Perjantaina mielessä
on aina sata asiaa, mitkä haluan saavuttaa viikonloppuna ja
sunnuntaina sitä aina toteaa, että enpäs saanut tuotakaan juttua
tehdyksi. Ehkä lopputulos olisi toinen, jos viikonloppu olisi kolme päivää koska lauantai menee aina pelatessa ja vasta sunnuntaina jaksaa tehdä muutakin.
Editointi on
edennyt. Alkuviikosta se oli vielä ihanaa, kun editoin lukuja joita oli
superhelppo työstää. Tekstissä ei ollut muuta vikaa kuin
aikamuoto jonka vaihdoin. Muutaman lauseen kanssa tappelin, mutta
muuten se oli vain uudelleenkirjoittamista. Sitten tuli ensimmäinen
tynkäluku. Hyppäsin yli ne hakasulut missä luki [ensimmäinen
vierailu. Kuvaile] ja jatkoin vain eteenpäin. En osaa kuvailla
paikkaa vielä. En osaa piirtää mielessä huoneen ääriviivoja.
Tämän päivän lukua en saanut valmiiksi. Sekin on tynkä ja
aikamoinen raakile. Tällä kierroksella minulle riittää, että
saan sen jotenkuten kuosiin. Luku vaatii uuden kohtauksen jonka
sisällöstä on vain aavistus. En aio vaatia tältä
editointikierrokselta, että saan tämän luvun valmiiksi (tai sen
tyngän tai ne kolme muuta lukua jotka vaativat enemmän työtä ja
uusia sanoja). Tällä kierroksella riittää, että saan tekstin
sellaiseen kuosiin, että sitä voi lukea jo jollain tavalla
järkevänä kokonaisuutena. Scrivenerissä on kyllä se ihanuus,
että luvut voi merkata miten lystää. Tällä hetkellä tekstissä on seitsemän lukua jotka olen merkannut
huutomerkillä. Neljä niistä on takana, yksi työn alla ja kaksi
vielä edessä.
Ensi viikolle en aio asettaa muita tavoitteita kuin saada tämä keskeneräinen luku jotenkin pakettiin. Arkena käsikirjoitus edityy yleensä vain niinä päivinä kun olen iltavuorossa ja aamulla on aikaa kirjoittaa. Aamuvuorojen iltoina aivoista ei vaan ole mihinkään. Ensi viikolla kirjoitusaikaa on aika niukasti. Iltavuoroja on vain yksi ja viikonloppuna on menoja.
