Helmikuussa luettu ja vähän editoimisesta

 

Ensimmäinen Nesbo jonka luen. Ihan viihdyttävä, mutta vähän (n. 300 sivun verran) liian pitkä. 

Tämä kirja yllätti. Luulin, että taas joku siivouskira (mikä ei siis ole paha asia), mutta sitten kun luin tätä ratikassa uppouduin siihen vähän liikaakin ja melkein ajoin pysäkin ohi. Kirjassa ei sinänsä siivota tai oikein edes järjestellä, vaan pikemminkin kerrotaan miten kodeistamme on tullut sellaisia kuin on ja miten se tavara on sinne kertynyt. 

Hyllynlämmitäjä haasteen ensimmäinen kirja. Tämä on pyörinyt hyllyssä monta vuotta. Minun olisi pitänyt pitää tästä kirjasta enemmän koska tässä oli kaikki palikat kohdallaan. Oli vanha kirjakauppa ja hirveästi kirjoja, oli vanha englantilainen kartano, oli salaisuuksia sekä menneisyydessä, että nykyisyydessä ja vanha kirjailija jota haastateltiin. Mutta jotenkin ei kuitenkaan napannut. Kyllä tätä luki kun sen kerran aukaisi, mutten koskaan hihkunut ilosta kun sain tarttua kirjaan. Enneminkin meni suorittamisen puolelle (vähän kuten Lumiukon kanssa), et kun on kerran aloitettu niin tavallaan halusi tietää miten loppuu. 

Tässä kuussa oli nähtävästi paljon ekoja kertoja, koska en ole koskaan lukenut Gaytäkään aikaisemmin. Luin kirjan kahdessa päivässä (olisin lukenut päivässä jos olisin aloittanut sen lauantaina aikaisemmin). The Thirteen Talesin jälkeen oli ihanaa lukea kirjaa jonka luokse kaipasi jatkuvasti. Ah miten olin kaivannutkin tätä tunnetta! 

Nyt luen Thomas Olde Heuveltin Hexiä. Aivan ihana! Tämä kirja on yksi syy miksi odotan viikonloppua. Haluan vaan maata vuoteella ja lukea monta tuntia putkeen. Olen jo niin kyllästynyt tähän pätkissä lukemiseen mitä arkena pitää harrastaa 

No sit siitä editoimisesta. Tänään editoin ensimmäistä oikeesti vaikeaa lukua. Sen lisäksi, että olen vaihtamassa kertojan minä-muodosta kolmanteen persoonaan olen myös vaihtamassa henkilöä jonka näkökulmasta luku kerrotaan. Luvun perusajatus pysyy samana ja osa kohtauksista, mutta aika paljon tuli muutoksia ja aukkoja tapahtumienkulkuun joita pitäisi seuraavaksi tukkia. Vaikeinta on kuitenkin se, että kun kertoja muuttuu niin äänenkin pitäisi kuvastaa enemmän tätä toista hahmoa kuin sitä alkuperäistä. Tämä luku jäi kyllä niin raakileeksi ja kesken, mutta jospa sen nyt viikonloppuna saisin korjattua. 

Pahoittelen taas kaikkia kirjoitusvirheitä. Kirjoitan tätä työvuoron päätteeksi ja vieläpä suoraan bloggeriin minkä oikoluku ei ole erityisen kehuttava.