Maaliskuussa luettu ja pääsiäinen

 

12 tarinaa kirjoittamisesta meni kyllä tämän kuun puolelle (lopetin sen kaksi minuuttia sitten), mutta laitan sen nyt kuitenkin maaliskuun saldoon. Kirja oli ihan ok, mutta jotenkin se ei vetänyt. Aiheen puolesta olisi pitänyt, mutta tämä ja Tottisalmen perillinen olivat tässä kuussa ne kaksi kirjaa joiden lukeminen aiheutti eniten työtä. .

Hex ei ollut niin pelottava kuin olisin halunnut sen olevan, mutta silti aivan ihana. Kirja kertoo pienestä yhdysvaltalaisesta kaupungista jossa asuu 300 vuotias noita jonka silmät ja suu on ommeltu kiinni ja kädet sidottu kettingeillä. Ja siellä se sit käppäilee ympäri kaupunkia ja ilmestyy milloin mihinkin. Ja kaupunki pyörii sen ympärillä, että he suojelevat tätä heidän julkista salaisuutta.

Run oli kolmas Dean Karnazesin kirja jonka olen lukenut. Lyhyitä tarinoita juoksemisesta. Jos laji tuntuu omalta niin tätä voi suositella (vielä eniten suosittelen Ultramarathon man -kirjaa). Juoksijan järkikin oli mielenkiintoinen, mutta Run upposi minuun paremmin.

Ja sitten se kirja jota en meinannut pystyä laskemaan käsistä. Ainoa syy miksi lukeminen venähti kahteen päivään oli se, että aloitin tämän vasta töiden jälkeen ja välissä oli treenit ja syöminen ja kotihommat ja kahdeltatoista oli vain pakko laskea kirja alas koska seuraavana aamuna oli aikainen herätys. 
 
Kuuntelin 

Aloitin Gaimanin kirjan kuuntelemisen kuukausia sitten. Välillä oli pitkiä aikoja kun en koskenut siihen lainkaan ja lopulta päätin vain "suorittaa" sen alta pois. Tavallaan pidin tästä (ja Gaimanilla on ihana ääni), mutta koska en tuntenut puoliakaan niistä kirjailijoista joista hän tässä puhuu, kirja ei jotenkin puhutellut minua.

Jos rakastaa siivoamista (tai edes pitää siitä) tai jos siivoaminen tuottaa ongelmia niin silloin voin suositella Whiten kirjoja (sekä tätä, että edellistä) samoin kuin podcastia. Ihan parasta kuuntelemista juuri kun siivoaa, tekee ruokaa tai viikkaa pyykkiä. Sitä miltei tuli siivottuakin enemmän kun halusi jatkaa kuuntelemista. 

Viime viikolla a slob comes clean -podcastissa vinkattiin sellaista podcastia kuin A Book Tour with John Grisham. Olen ehkä hitusen kyllästynyt  kirjoittamis/kirjallisuus podcasteihin joissa on haastatteluformaatti ja kaipaan niitä missä vain juontaja tai pari juontajaa keskustelee keskenään. Tämä Grishamin podcasti on kuitenkin jotenkin niin ihana ja mielenkiintoinen (vaikkakin haastatteluformaatti), että en ole nyt pariin päivään oikein muuta kuunnellutkaan. Kyseessä ei siis ole ikuisesti pyörivä podcasti vaan yhden kirjakiertueen pituisesta joka on muuten jo loppunutkin. 

Seuraavaksi alan lukemaan Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa. Yleensä kun aloitan kirjan tarkistan aina montako sivua siinä on. Voitte arvata kuinka hämmentävää oli kun aloin selaamaan kirjan viimeisiä sivuja ja tajuan, ettei tässä ole numerointia.

Pääsiäisestä sen verran, että sain editoitua. En niin paljon kuin olisin halunnut enkä koskaan ilman pakottamista (pelaaminen on vaan niin paljon helpompaa), mutta sain "tavallaan" tehtyä sen mitä suunnittelin. Sanon tavallaan koska poistin yhden luvun kokonaan. Loin kyllä sitten yhden uuden, mutta kaikki on sen kanssa vielä niin vaiheessa, etten nyt laske sitä tähän mukaan. 

Seuraavaksi tarkoitus olisi palata alkuun ja aloittaa uusi kierros. Huomisen saan pitää taukoa koska on kaikenlaista töiden jälkeen etten vaan kerkiä.