sunnuntai 23. syyskuuta 2018

17/24

Perjantaina mielessä on aina sata asiaa, mitkä haluan saavuttaa viikonloppuna ja sunnuntaina sitä aina toteaa, että enpäs saanut tuotakaan juttua tehdyksi. Ehkä lopputulos olisi toinen, jos viikonloppu olisi kolme päivää koska lauantai menee aina pelatessa ja vasta sunnuntaina jaksaa tehdä muutakin.

Editointi on edennyt. Alkuviikosta se oli vielä ihanaa, kun editoin lukuja joita oli superhelppo työstää. Tekstissä ei ollut muuta vikaa kuin aikamuoto jonka vaihdoin. Muutaman lauseen kanssa tappelin, mutta muuten se oli vain uudelleenkirjoittamista. Sitten tuli ensimmäinen tynkäluku. Hyppäsin yli ne hakasulut missä luki [ensimmäinen vierailu. Kuvaile] ja jatkoin vain eteenpäin. En osaa kuvailla paikkaa vielä. En osaa piirtää mielessä huoneen ääriviivoja.

Tämän päivän lukua en saanut valmiiksi. Sekin on tynkä ja aikamoinen raakile. Tällä kierroksella minulle riittää, että saan sen jotenkuten kuosiin. Luku vaatii uuden kohtauksen jonka sisällöstä on vain aavistus. En aio vaatia tältä editointikierrokselta, että saan tämän luvun valmiiksi (tai sen tyngän tai ne kolme muuta lukua jotka vaativat enemmän työtä ja uusia sanoja). Tällä kierroksella riittää, että saan tekstin sellaiseen kuosiin, että sitä voi lukea jo jollain tavalla järkevänä kokonaisuutena. Scrivenerissä on kyllä se ihanuus, että luvut voi merkata miten lystää. Tällä hetkellä tekstissä on seitsemän lukua jotka olen merkannut huutomerkillä. Neljä niistä on takana, yksi työn alla ja kaksi vielä edessä. 

Ensi viikolle en aio asettaa muita tavoitteita kuin saada tämä keskeneräinen luku jotenkin pakettiin. Arkena käsikirjoitus edityy yleensä vain niinä päivinä kun olen iltavuorossa ja aamulla on aikaa kirjoittaa. Aamuvuorojen iltoina aivoista ei vaan ole mihinkään. Ensi viikolla kirjoitusaikaa on aika niukasti. Iltavuoroja on vain yksi ja viikonloppuna on menoja.