keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Unohdus


Tässä vielä yksi kirja jonka luin viime kuussa, mutta unohdin mainita! 

Miten saatoin unohtaa? Helposti, eikä se liity mitenkään kirjaan. Pidin kirjasta vaikka välillä oli hetkiä kun tiedostin, että jos tietäisin enemmän Helsingin historiasta tämäkin juttu aukeaisi varmaan.Kansikin oli aivan mainio. Luin omaa kappaletta en kirjaston kontaktimuovilla päällystettyä ja joskus huomasin vain hiplaavani kirjan ihanan rosoista kantta. 

Sama juttu kävi myös Kirkkauksen Kirkkauden kanssa. Muistan miten yhtenä päivänä töissä mietin, mikä oli se kirja jonka luin alkukuusta ja josta pidin valtavasti. Meni hetki, ennen kuin muistin. Samaa mietin myös sinä kuussa kun luin Ruokarouvan. Unohdin vaikka pidin siitä kirjasta erityisen paljon. 

Ymmärrän sen, että voi unohtaa lukeneensa jonkun kirjan, mutta miten voi unohtaa kirjan josta pitää? Ehkä pitäisi lukea vähemmän. ehkä kuusi kirjaa kuussa on liikaa, ehkä jopa viisi. Ehkä ei pitäisi ylittää kirja viikossa lukutahtia. 

Ja sitten vähän E:stä. Morre otti E:n ja nyt minulla on kolme viikkoa aikaa tehdä ihan mitä vaan. Se ihan mitä vaan on Kellotorni ja lukemista. 

Kellotornin juoni on jaettu karkeasti kahdeksaan osaan joista ensimmäinen on pisin eli koostuu kahdeksasta luvusta. Ajattelin ottaa nämä kahdeksan lukua työn alle. Eilen editoin ensimmäistä, mutta se jäi vähän kesken. En tiedä jaksanko tänään tehdä mitään koska ensin töitä ja sitten pitää sosialisoida.

Kahdeksan lukua ja kolme viikkoa. Kompastuskivenä tulee olemaan ne kolme lukua joita ei ole kirjoitettu, muut viisi on vain editointia. En tiedä onnistunko, mutta kiva kun on jotain uutta työn alla. En olisi millään jaksanut enää E:tä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti