Joku
päivä teen juonikaavion joka pitää paikkansa. Minulle käy aina
niin, että tarina muuttuu kirjoittaessa. Tiesin, että näin tulee
käymään, mutta silti se yllättää. Varsinkin siinä vaiheessa
kun uusia hahmoja ilmestyy näyttämölle ja ne joita luuli tärkeiksi
väistyy sivummalle. Perusjuoni on pysynyt samana. Samoin kuin
päähenkilö, mutta se toinen näkökulmahenkilö on nyt muutoksen
kourissa.
Tässä
on yksi syy lisää, miksen halua, että kukaan lukee tai edes katsoo tätä
ensimmäistä versiota päin, sillä en koskaan korjaa edellisiä
lukuja kun juoni muuttuu. Kirjoitan vain eteenpäin aivan kuin kaikki
olisi aina ollut näin. Tästä syystä ensimmäinen versio on aina
kammottava ja niin epälooginen, ettei siitä saa kukaan selvää.
Näin oli myös E:n kanssa, mutta kyllä se siitä kunhan tämä
versio on valmis ja pääsen muokkaamaan. Sitten näkee myös sen
kuinka paljon kirjoitin ”turhaa”.
Sain
korjattua Scrivenerin sanamääräongelman ja nyt erotus tilastojen
ja statistiikan välillä on vain vajaa 300 sanaa. Vielä 500 pitää naputella ja 25000 sanan etappi on ylitetty.
