Se
kun kirjoittaa, mutta kaikki on väärin. Se kun yrittää rakentaa
järkevää lausetta, mutta sanat ei ihan suostu tottelemaan. Se kun
päässä oleva kuva ei siirry paperille. Editoin Kellotornin toista
lukua ja muistelen kaikkia niitä E:n lukuja jotka olivat yhtä
vaikeita. Muistan myöskin senkin kun luin luvut myöhemmin uudelleen ja
tajusin, että ne toimii.
Kirjoitan
kolmatta versiota samoista sanoista ja vihdoin alkaa tapahtua. Sanat
loksahtelee paikoilleen ja tunne on oikea. Joku päivä se on ehkä
jopa lukukelpoista, mutta siihen on vielä pitkä matka.
