Tuntuu niin epätodelliselta,
että selvisin tänne asti. Ei vain perjantaihin vaan myös tähän tiettyyn
perjantaihin, kun edessä on tavallisen viikonlopun lisäksi neljän viikon loma. Tänään
oli tarkoitus juhlia lomanalkua juoksemalla pidempää reittiä kotiin, mutta olen
nukkunut huonosti koko viikon ja energiataso oli täysi nolla, joten tulinkin
vain kaupan kautta kotiin. Ihan hyvä päätös sekin.
Sain kustannustoimittajan
kuittauksen alkuviikosta, että kässärin muutokset näyttävät ihan hyvältä. Kommentti
huojensi mieltä aika lailla, sillä vaikka editoinkin asioita, joita kustannustoimittaja
oli nostanut esille, niin silti mielessä pyöri epäilys, että teenkö mitään
oikein? Saan kässärin takaisin vasta syyskuun puolella, joten tässä on siitäkin
nyt vähän lomaa.
Lomalla olisi
tarkoitus tehdä vähän kaikenlaista. Siivota (tietenkin) ja hoitaa juoksevia
asioita ja käydä huoltamassa sekä kissan että omat hampaat. Lomalla olisi
tarkoitus myös jatkaa Kellotornia ja saada kasaan ne puuttuvat 15 lukua. Näistä
luvuista olen saanut jo kaksi valmiiksi. Maanantaina syntyi aika paljon tekstiä
ja loppuviikosta vielä lisää. Eilen koin ihanan oivalluksen, kun tajusin, että
näiden viimeisten lukujen ei tarvitse olla pitkiä. Kyse on siitä loppukiristä
ja siinä saa olla kiireen tuntua. Ainakin nyt olen ihan optimistinen, että tämä
tavoite on saavutettavissa.
Tämä viikko on
ollut raskas, mutta silti aivan ihana. Suurin syy ihanuuteen on ollut se, että ei
ole tarvinnut editoida. Koko kesä on ollut sellainen olo kuin olisi kaksi
työpaikkaa. Ensin 8 tunnin päivätyö ja toinen sitten kotona.
Nyt kun tätä
vapaa-aikaa oli niin rutkasti, niin olen myös työstänyt kotisivuja. Ei siellä
vielä mitään näy koska paiskasin etusivulle Työn alla -sivun. Mutta taustalla
olen tehnyt kaikenlaista. Muokkaillut wordpressin teemaa ja testaillut erilaisia
plugareita ja lisännyt sivuja ja tehnyt kaikenlaista muutakin säätöä. Sivuilla ei myöskään ole vielä mitään oikeaa sisältöä, mutta raamit on kunnossa.
Pakko
tunnustaa, että pikkasen tuli keski-ikä fiilis, kun en kyennyt sulattamaan wordpressin
uutta artikkeli-pohjaa. Se oli ketterä ja mitälie, mutta en vaan kyennyt siihen. Onneksi siihenkin löytyi plugari ja sain taksiin sen vanhan kunnon tekstieditorin joka on jämähtänyt ketteryydeltään johonkin 2000 -luvun alkuvuosiin.
Perjantaisa huolimatta, niin vielä ei ole lomafiilistä, Nyt on menossa ihan se tavallinen perjantai-illan väsy. Lomafiilis
iskee minuun aina sinä ensimmäisenä maanantaina, kun pistän kahvin tippumaan ja tajuan,
että minun ei tarvitse mennä tänään töihin ^_^
