tiistai 11. joulukuuta 2018

Editointia, takapakkia ja lisää editointia

Viime päivien vakioarvo on ollut editoitavien lukujen määrä, tai siltä se on ainakin tuntunut. Aina, kun olen saanut editointia odottavat luvut alle viiteen olen melko pian tajunnut, että loppupään luvut ei ihan toimi ja editoitavien lukujen määrä nousi. Kunnes eilen tapahtui muutos ja tekstinpätkä, jonka luulin olevan keskikohta kokonaisesta luvusta, osoittautuikin editoidessa pieneksi kohtaukseksi toisen luvun sisältä. Toisin sanoen, editoitavia lukuja on nyt enää neljä ja vähän jo uskallan elätellä toiveita, ettei se tule tästä enää muuttumaan. 

Itseä ainakin auttaa hirveästi se, että Scrivenerissä kaiken voi nähdä visuaalisesti. Siinä on jotain erityisen palkitsevaa, kun tuollaisen huutomerkki-kuvakkeen saa vaihdettua pois. 
Ja jos värit kiinnostaa, niin tässä pätkässä vuorottelee kaksi eri hahmoa. Sininen ja keltainen ja vihreät huutomerkit ovat vain sinisen hahmon editoitavia lukuja.

Jos oltaisiin täysin rehellisiä, niin oikeastihan noita editoitavia lukuja on enemmän kuin nuo neljä. On alkupään luvut joista pitää poistaa se yksi hahmo ja kuusi lukua aivan tarinan lopusta joita en ole kirjoittanut vielä lainkaan. Sitten on tietenkin vielä L:n osuudet jotka on ihan vielä alkutekijöissään. 

Mutta tuo viimeinen sininen kansio, on se piste mihin haluan päästä ennen vuoden loppua.

Ja sitten vähän työtilasta.

Jokin aika sitten bloggaajat linkitteli työpistekuvia ja vaikken ole mikään valokuvausihminen, niin minäkin innostuin laittamaan sellaisen.

Tässä on se kuva jonka otin.



Olohuone näyttää tällä hetkellä 90% samalta, kuin (vuosi?) sitten (en löydä postausta joten en ole nyt ihan varma, kauanko tästä on).

Suurin muutos on se, että ostin pari viikkoa sitten pelikannettavan. Eli sen sijaan, että minulla oli kannettava jolla kirjoitin ja pöytäkone jolla pelasin, kaikki tapahtuu nyt samalla koneella. Parasta tässä muutoksessa oli oikeasti se, että pääsin eroon tietokonenurkkauksesta. 

Se näyttää nyt tältä 





Tilasta poistui pöydän lisäksi myös tuoli (jolla oli kiva istua, mutta oli jo rikki). Nyt kummatkin on roudattu vintille odottamaan roskalavaa joka ilmestyy keväisin taloyhtiön pihalle. Kaikista ihaninta muutoksessa oli huoneeseen tullut tilan tuntu sekä se, että ompelulaatikolle löytyi vihdoin paikka. Aikaisemmin se oli "ei ole oikein muutakaan paikkaa" -paikassa.  

Että tällaisia muutoksia tässä perheessä.