maanantai 2. maaliskuuta 2015

Lisää kiitos

Se tunne kun saa sanoja paperille ja se vaan sujuu. Sanat ovat juuri oikeat, tunnelma just niin kuin pitääkin ja kaikki vaan loksahtaa kohdalleen. Silläkään ei ole väliä että sanoja ei syntynyt monta, mutta kun ne vähätkin lämmittivät. Näitä hetkiä lisää kiitos.

Se tunne, kun kirjoittaminen sujuu, se on aika lailla sama kuin paras juoksuhumala. Se kun hiki valuu kasvoja pitkin ja sitä vain juoksee hymyillen kuin idiootti koska on niin hyvä olo. Kilometrejä voi olla takana monta, tunteja on vierähtänyt pari, mutta et tunne jalkoja, et kipua et mitään muuta kuin sen mielettömän hyvän olon minkä hyvästä juoksusta voi saada. Valitettavasti jokainen juoksu ei ole tuollainen. Yleensä juoksut ovat joko OK, tai syvältä, mutta ne on nuo parhaat juoksut minkä takia sitä jaksaa jatkaa. Joka kerta kun hyppään juoksumatolle tai astun lenkkarit jalassa ulos toivon pääseväni ekstaasiin. Valitettavasti edellisestä kerrasta on jo kauan. Perjantain juoksu kuului "ihan ok" kategoriaan, ja se oli paras juoksu mitä minulla on ollut pitkään aikaan. 

Tämän päivän sali kaatui siihen että olin eilen vähän kipeenä, huominen ei sovi kun pitää hoitaa asioita mutta jospa vaikka keskiviikkona, aamulla ennen töitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti