Maanantai
15.2.
Tämä
päivä alkoi kolmelta kun kissalla oli nälkä. Oli vähän vaikeaa
saada unta joten nousin ylös ja siirsin eilen kirjoittamani
raakatekstin koneelle. Se on aina yhtä puuduttavan tylsää hommaa
ja sen jälkeen oli helpompi nukahtaa. Maanantai oli myös
vapaapäivä, joten superaikainen herätys ei haitannut koska sain
nukkua aamusta vähän pidempään.
Aamupalaa
ja kirjoittamista. Saan valmiiksi yhden kolmesta luvusta jotka on
tämän viikon tavoite. Loppupäivän luin sitten tenttiin, koska
tänään aamulla heräsin siihen todellisuuteen että se tentti on
tällä viikolla ja minulla on vielä toinen niistä kirjoista
kesken. En sitten mennyt kampaajalle, enkä kauppaan ostamaan
punajuuria jotta saisin tehdä keittoa.
Tämänaamuinen
luku koostui kolmesta eri tiedostosta ja joka kerta kun otin uuden
kohtauksen käsittelyyn, päällimmäisenä pinnalle nousi pelko,
ettei tästä tule mitään. Etten tule ikinä saamaan tästä
kohtauksesta edes sitä ensimmäistä rumaa versiota mitä nyt
kirjoitan. Pohjatekstiä oli jotain 750 sanaa, Scrivener sanoi että
sain aikaiseksi 801 uutta sanaa ja luvun kokonaispituudeksi tuli 1476
sanaa. Jostain syystä olen keksinyt että tuhat sanaa on minimi
luvun mitta ja kaikki jotka ylittää 1200 sanaa tuntuu ihan
huipulta. Tässä versiossa on muutama luku jotka jäi alle tuon
maagisen tuhannen sanan rajan ja niiden merkkaaminen valmiiksi tuntui
yksinkertaisesti valehtelulta.
Tiistai
16.2.
Iltavuoro.
Herään seitsemältä (vaivalloisesti), aamupalaa ja kahvia.
Kirjoitan vasta kun mies lähtee töihin. Tänään en kirjoittanut
pitkään, vain puoli tuntia, mutta se riitti saamaan kohtauksen
loppuun. Loppuaamu meni sitten kouluhommissa.
Töiden
jälkeen, joskus puoli kymmenen maissa huomaan kirjoittavani
seuraavaa kohtausta vaikka ajatus oli vain vähän avata sitä
huomista varten.
Tämä
luku koostuu viidestä kohtauksesta, joista kaksi on nyt valmiina. En
edes yritä herätä huomenna viideltä, tuntuu vähän siltä ettei
tule onnistumaan.
Keskiviikko
17.2.
Tänään
tapahtui kaksi ihmettä. Ensimmäinen oli se, että jaksoin taas
kirjoittaa illalla ja toinen, että sain kaksi kohtausta valmiiksi.
Viimeinen kohtaus siis enää jäljellä ja sitten olen enää yhden
luvun päästä viikon tavoitteesta. Huomenna tuskin jaksan
kirjoittaa, koska töitä ja illalla vielä tentti, mutta odotan
perjantaita. Jälleen iltavuoro mikä tarkoittaa että aamulla
pitäisi ehtiä.
Torstai
18.2.
Tänään
en kirjoittanut lainkaan. En aamulla ennen töitä enkä illalla
töiden jälkeen. Päivä meni töissä ja ilta tentissä. Illalla
jaksoin lukea vähän eteenpäin yhtä E:n taustakirjoista mutta
muuta en sitten tehnytkään.
Perjantai
19.2.
Kirjoitin
toiseksi viimeisen luvun viimeisen kohtauksen ja seuraavan luvun
ensimmäisen. Alle 800 sanaa, mutta sanojen lukumäärällä ei ole
tänään väliä.
Lauantai
20.2.
Herään
parikymmentä minuuttia ennen viittä. Yritän vielä nukahtaa, mutta
ei siitä tulee mitään joten nousen ylös. Herätys on kuudelta, ei
ollut tarkoitus herätä näin aikaisin, mutta unohdin illalla ottaa
lääkkeet joten kymmenestä melkein viiteen on hiton hyvä määrä
unta.
Neljäkymmentäviisi
minuuttia ja 405 sanaa. Viimeisestä luvusta tuli vain 658 sanan
pituinen, mutta tällä kertaa vajaamittaisuus ei haittaa, sillä
tiesin aina että tästä viimeisestä tulee lyhyt.
Jotenkin
oletin että kun pääsen tähän pisteeseen, se tuntuisi jotenkin
erilaiselta. No eipä oikein tunnu, sillä mieli siirtyi heti niihin
viiteen lukuun jotka on vielä kirjoittamatta. Niistä kolme on
sellaisia jotka haluan saada kirjoitettua ennen 18.3. Kaksi muuta
lukua ovat sen verran kaukana loppupäässä ja sisällöltään
vähän auki, että niitä mietin vasta ensimmäisellä
editointikierroksella.
Tänään
on vielä edessä työpäivä ja sen jälkeen vähän menoja. Toivon
kuitenkin hartaasti, että jaksan illalla kirjoittaa vielä
raakatekstiä, jotta voisin huomenna työstää ensimmäistä lukua niistä puuttuvasta
kolmesta.
Sunnuntai
21.2.
En
kirjoittanut eilen raakatekstiä, enkä tänään sanaakaan puuttuvia
lukuja. Eilinen ilta meni kun tein vähän kouluhommia ja sen jälkeen
en jaksanut enää mitään. Tämä päivä meni toipuessa eilisestä
työpäivästä, mikä tarkoitti pelaamista ja minimivaatimus kotitöitä. Illalla jaksoin lueskella vähän sitä E:hen litttyvää kirjaa ja mietin että voisin tässä vielä jatkaa, sillä se on melkein jo luettu.
