keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Tiivistämistä osa 2


Eilen otin kirjoitusvihon esille ja kirjoitin. Lähdin liikkeelle luvusta, jota pitäisi työstää ensi viikolla ja päädyin taas miettimään juoniongelmia. Tiivistin jälleen.

Jos maneereista puhutaan (tai ehkä tämä menee enemmänkin juonen rakentamismekanismiin), niin aina, kun tarinassa pitää tapahtua jotain luon uuden hahmon. Tämä ei ole tietoista, minkä takia näiden hahmojen tunnistaminen ei ole aina kovin helppoa. Yleensä löydän heidät vasta siinä vaiheessa, kun kässäristä on takana pari kirjoitus ja editointikierrosta. Näitä hahmoja on helppo kirjoittaa, kun käsillä on ne kohtaukset, joita varten heidät luotiin. Sen sijaan näiden kohtausten ulkopuolella helppo ei ole se sana, jolla kuvailisin heitä. Raahaaminen kuvaa heitä paremmin, koska siltä se yleensä tuntuu. Eilen poistin Kellotornista yhden tällaisen hahmon ja integroin osan hänestä erääseen toiseen. Ja mitä tapahtui? No tiivistämistä tietenkin. Yksi hutera juonihaara katkesi ja tämä jäljelle jäänyt hahmo on taas vähän vankempi.

Viikonloppuun on kaksi päivää (eli siis aivan liian kauan). Tekisi mieli lukea, muttei jaksa. Oikeasti mitä haluaisin tehdä, on aukaista Kellotornin Scrivener -tiedosto ja alkaa säätämään rakennetta. Haluaisin purkaa koko kässärin osiin ja koota se uudelleen. Poistaa turhat luvut ja vaihtaa jäljelle jääneiden paikkaa. Merkata muuttuneet kohdat kässäriin ja saada tuntumaa siitä, miten muutokset oikeasti toimivat. Nyt olen listannut niitä vain paperille ja siirtänyt ne driveen. Sekin on ihan hauskaa, mutta ei lainkaan saman asia.