Pitäisi mennä
taas lankakauppaan. Tarvitsen uudet kolmosen kierrepuikot. Ne mitkä minulla oli
entuudestaan ja jolla aloitin kaulahuivin, olivat jotenkin vääntyneet ja niiden
kanssa työskenteleminen oli jatkuvaa taistelua. Siirsin työn puikoille, mutta
työ alkaa olemaan liian iso niille ja vähän liian raskaskin. Mutta kyllä niitä nyt
käytti, kun ei ollut muutakaan. Tänä viikonloppuna olen myös tehnyt töitä,
ollut yksissä häissä, käynyt pitkästä aikaan treeneissä sekä elokuvissa ja tehnyt
kaalilaatikkoa.
Eilen sain editoitua keskeneräisen luvun loppuun ja muistin taas miten ihanaa kirjoittaminen oikeastaan on. Kuinka paljon kicksejä sitäkin voi saada, kun teksti alkaa sujumaan ja sanat loksahtavat vihdoin paikoilleen. Eilisen hyvä sessio toi taas pientä lisävarmuutta siihen, että ehkä Kellotornista voisi joskus tullakin jotain ja ehkä muutaman vuoden kuluttua voin todellakin puhua sellaisesta asiasta kuin kirjailijan ura enkä vaan kirjoittamisesta.
Ensi viikolle
ei ole editointitavoitteita, koska pitää valmistella pari työjuttua.
Raakatekstiä voisi kuitenkin kirjoitella. Tiedän mitä lukua työstän seuraavaksi
ja voisin käyttää ensi viikon sen ongelmakohtien purkamiseen.
