tiistai 15. syyskuuta 2015

8/17

Sunnuntaina editoin loppuun ne kaksi lukua jotka oli työn alla ja siinä samassa luin uudelleen kaksi edellistä lukua joiden editoiminen oli yhtä tuskaa. Oli ihana yllätys huomata ettei niitä kahta lukua tarvinnutkaan hävetä niin paljon kuin kuvittelin. Sain niistä jopa kannustavia huomautuksia mikä oli ihanaa.

Olen luetuttanut E:n lukuja kahdella koelukijalla sitä mukaan kun ne ovat valmistuneet. Toisaalta tämä on ollut minusta hyvä idea koska heidän kommentit ovat auttaneet minua eteenpäin, toisaalta toivon etten olisi antanut keskeneräistä työtä kenellekään. Jatkan samaan malliin tämän nykyajan aikajanan kanssa, mutta kun siirryn kirjoittamaan menneisyyttä en enää anna lukuja yksitellen luettavaksi. Annan sen vasta sitten, kun koko aikajanan tarina on kirjoitettu. Jemmassa on myös sellaisia lukijoita jotka saavat tekstin vasta kun se joskus on täysin kasassa. 

Olen ajatellut, että olisi varmaan hyödyllistä jos tekstin saisi luetetuksi jollekin joka ei tunne minua lainkaan. Jollekin jolle voisi antaa vapaat kädet sanoa suorat sanat, jopa lytätä teksti jos se sitä vaatii. Kun koelukijat ovat oma perhe ja läheiset ystävät, taka-alalla mietin aina sitä että yrittävätkö he kuitenkin suojella tunteitani, vaikka joka kerta kun annan heille luettavaa pyydän saada kuulla totuuden, en siloteltua totuutta. Tätä on tässä vaiheessa kuitenkin turha murehtia. Teksti on vielä niin raakile, ja puolet siitä on kirjoittamatta, eli tätä ehtii miettiä sitten myöhemminkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti