perjantai 31. elokuuta 2018

Elokussa luettu

 Herding Cats oli hauska paitsi viimeiset sivut, kun sarjakuvamaisuus loppui ja siitä tuli kannustava usko itseesi tsemmapuskirja. 

 Miksi en ole aikaisemmin lukenut Westötä? Pitäisi. Tämä oli ihana. Tämä oli myöskin hyllynlämmittäjäkirja.


Panteleimonin kirjat <3 
 Lasi maitoa oli niitä kirjoja joita ei oikein malttanut päästää kädestä. Voisi tarkistaa onko Wassmo kirjoittanut mitään muuta.

Luin kesällä Kukkaron kuningattaren ja jos pitää valita näiden kahden välillä niin Railakas rahakirja voittaisi. Kukkaron kuningatar oli liian pirteä, kun taas Railakkaassa rahakirjassa oli (kansikuvasta huolimatta) paljon rauhallisempi. Parasta tässä kirjassa oli se, että Railakas rahakirja ei tsempannut lukijaa kertaakaan (vaikkapa sen takia, että kirja on yli puolessa välissä).

 Hiltusen kirja yllätti. Tämäkin oli seissyt kirjahyllyssä pitkään, koska takakansiteksti ei innostanut. Jostain syystä olin kuitenkin jossain vaiheessa napannut sen kierrätyshyllystä ja siirtänyt omieni joukkoon. Mieskin luki tämän ja piti vaikka IT-ihmisenä sitä häiritsi kovasti pari asiaa jotka eivät oikeassa maailmassa toimi niin kuin kirjassa sanottiin. Mihin minä sitten sanoin: "Mutta kulta, tämän takia se onkin fiktiota."


Painterin kirja oli ihan ok ja perus, mutta Birminghamin kirja nauratti. Tähänkin törmäsin uudelleen ihan sattumalta, kun selasin kindleä ja näin, että olin lukenut sitä jo 56% (mutta en muistanut siitä mitään). Aloitin tämän viime viikolla uudelleen. 

Sain kaksi hyllynlämmittäjäkirjaa luetuksi! ja sitten hyllyyn eksyi pari uutta kirjaa, kun pyörittiin miehen kanssa Sörnäisissä ja törmäsin antikvariaattiin jota en ollut aikaisemmin nähnyt. 

Nyt luen Keisari Aarinota. Katsoin lomalla siitä tehdyn sarjan. Sarjaa ei voi kuin suositella, minunkin tarkoitus oli katsoa vain yksi jakso ja seitsemän jaksoa myöhemmin ryömin vuoteeseen. 

Olen lueskellut myös Virginia Woolfin ensimmäistä päiväkirjaa. Ostin nämä kirjamessuilta vuosi sitten, mutta en ollut ehtinyt vielä tarttumaan niihin. Sitten kun luin Westötä oli pakko hankkia sen rinnalle muuta luettavaa. Kangastus 38 oli kirjaston poistokirja ja niin kammottavassa kunnossa, etten voinut lukea sitä vuoteessa.