keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Tuttu tunne

Se kun kirjoittaa, mutta kaikki on väärin. Se kun yrittää rakentaa järkevää lausetta, mutta sanat ei ihan suostu tottelemaan. Se kun päässä oleva kuva ei siirry paperille. Editoin Kellotornin toista lukua ja muistelen kaikkia niitä E:n lukuja jotka olivat yhtä vaikeita. Muistan myöskin senkin kun luin luvut myöhemmin uudelleen ja tajusin, että ne toimii. 
 
Kirjoitan kolmatta versiota samoista sanoista ja vihdoin alkaa tapahtua. Sanat loksahtelee paikoilleen ja tunne on oikea. Joku päivä se on ehkä jopa lukukelpoista, mutta siihen on vielä pitkä matka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti