perjantai 26. elokuuta 2016

Uutuutta hohtava kirjoitusvihko

E meni koelukijoille ja nyt vain odotan. Aluksi olo oli todella hämmentävä, aika lailla tyhjä. Olin jo tottunut siihen, että aina voi tehdä jotain E:hen liittyvää. Kirjoittaa tai vältellä kirjoittamista, mutta enimmäkseen miettiä. Sitten yhtäkkiä ei enää ollut mitä miettiä. Jossain vaiheessa havahduin ajatukseen, että nythän voin ajatella ihan mitä vain. Hurjaa vai mitä?

Eilen kävin ostamassa uuden kirjoitusvihon ja aloitin kirjoittamalla siihen sen vähän, mitä tiedän seuraavasta projektista. Tämä projekti sai alkusysäyksen maaliskuun alussa, kun luin yhtä kirjaa E:tä varten yksi lause pisti tarinan käyntiin. 
 
Se mitä tiedän tästä uudesta tarinasta on aika vähän:
Tiedän missä se tapahtuu
Tiedän päähenkilön sukupuolen
Tiedän että selvitellään murhaa
Tiedän sen dialoginpätkä, jolla tarinaa alkaa. 
 
Ja se on siinä. Päässä pyörii dialogia ja kohtauksia, mutta miten ne kaikki liittyy toisiinsa, on vielä tyystin auki. 
 
Tällä projektilla ei ole edes nimeä, sillä nimeän projektini yleensä päähenkilön mukaan, mutta nyt en vielä tiedä sitä. 
 
Tämä osa kirjoittamisessa on kuitenkin aivan ihanaa, kun tarina vasta hahmottuu. Kun saa kirjoittaa ihan mitä vaan mieleen juolahtaa, raakatekstiä (rooibosta lainatakseni), joka kerii tarinan auki. . 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti