keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kahdeksan

Päivän editointitavoite oli kaksi lukua. Tein kuitenkin kolme, koska viimeinen oli niin lyhyt, ettei siinä mennyt kuin muutama minuutti. Perjantain tavoite on sitten taas vain yksi, koska kyseinen luku on koko käsikirjoituksen pisin. Perjantaina olisi tarkoitus myös liikkua töiden jälkeen. Pitää vaan toivoa, että energia riittää vielä editointiin. 

Ihan käsittämätöntä kuinka vastenmieliseltä tämä editointi on alkanut tuntumaan. Loppu häämöttää. Jäljellä on enää kahdeksan lukua, mutta loppukiristä tai huumasta ei ole tietoakaan. 

Tällaise fiilikset tänään.