tiistai 29. marraskuuta 2016

Sekamelska

Joku päivä teen juonikaavion joka pitää paikkansa. Minulle käy aina niin, että tarina muuttuu kirjoittaessa. Tiesin, että näin tulee käymään, mutta silti se yllättää. Varsinkin siinä vaiheessa kun uusia hahmoja ilmestyy näyttämölle ja ne joita luuli tärkeiksi väistyy sivummalle. Perusjuoni on pysynyt samana. Samoin kuin päähenkilö, mutta se toinen näkökulmahenkilö on nyt muutoksen kourissa. 
 
Tässä on yksi syy lisää, miksen halua, että kukaan lukee tai edes katsoo tätä ensimmäistä versiota päin, sillä en koskaan korjaa edellisiä lukuja kun juoni muuttuu. Kirjoitan vain eteenpäin aivan kuin kaikki olisi aina ollut näin. Tästä syystä ensimmäinen versio on aina kammottava ja niin epälooginen, ettei siitä saa kukaan selvää. Näin oli myös E:n kanssa, mutta kyllä se siitä kunhan tämä versio on valmis ja pääsen muokkaamaan. Sitten näkee myös sen kuinka paljon kirjoitin ”turhaa”. 
 
Sain korjattua Scrivenerin sanamääräongelman ja nyt erotus tilastojen ja statistiikan välillä on vain vajaa 300 sanaa. Vielä 500 pitää naputella ja 25000 sanan etappi on ylitetty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti