489 oli tiedosto jonka kanssa taistelin tänään. Se oli se
Scrivenerin kohtaus, jonka olin päättänyt tänään editoida
valmiiksi. Alku sujui mainiosti ja sain muokattua tekstin juuri
sellaiseksi, että siitä tuli se tietty tunne, että näinhän tämän
pitikin mennä!
Sitten kone jämähti ja pakotetun
uudelleenkäynnistuksen jälkeen tiedosto numero 489 oli tyhjä.
Siinä ei ollut edes sitä tekstiä, mikä oli ollut tiedostossa
ennen kuin aloitin aamun editointurakan.
Näin alkuun haluan mainita, etten todellakaan nimeä
tiedostojani noin järjettömillä nimillä :) 489 on se tiedoston nimi
minkä Scrivener antoi tälle kohtaukselle ja löysin sen kovalevyltä Kellotornin Scrivener-projektin sisältä. Oikean tiedoston löytäminen jos joutuu kaivelemaan Scrivenerin tiedostoja on juuri tämän nimeämistavan vuoksi haastavaa, mutta tänään se oli helppoa koska tämä tiedosto oli ainoa jota oli editoitu tänään. No palautin tekstin
edellisenpäivän varmuuskopiosta ja editoin uudelleen. Kohtaus oli
lyhyt. Vähän alle 500 sanaa (eli ei suuri katastrooffi), mutta se mikä jäi kaihertamaan oli,
että en pystynyt toistamaan sitä editointia, mikä alkuun sai niin
onnelliseksi. Ja se harmittaa.
Nyt se on vaan ihan Ok.
Toisaalta tässä tuli myös koettua Scrivenerin ihanuus:
1. Varmuuskopiot mitä se tekee
aina, kun ohjelman sulkee ovat kullan arvoisia. Olen myös linkittänyt Scrivenerin Dropboxiin sekä aika-ajoin lähteän zipatun varmuuskopion gmailiin.
2. Kaikki kohtaukset ovat tosiaan
omia tiedostoja, eli jos yksi niistä korruptoituu, niin kyse on
kuitenkin vain yhdestä tekstitiedostosta, ei koko kässäristä.
