Kirjamessuilua ja nanoa

Kirjamessut on tältä vuodelta ohi. En ostanut yhtään kirjaa, mutta suklaata, ruischipsejä ja toffeeta senkin edestä. Torstaina pitelin kädessäni Knausgårdin Taisteluni -kirjan ensimmäistä osaa, se maksoi vain viisi euroa mutta minä emmin enkä ostanut. Tässä parin päivän aikana kypsyin ajatukseen, että voisin sen kuitenkin ostaa, mutta tänään sitä ensimmäistä osaa ei ollut enää myynnissä. Tai oli eri kaupan osastolla (ryöstö)hintaan 7€. En sitten ostanut, koska olin pidellyt sitä kädessäni halvemmalla. 

 

Minä, joka en yleensä voita mitään mistään, onnistuin voittamaan kirjailijan elämää -blogin lippu-arvonnan. Törmäsin Amiin ennen sovittuja treffejä, sain liput, hengailtiin yhden haastattelun ja yhden panellin verran ja sitten erkaannuimme. 

 

Tänään sunnuntaina näin myös Rooibosta. Olisin halunnut tervehtiä, mutta se nainen kävelee niin nopeasti etten kehannut juosta perään. Ehkä hyvä näin, koska tuskin olisin keksinyt edes mitään järkevää sanomista ja lopputulos olisi voinut olla epämukavaa ja vaivautunutta kummallekin.

Oli hauskaa törmätä tuttuihin ja työkavereihin (oli myös hauskaa nähdä kirjailijoita vaikken puhunut yhdellekään), mutta messuissa on parasta se yksin pyöriminen. Saa mennä ja tulla miten lystää. Eikä tarvitse stressata että kavereilla on tylsää.

Viime viikolla loin kellotornista juonisuunnitelman. Kivan excelin mihin listasin luvut ja mitä niissä tapahtuu. Näkökulmahenkilöitä on kaksi, mutta keskityn nyt vain tähän yhteen. Tiedän suurin piirtein missä kohdin se näkökulmahenkilö vaihtuu ja mitä tietoja sen pitää välittää päähenkilölle jotta tämä voi jatkaa mysteerin selvittämistä, mutta tämän toisen henkilön elämä on vielä aika usvan peitossa. Tässä vaiheessa se ei haittaa yhtään.

Tänään mietin nanoa, kun suuntasin aamulla messuhallia kohti. Kokonanoa en aio vetää, mutta jotain kuitenkin. Aluksi ajattelin sanamääriä koska siihenhän se perustuu, mutta sitten päätin että on ehkä järkevämpää miettiä lukuja. Kuudentoista luvun päästä tarinaan tulee selkeä muutos. Minulla on nyt yksi näistä luvuista kesken ja nanotavoitteeksi ajattelin jättää loput 15. Toivottavasti onnistuu. Yleensä olen epäonnistunut jopa näissä omissa pienimmissä tavoitteissa ^_^

Kolme sivua raakatekstiä

Sen verran kirjoitin aamulla, kun heräsin taas ennen viittä. Toisaalta on aivan ihanaa, että joka päivä saa kirjoitetuksi jotain, mutta sitten toisaalta olisi myös ihana nukkua herätykseen. 

Näistä kolmesta sivusta kaksi ja puoli on seuraavaa kohtausta ja puoli sivua sitä, kun purin auki yhtä ongelmaa. 

Tänään on maanantai ja kirjamessuviikko ^_^

Iltatee

Sain juuri luetuksi Janet Framenin kirjan Faces in the Water ja nyt olen kirjaton. Jos ei lasketa kellotorniin liittyviä kirjoja, hyllyssä odottaa Sarah Watersin parempaa väkeä. Tekisi mieli tarttua siihen, mutta taidan kuitenkin malttaa sillä kirjaston varaushyllyssä odottaa Tess Gerritsonin kirja ja haluan ehkä kuitenkin lukea sen ensin. 

Tänään aamuherätys oli ennen viittä, mutta nousin ylös vasta viiden jälkeen. Keitin teetä, kirjoitin tunnin ja sitten takaisin vuoteeseen. Jos Kun huomenna herään liian aikaisten niin kirjoitan raakatekstiä. Tänään en taida jaksaa. Nyt juon iltateetä ja mietin mitä tekisin seuraavaksi. Ehkä äänikirja ja neulomista ja vähän myöhemmin voisin lukea Wonderbookkia eteenpäin.

Neljä aamua

Neljä aamua, neljä aivan liian aikaista herätystä. Kylkiäisenä tuli sanoja. Aamusanoja jotka sujuu minulta paljon paremmin kuin iltapäivä tai iltasanat. Suurin sanamäärä oli tiistain 800 koska sen aamuinen herätys oli aikaisin, mutta muuten ne jäi reippaasti alle. Pieniä kohtauksia, kuvausten lisäilyä ja sen sellaista. Yhtenä aamuna kirjoitin vain raakatekstiä ja kun viideltä ryömin takaisin vuoteeseen, iso osa juonesta oli loksahtanut paikoilleen. 

 

Onneksi on perjantai. Onneksi huomenna ei ole työvuoroa. Onneksi on kevyempi työpäivä. Uudet maisemat ja sellainen työmatka että voin taittaa sen kokonaan lukien <3

Tiistai

Itsestäänselvä otsikko koska:
1. Heräsin aivan liian aikaisten
2. Työpäivä oli taas niin kiireinen, että hyvä kun mukana pysy


Ainoa hyvä puoli aamuherätyksestä oli ne 800 uutta sanaa jotka oli kasassa ennen kuin kello löi 5:15.

Loppuillan tavoitteita:
1. Lukea
2. Olla nukahtamatta liian aikaisten.

Kellotorni

Eilen oli ihana lauantai. En käynyt lähikauppaa kauempana ja luin melkein koko päivän. 

Eilen havahduin ensimmäistä kertaa myös siihen, että E ei enää vie suurinta osaa aivokapasiteetista vaan se on pikkuhiljaa vaihtunut kellotorniin. Projekti K, eli päähenkilön nimen ensimmäinen kirjain, mutta myös kellotorni. En halua puhua vain kirjaimista, joten olen tässä kuumeisesti yrittänyt löytää jonkin hyvän työnimen mitä voin käyttää blogissa. Eilen keksin kellotornin, kun kuvailin vähän maisemia. Kotona kutsun projektia päähenkilön etunimellä. Niin kuin olen tehnyt kaikkien projektien kohdalla. 

 

Kellotornista on olemassa jo kaksi lukua ja olen myös pikkuhiljaa aloitellut taustatutkimukset. Kirjastosta on lainassa kasa kirjoja ja eilen tilasin amazonista kolme lisää. 

 

Tässä projektissa on se erikoinen puoli, että se on varmaan ensimmäinen jonka kirjoitan ilman, että olen suunnitellut koko tarinaa. Tiedän tarinan alun, tiedän muutaman ison tapahtuman keskeltä ja tiedän miten tämä loppuu, mutta en sitä, mitä tapahtuu näiden tiettyjen tapahtumien välillä. Tiedän että moni asia selkenee kunhan pääsen lukeman aiheesta lisää. Niin kävin E:n kanssa, että taustatutkimuksesta tarttui monta pientä palaa jotka sitten muokkasivat tarinaa. Samalla tavalla kuin kirjoittaminenkin muokkaa tarinaa. Ihan sama mitä suunnittelet, parhaat hetket ovat kuitenkin ne kun tarina vie sinne minne on tarkoituskin. 

 

Kellotornista on suunniteltu yksitoista ensimäistä lukua sekä yksi irrallinen jonka tiedän tapahtuvan myöhemmin. Eli tässä on ihan reilusti vielä aikaa lukea ja tutkia, ennen kuin tulee se hetki, etten tiedä miten edetä.

Hidas sunnuntai

Eilen oli ihana ja hidas sunnuntai. Tein ruokaa, kotihommia, viritin ansoja banaanikärpäsille jotka eivät suostu kuolemaan, enkä käynyt roskakatosta pidemmällä. Jos olisi ollut hyvä ilma olisin lähtenyt kävelylle, mutta oli jotenkin sateista ja ankeaa, eli ihan hyvä päivä jäädä kotiin. 

 

Enimmäkseen kuitenkin luin. Baltimoren sukuhaaran tragedia ei ole yhtä hyvä kuin Dickerin ensimmäinen kirja, mutta siitä huolimatta niin hyvä, että luin päivässä yli puolenvälin ja loput luultavasti tänään. Tänään on arkivapaa eikä minulla ole kampaajan lisäksi muita menoja. 

 

Tänään haluan myös kirjoittaa. Joko käsin tai ehkä jopa uuden projektin ensimmäisen luvun. Miksei kumpaakin?