tiistai 10. syyskuuta 2019

Koomassa

Minä tänään. Päätin hyväksikäyttää alkusyksyn lämpimiä kelejä ja juosta töistä kotiin. Kesällä juoksin pari kertaa viikossa, mutta lomalla sekin sitten jäi. Juoksin loman aikana tasan yhden kerran ja muun ajan sitten kävelin. Lenkki oli raskas myös senkin takia, että pari kertaa oli pakko pysähtyä ja katsoa kartasta missä olin. Tiesin tavallaan, mutta en kuitenkaan. Pysähdykset ovat juostessa pahoja, koska aina on olemassa hyytymisvaara. Tämä oli ensimmäinen kerta uudella reitillä, josta alkupuolisko ei ollut niin tuttua. Perjantaina voisi juosta uudelleen. Tämä harrastus loppuu viimeistään sitten, kun ilmat viilenee enkä enää tarkene mennä töihin juoksutakissa.

Eilen editoin puolet yhdestä niistä Kellotornin viimeisistä luvusta. Alkuperäinen raakatekstiversio oli 307 sanaa. Ensimmäisen uudelleenkirjoituskierroksen jälkeen jotain yli 400. Ja nyt, kun olen hionut ensimmäistä puoliskoa, sanamäärä on 538. Tästä ei ole siis tulossa mitään valtavaa lukua. Näistä loppupään luvuista ei ole tarkoituskaan. Oli kuitenkin todella ihanaa muistuttaa itselleen, kuinka hauskaa editoiminen on. Miten onnelliseksi voi tulla siitä, kun se alkuperäinen ruma ja kankea teksti muuttuu ihan lukukelvolliseksi.