyö tehtiin kulissien takana. Rakastan kirjoja missä näytetään kun jotain tietoa etsitään. Tässä se tapahtui "kameran" ulkopuolella ja lukijalle kerrottiin vain lopputulos.
 
Näiden lisäksi luin kasan lastenkirjoja. Luin samanlaisen kasan myös syyskuussa, mutta en pitänyt näistä tällä kertaa kirjaa. Ehkä tässä kuussa voisin. 

Tällä hetkellä luen Sarah Watersin Parempaa väkeä ja odotan viikonloppua, jolloin voisin vain maata sohvalla ja lukea.