torstai 2. helmikuuta 2017

Tammikuussa luettu

 Silkkiäistoukka
Työkaveri kehui näitä Rober Galbraithin kirjoja jo viime kesänä, mutta minä kaikkine ennakkoluulojeni kera haroin vastaan. En ole Potter fani. Yritin kerran lukea ensimmäistä kirjaa, mutta se jäi kesken. Elokuvia jaksoin katsella 2.5. 
 
Silkkiäistoukka ei ole Potteri ja näin epäpotterfanille tämä on hyvä juttu. Pidin kirjasta sekä etsivästä Cormoran Strike. Tarina oli ihana, mutkikas ja mitä parasta… tässä oikeasti tehdään töitä jutun selvittämiseen sen sijaan että juostaan päättömästi ympäriinsä ja ammutaan kaikkea. Pidin myös siitä, että kirjan henkilöiden omaa elämää ei vatvottu kyllästymiseen asti. Tämä on sarjan toinen osa, mutta siinä ei spoilata ensimmäisen kirjan tarinaa, se vaan mainitaan muutamaan otteeseen. Uskon, että nappaan ensimmäisen ja kolmannen osan jossain vaiheessa luettavaksi, vaikka Kirsin kirjanurkassa vähän avauduttiin, että kolmannessa osassa henkilöiden omaa elämää jahkaillaan turhankin paljon
 
Kirkkaus
Kirja jonka luki hetkessä läpi. Luin Janet Framenin Faces in the Water kirjan viime vuonna ja olihan se karua luettavaa varsinkin kun tietää, että Framen joutui mielisairaalaan väärän diagnoosin takia. Aivan ihana kirja. Jalonen onnistui mielettömän hyvin kuvaamaan ”hullun” naisen ajatuksenjuoksua.

Mieli ja maisema kirjailijoiden työhuoneita
Tartuin tähän kirjaan kun Vaarna mainitsi sen blogissaan. Ihana ja mielenkiintoinen. Uteliaana ihmisenä minusta on ihanaa kurkkia muiden koteihin ja kirjailijoiden rutiinit ja työpäivät kiinnostavat aina. 
 
Minulla on tapana ottaa kännykällä sellaisten kirjojen kansista kuvia jotka haluan joskus lukea. Huomasin kännykän kuvia selatessani, että ensimmäinen kuva jonka otin tällä nykyisellä kännykällä kun sain sen vuosi sitten joululahjaksi, oli juuri tästä kirjasta. 
 
KonMari Iloa säkenöivä järjestys
KonMarin kakkoskirja. Ihan jees. Sain vaatekaapin järjestykseen. En pyytänyt sukiltani kertaakaan anteeksi, että olin aikoinaan kerinnyt ne palloksi.
Nuoruutemma Pariisi
Tämä on niitä kirjoja joita olen halunnut lukea jo ikuisuuden, mutta aina jotain muuta tuli väliin. Sitten kerran päätin napata tämän kirjaston hyllyltä vaikka tiesin, etten pääse ihan heti sitä lukemaan. Pari kertaa jouduin uusimaan lainan ennen kun tuli sen vuoro. 
 
Kuten sanoin tuossa aikaisemmin kirjailijoiden elämät kiinnostavat aina. Tämä ei ollut kirjoitusasultaan mikään mestariteos (Parempaa väkeä asetti riman korkealle), mutta tarina oli niin hyvä että ei haitannut. Hemingway oli ihanan symppis uransa alussa, mutta aikamoinen kusipää kun mainetta kertyi. Se miten hän kohteli vaimoaan kirjan lopussa oli aika ikävää. 

Olis ihanaa jos McLain jatkaisi tätä sarjana ja kirjoittaisi kirjan Hemingwayn jokaisesta vaimosta (niitä oli yhteensä 4). Minä ainakin lukisin. 
Laitan Nuoruutemme Pariisin tammikuun listalle vaikka luinkin viimeiset 70 sivua vasta eilen.

Nyt olen sitten taas sellaisessa tilanteessa, etten tiedä mitä lukea. Vähän mietin, jos ottaisin seuraavan Kellotorniin liittyvän kirjan. Niitä on neljä jäljellä.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti