sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Vähän tyhjää

Oudon tyhjä olo kun käsissä ei ole mitään työstettävää. Mies lukee vielä E:tä. On ylittänyt puolenvälin ja saa ensi viikolla sen varmaan loppuun. Pikkuhiljaa pitäisi aloittaa sitä tunnepuolen vatvomista, ehkä aloitan jo tänään mutta illemmalla. Olen pelannut aivan hirveästi (jopa viikolla mitä tavallisesti en tee) ja niin paljon, että lukeminenkin on vähän jäänyt. Nyt alkaa tuntumaan jo siltä, että pelikiintiö on täyttynyt. 
 
Tekisi mieli työstää jotain, mutta en saa mistään oikein kiinni. Tänään mietin yhtä tarinaa joka on pyörinyt päässä vuosikausia. Tiedän vain alun, mutta en mitään muuta. E:stä en ole editoinut muuta kuin kirjoitus- ja pilkkuvirheitä sitä mukaan kun mies niitä löytää, mutta mitään suurempaa en muokkaa ennen kun on saanut sen luetuksi. Kellotornia en voi jatkaa koska se vaatisi tekstiin uppoutumista ja se ei tule onnistumaan niin kauan kun E on vielä kesken. 
 
Käytiin juuri kävelyllä ja pyykit pyörii nyt koneessa. Voisin jatkaa Nuoruutemme Pariisin lukemista. Tasalta pitäisi alkaa kuorimaan porkkanoita kanakeittoa varten.