perjantai 30. syyskuuta 2016

Pitkä päivä

Iltavuorojen jälkeen on aina vähän vaikea nukahtaa. Jotenkin en kerkiä oikein rauhoittua ja vaikka keskiviikkona istuttiin loppuillan miehen kanssa sohvalla ja juteltiin, seuraavan päivän työjutut pyöri mielessä kun menin nukkumaan. Sekään ei auttanut, että unohdin ottaa unilääkkeet. Muistan kyllä, miten tajusin puoli kymmeneltä, että ne on vielä ottamatta (yleensä otan ne jo kahdeksalta). Nousin sohvalta, kävelin hyllylle jossa lääkkeet on, matkalla aloin miettimään uusinta tarinaa koska kirjoitusvihko oli siinä pöydällä ja esillä, sitten käännyin takaisin hyllyyn päin ja mietin, et mitähän mä tässä seison?

Lääkkeettömyys kostautui sillä, että herään puoli neljä enkä sen jälkeen nuku. Nousin ylös, keitin teetä, luin melkein tunnin. Sitten koetin vielä nukkumista. Viideltä annoin periksi.
Hyviä puolia tuossa lääkemokassa… sen puolituntisen, jonka makasin vuoteessa ennen kuin lopulta nousin ylös meni kokonaan uuden tarinan juttuja miettiessä. Kun sitten tartuin viiden jälkeen kynään, sain kirjoitettua kaksi sivua. Suurin osa vain mietteitä ja asioiden purkamista, mutta myös yksi pieni kohtaus.
Uudesta tarinasta on olemassa aloituskohtaus. Kirjoitin sen toissa päivänä ja olin niin innoissani että luin sen heti miehelle.

Eilen oli myös kirjoittajapiirin tapaaminen. Pitkästä aikaan minullakin oli siellä jotain tekstiä. Yksi pieni kauhunovelli. Vaikka olen sanonut monesti, etten tykkää novellien lukemisesta, niiden kirjoittaminen on aivan eri juttu. On todella mukavaa kirjoittaa jotain mitä voi joskus jopa saada valmiiksi. Nyt mielessä pyörii toinen kauhunovelli, joka tuskin valmistuu seuraavaan kertaan, mutta sitä seuraavaan vois valmistuakin.
E:? No siinä on kesken eräs uusi kohtaus joka valmistuu niin nihkeän hitaasti kuin on vain mahdollista. Ehkä saan sen viikonloppuna kuosiin.
E:lle on olemassa nyt myös dedis. Ihan itse laadittu. 10.10. ja sen jälkeen vielä yhdelle lukijalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti