Editoin aamulla
kellotornia ja vaikken saanutkaan kohtausta valmiiksi olin tosi
tyytyväinen siihen mitä sain muokattua. Pitkästä aikaan tuli
tästäkin projektista sellainen fiilis, että ehkä tämä
sittenkin.
Kissalla oli eilen vähän ripulia ja tänään olen siivoillut herran jättämiä jälkiä sitä mukaan kun niitä on löytynyt:
lattialta, sohvalta… ruokapöydältä.
Kahden tunnin
kirjoitussessio töiden jälkeen supistui tunniksi kun eka tunti meni
kaikenlaiseen säätöön. Päivitin Scrivenerin toissapäivänä (ei
maksullinen päivitys joka ei ole vielä edes ilmestynyt windowsille
vaan ihan perus ja ilmainen) ja tänään se ei sitten suostunut
aukeamaan. Prosessi näkyi kun katsoi process managerista, mutta
ruudulle ei ilmestynyt mitään. Testailin vähän kaikenlaisia
juttuja, mutta lopulta poistin sen kokonaan ja asensin edellisen
version (onneksi tämä on mahdollista). Sitten editoin sen luvun
joka oli muutenkin tämän päivän tavoite.
Ei sitten sen
kummoisempi päivä. Välillä harmittaa kun ei jaksa tehdä enempää,
mutta minkäs teet. Välillä on ihan hyvä muistuttaa itseään
siitä, että kyllä ne asiat etenee vaikka tekstejä työstääkin
pienissä murusissa kaiken muun arjen keskellä.
