sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Että tällainen sunnuntai

On todella turhauttavaa kun tietää että tekstissä on jotain heikkoa tai vinossa, muttei osaa paikantaa mikä siinä mättää. E:ssä on nyt puolitoista lukua joista en oikein saa otetta. Niissä on jotain mikä ei toimi, mutten tiedä mitä. Jos luvut olisivat vain täytettä, ne voisi heittää pois. Mutta kun eivät ole, tai jos ovat en tunnista niitä sellaisiksi. Mielestäni ne ovat, no jos ei tärkeitä, niin ainakin tarpeellisia.

Sitten on niitäkin lukuja joista tuntee heti, että niissä on sitä jotakin. Sen tuntee jo siinä vaiheessa kun kirjoittaa ensimmäistä raakaversiota ja ei millään jaksaisi lopettaa kirjoittamista kun kaikki sujuu niin hyvin ja tajuaa kuinka tarina vetää syvemmällä. Paitsi jos... nämä ovat niitä darlinkseja joita pitäisi tappaa. Täyttää soopaa, mutta on itse niin humalassa omista sanoista ettei sitä tajua.

Näissä tunnelmissa menen tekemään lihapullataikinaa, jonka pitää olla muutaman tunnin jääkaapissa ennen paistamista. Sitten voisin vaihtaa lakanat ja pestä vessan ja jossain vaiheessa tehdä ne lihapullat, käydä pyykillä ja lukea tän hetkinen kirja loppuun, Christie odottaa kirjahyllyssä ja haluan päästä siihen käsiksi. Lenkilläkin pitäisi käydä, mutta sinne vasta illemmalla.

Kirjoittamista? Sen hoidin jo aamulla, kuuden ja puoli kahdeksan välillä. Minkä takia en halua koskea tekstiin ennen kuin vasta joskus illalla, kun käyn sen uudelleen läpi.

2 kommenttia:

  1. Tuo on tuttu tunne. Ehkä siellä on jokin juonenkäänne, joka ei ole aivan vielä asettunut kohdilleen, tai sellainen alitajuntainen kauneusvirhe hahmojen käytöksessä tai tunnelmassa. Tuoreeltaan kohtauksia on todella vaikea arvioida, mutta ellei omituisuus paikannu ajankaan kanssa, lienee ainoa vaihtoehto koelukija.

    Minusta kirjoittamisesta saa myös nauttia, eikä se ole automaattisesti darling. Etäisyyden myötä voi joutua leikkaamaan sellaisesta mistä pitää, mutta kässärissä pitäisi olla paljon sellaista, joka sytyttää kirjoittajansa. Jos tuntuu, että kaikki kuihtuu yhden asian poistamisesta, ei kässäri voi olla kauhean hyvällä mallilla. Tai no... näin ainakin minulla useiden surkeiden harjoituskässäreideni kanssa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti aika, ja käsikirjoituksen edistymien avaavat silmät näille luvuille jotka eivät nyt ihan aukea.
      Välillä tulee katsottua omaa tekstiä liian kriittisesti. Jos se sujuu, siinä on jotain vikaa. Jos se ei suju, sitten siinä vasta onkin jotain vikaa :)

      Poista