Odotus

En ole hirveästi puhunut E:stä enkä siitä miten sille kävi. No toistaiseksi sille ei ole käynyt mitään. Laitoin uusimman version siihen kustantamoon jonka tapasin ja sain parannusehdotuksia. Vastauksen piti tulle kevään aikana. Sitten tuli pahoitteleva viestiä, että juhannukseen mennessä ja nyt vastaus siirtyi lomien takia elokuun alkuun. 

En ota tätä mitenkään henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmisillä on kiire. En laittanut E:n toista versiota mihinkään toiseen paikkaan koska ajattelin, että on reilua antaa tälle kustantajalle etulyöntiasema koska teksti parani heidän palautteen ansiosta. Tämän viimeisen viivästyksen jälkeen laitoin E:n kuitenkin yhteen kustantamoon josta olen kiinnostunut. Heinäkuussa tuskin tulee tapahtumaan mitään koska lomat, mutta elokuussa voi alkaa taas pidättämään hengitystä aina kun aukaisee sähköpostin. 

Eilen näin unta, että sain sopimuksen tältä toiselta kustantajalta. Olen nähnyt näitä unia ennenkin, mutta ainakaan toistaiseksi eivät ole olleet enneunia.

Kesäkuussa luettu

Odotin Nukkekaapilta hiukan enemmän koska työkaveri kehui tätä valtavasti, mutta jotenkin ei ihan uponnut. Hyvä lukukokemus siitä huolimatta ja mielenkiintoinen kurkistus Hollannin historiaan. 

Juoni oli ihan peruskauraa, mutta se mikä teki tästä kirjasta niin ihanan oli päähenkilö. 40-v
Ruth Galloway. Ruth asuu yksin kahden kissan kanssa (onko mitään ihanampaa?), ei miestä, ei lapsia. Harmi vain, että (pieni spoilaus), kun Ruth löytää itsensä kirjan lopussa raskaana se ottaa uutisen vastaan liian huojentuneena. Olisi ollut hauskempaa, jos hän olisi jatkanut (vapaaehtoisesti lapseton ja onnellinen linjalla). Toinen mikä ehkä hiukan ärsytti oli se, että Ruth painaa 80 kiloa ja tätä juttua jaksettiin vatvoa. olisi ollut parempi, jos hän olisi todennut sen faktana ja se siitä. Ei 80 nyt niin paljon ole. Mutta siis, juonellisesti ihan mielenkiintoinen ja pitää ehdottomasti varata näitä sitä mukaan kun käännetään.

Tässä se sitten on. Ensimmäinen Kingi josta todella pidin. Vetävä juoni ja ihana päähenkilö. Kyseessähän on trilogian ensimmäinen osa. Kai ne kaksi muuta pitää lukea jossain vaiheessa. Kyseessähän ei ole siis kauhua vaan ihan dekkari.

Alku

Sain tehtyä ne viimeiset puolitoista lukua ja sitten tulostin alkupään luvut. Nyt käyn niitä läpi ja yliviivaan pois sen mitä en halua pitää. Samalla mieleen tulee kaikenlaista ja kirjoitan muistiinpanoja marginaaleihin. Tänään olisi tarkoitus kokeilla uuden ensimmäisen luvun kirjoittamista. 

Eilen tuhlasi aikaa kaupoissa ja etsin kapreja joita en sitten koskaan löytänyt. Vihaan kaupoissa pyörimistä, vaatteiden ostamista ja muuta siihen liittyvää.

Lauantaina pitäisi kuulema sataa, mikä on erittäin tylsää koska pride. Haluan osallistua, mutta en kastumisen uhalla koska sitten olen vain kipeänä.

Lomaan on vielä kaksi kokonaista viikkoa. Se tuntuu ikuisuudelta, koska on edessä.

Juhannus

Juhannus meni ihan hyvin (ei hukuttu). Olen lukenut paljon (töihin liittyvä projekti), kirjoittanut vähän koska työprojekti imee energiat ja pelannut koska aivot tarvitsee nollausta. Olen myös melkein lukenut Kingin Mersumiehen loppuun ja pitänyt kovasti.

Kellotorni on edennyt ja olen puolentoista luvun päästä siitä, että saan palata säätämään alkupään lukuja. Minulla on tietty visio ensimmäisestä luvusta, mutta saa nähdä onnistunko toteuttamaan sitä.

Väsyttää. Jostain syystä melkein aina kun on vapaata herään oma-aloitteisesti ennen kuin kello olisi soinut arkiaamuna. Tänään oli pohjanoteeraus. Heräsin jo viideltä.

Nyt voisin juoda kahvin loppuun ja ruveta sitten hommiin. Suunnitelmissa ei ole mitään erikoista: lakanoiden vaihto ja siivousta. Illemmalla lenkki ja ehkä päikkärit jossain vaiheessa.

Sanat

Eilen istuin puolitoista tuntia kirjastossa ja kirjoitin. Sain kasaan melkein viisi sivua raakatekstiä. Kättä särki urakan jälkeen ja voi olla, että viikonlopunmittainen käsinkirjoitustauko tekee hyvää. Särystä viis. Hymyilin koko matkan kotiin ja vielä pitkälti sen jälkeen. Jännää miten onnelliseksi sanat voi tehdä.

Nyt ei enää hymyilytä kun huomasin tässä aamulla, että minulla on yhdeksän sivun verran käsinkirjoitettua tekstiä mikä pitäisi siirtää koneelle.

Työmatka

Olin suurimman osan viime viikosta työmatkalla. Kirjoitin menomatkalla ja paikan päällä, mutta kotimatkalla en sitten enää. Yritin, mutta aivot eivät tuottaneet mitään. Viikonloppuna en koskenut läppäriin. Pelasin enimmäkseen, pesin pyykkiä ja purin matkalaukun. Parempaan en pystynyt. Nyt tässä odottelen, että mies menee töihin. Tänään on iltavuoro, eli tässä on nyt aamulla hyvin aikaa kirjoittaa. Lomaan on kuukausi ja kaksi päivää. Kuulostaa ehkä vähältä, mutta tuntuu hirveän pitkältä kun on vielä edessä.

Oivallus

Toissa viikolla koin valaistuksen ja Kellotorni nytkähti hurjasti eteenpäin. Juoni asettui paikoilleen ja minä tiesin pitkästä aikaa mihin olin menossa. Luvut siirtyivät paikasta toiseen. Osa poistui, uusia tuli tilalle. Raakatekstiä syntyy ja olen uudelleen löytänyt tarinan ilon. Varjopuolena tietenkin se, että melkein kaikki 35 000 sanaa jotka olin kirjoittanut ennen tätä valaistusta lentää roskakoriin. Yksi luku jäi muuttumattomana paikoilleen, mutta muut lähtevät jollain tavalla. Osan poistan. Osan voin pitää kunhan puristan ne editointimankelin läpi. Sanoja on nyt vähän päälle 30 tuhatta. Olen poistanut paljon, mutta tilalle on tullut uutta. Sanamäärää kohentaa se, että en ole koskenut vielä alkupään lukuihin. 

 

Yksi niistä asioista jotka ei toiminut tarinassa oli alku. Aloitin kertomisen liian kaukaa ja kesti pieni ikuisuus ennen kuin juttu lähti kunnolla liikkeelle. Mielessä on jo uusi tapa aloittaa tarina, mutta ne alkupään luvut ovat vielä koskemattomina paikoillaan ja tämä siitä syystä, että halusin rakentaa tarinan rungon. Haluan nähdä, miten juoni etenee. En halua säätää vain alkupäätä ja miettiä, että tässäkö sitä vieläkin ollaan. 

 

Roskiin menevät sanat eivät harmita. Olisiko ollut mukavaa ymmärtää juonenkulku aikaisemmin? Tietenkin, mutta uskon siihen, ettei mikään kirjoittaminen ole hukkaan heitettyä. Vaikka pidän suunnittelemisesta ja juonikaavioista niin olen huomannut, että tarina syntyy kirjoittaessa. En usko, että tämä oivallus olisi syntynyt jos en olisi kirjoittanut sitä auki.