keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kahdeksan

Päivän editointitavoite oli kaksi lukua. Tein kuitenkin kolme, koska viimeinen oli niin lyhyt, ettei siinä mennyt kuin muutama minuutti. Perjantain tavoite on sitten taas vain yksi, koska kyseinen luku on koko käsikirjoituksen pisin. Perjantaina olisi tarkoitus myös liikkua töiden jälkeen. Pitää vaan toivoa, että energia riittää vielä editointiin. 

Ihan käsittämätöntä kuinka vastenmieliseltä tämä editointi on alkanut tuntumaan. Loppu häämöttää. Jäljellä on enää kahdeksan lukua, mutta loppukiristä tai huumasta ei ole tietoakaan. 

Tällaise fiilikset tänään.

2 kommenttia:

  1. Hyyh, tuskailen jo etukäteen syksyn samanlaista editointirupeamaa. Onneksi kahdeksan lukua ei ole mikään ylipääsemätön määrä, korkeintaan inhottava kun työtä on niin vähän jäljellä ja silti ihan liikaa. Minun oli pakko puskea viimeinen neljännes kiireellä läpi tai se olisi varmaan kokonaan jäänyt useaksi viikoksi tai jopa kuukaudeksi... Toivottavasti olo helpottaa sitten, kun homma on tehty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "inhottava kun työtä on niin vähän jäljellä ja silti ihan liikaa"
      Just tämä on se filis. Tajuaa, että sitä on vähän ja silti ylivoimaisen paljon.
      Onneksi tämän työstämisestä tuli hauskaa taas kun pääsi eroon tuosta editoimisesta. Nyt olen väsännyt vähän uutta tekstiä ja se on ollut yllättävän kivaa.

      Onnea editoimisen kanssa sitten kun on sen aika.

      Poista