Rooibos kirjoitti
tosi hyvän postauksen velvollisuuksista jotka puskee kirjoittamisen
tielle. Se aika mitä ehtii olla kotona ja kirjoittaa tehokkaasti tai
tehottomasti on niin hyvin rajallista, ja helposti kadotettavissa.
On niin helppo
ajatella että tänään illalla kirjoitan, mutta ennen kun saa
hoidettua oman ja kissan muonituksen, pakolliset kotityöt ja
leikittänyt kissan tyytyväiseksi, niitä tunteja ennen
nukkumaanmenoa ei enää ole monta jäljellä. Tämä tietysti niinä
päivinä kun tulee suoraan kotiin. Oma salitavoite on kaksi kertaa
viikossa ja kun aloitan maratontreenit taas ensi kuun puolella
salikertoja tulee kolme. Eli siinä jää kaksi arkipäivää kun
vois ehtiä kirjoittaa illalla. Salipäivinä en välttämättä
jaksa paljoa tehdä kuin lukea. Onneksi on viikonloput vaikka
niillekin kertyy helposti kaikenlaista, mutta ainakin voi olla varma
että jonkun tunnin voi pistää sivuun kirjoittamista varten.
A2 on edennyt nyt
sellaista 500 sanan päivävauhdilla. Ihan joka päivä en ole
ehtinyt kirjoittaa, kuten tänään kun menin aamulla salille, sieltä
töihin ja kotona joskus yhdeksän maissa. Niinä päivinä kun olen
illassa, mutta en mene salille, kirjoitan aamulla, mutta en tänään
kun oli salipäivä.
En yleensä tee
uudenvuodenlupauksia, mutta tänä vuonna päätin että yritän
kirjoittaa päivittäin. Joko projekteja, tai sitten vain
tajunnanvirtaa päiväkirjaan. Ei ole väliä mitä kirjoitan ja
minne, kunhan kirjoitan. Tämän päivän kirjoitussaldo on tämä
postaus. En vain ehdi enkä jaksa tätä enempää. Tämä
kirjoitaedesjotainjonnekin tavoite on pitänyt aika hyvin, muutama
päivä on ollut sellainen etten ole jaksanut/ehtinyt kirjoittaa mitään
minnekään, mutta niitäkin on ollut tässä kuussa tyyliin kaksi
tai kolme.
Meillä on puolison
kanssa sellainen iltarutiini, että kahdeksalta keitetään teetä ja
mennään sohvalle lukemaan. Pidän tästä rutiinista erittäin paljon
ja se on päivän yksi suosikkihetkistäni. Joskus lukemisen sijaan,
jos en ole muuten ehtinyt, niin tämä on se hetki kuin kirjoitan.
Tietenkin harmittaa jos en kerkiä lukemaan, mutta sitten luen
teehetken jälkeen.Vaikka lukeminen on yksinkin aivan ihanaa, yhteislukeminen on vielä parempaa, mutta jos sillä hetkellä tuntuu että nyt minulla on sanoja A2:sta varten niin sitten se aika pitää käyttää siihen.
Vaikka tässä nyt valitan ajanpuutetta, pitää tunnustaa että olen silti tehokkaampi arkena kuin lomalla. Lomalla tulee helposti ajateltua että kohta, myöhemmin, huomenna, kyllähän aikaa on.... Lopputulos on se että sanoja ei kerry. Arkena, osaan hyödyntää vähäisen vapaani paremmin.
