sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Syyskuussa luettu

Ihanaa lukea Enni Mustosta. Tämän kirjan lukeminen veny ja luin sitä aika pitkään ihan vain siitä syystä etten halunnut sen loppuvan. Onneksi tämä ei ole viimeinen osa. Ainakaan en usko. Vähän sellaisissa fiiliksissä tämä loppui että jatkoa voisi tulla. 


Vihdoin pääsin lukemaan kolme syytä elää. Olisin halunnut ostaa tämän kesälukemiseksi mutta sitten tuli kaikenlaista ylimääräistä menoa ja aikaakaan ei oikein ollut. Onneksi on kirjasto :)

Pidin Helmen hahmosta aivan valtavasti. Se oli todella hienosti kirjoitettu. Tomin hahmon ideaa en nyt ihan hahmottanut. Olisin halunnut keskittyä vain näiden kahden naisen tarinaan ja Tomin osuudet olivat kuin jotain ylimääräistä mitkä pitää kahlata läpi jotta päästiin takaisin Helmeen. Vain yksi kohtaus oli sellainen, missä Tomi pystyi ulkopuolisin silmin kuvaamaan Helmeä täydellisesti. 

Kieli oli kaunista ja runollista. Pidin siitä valtavasti, vaikka välissä oli muutamia kohtauksia missä tuntui, ettei juttu etene kun pysähdyttiin kuvailemaan jotain niin pitkäksi aikaa. 

Olen järkyttävän huono kirjoittamaan kirja-arvosteluja. Tästä kirjasta jäi iholle kuitenkin niin lämmin jälki että ehdottomasti luen seuraavan joka Lifländeriltä ilmestyy. 




Näihin kahtee kirjaan törmäsin, kun luin Type & Tell - sivun blogia. Antaumuksella keskeneräinen ei ollut ihan niin hyvä kuin olisin halunnut. Odotin enemmän konkreettista tekstiä itse kirjan työstämisestä mutta tässä käytiin koko kirjailijan elämää samalla läpi. 

Taija Tuomisen kirja sen sijaan oli aivan mahtava. Hienoa ohjeita ja faktaa. Samalla kun lainasin nämä otin vihdoin myös Waltarin Aiotko Kirjailijaksi -kirjan. Se on vielä kesken. 



Pidin kirjasta ja varsinkin Samuelin hahmosta. Ehkä sen takia, että se muistutti minua niin paljon omasta isoveljestä. Loppu meni minulta vähän ohi. Tuli vähän sellainen, ai nytkö tää loppu fiilis.

Pidän näistä tällaisista elämäntapakirjoista. Tämä ei valitettavasti ollut erityisen hyvä. Siitä ei jäänyt oikein mitään käteen. Ehkä eniten minua ärsytti se, että vain Lailan kokemukset oli kertomisen arvoisia. Kirjassa on kaksi kirjailijaa ja heidän kokemukset oli pieninä tarinoina pitkin sivuja, mutta se oli 90% Lailaa, 5% Marttaa ja loput muiden tarinoita.Yhdellä sivulla saattoi olla kolme eri Lailan kertomaa tarinaa kaikki putkeen. Ainoa hyvä puoli kirjassa oli se, että muistin mekkomanian olemassaolon. Olin miettinyt sen liikkeen nimeä jo muutaman viikon ja tässä kirjassa haastateltiin sen perustajaa.

2 kommenttia:

  1. Syrjästäkatsojan tarinaan on tulossa ainakin vielä yksi osa, mahdollisesti kaksikin. Näin kirjailija kertoi Turun kirjamessuilla sunnuntaina.

    VastaaPoista