Luin tänään
loppuun E:n tulostetun version. Kun sain kässärin takaisin kustannustoimittajalta,
se oli 313 sivua ja vaikka poistinkin siitä prologin, epilogin ja yhden luvun ja
kirjoitin uuden epilogin ja yhden luvun, niin kaikki ne pienet korjaukset oli
kasvattanut kässäriä 22-sivun verran.
Parasta tässä
lukukokemuksessa on ollut se, että kun olen nyt melkein kaksi kuukautta
tuijottanut kässäriä yksi ongelma kerrallaan, oli ihan hauska nähdä miten ne yksittäiset
pienet korjaukset toimivat yhdessä. Ne eivät enää olleetkaan vain yksittäisiä
kohtia, vaan osa kokonaisuutta.
Ei tässä ole
ihan hirveästi enää korjattavaa. Vähän pitää vielä säätää, mutta luulen, että
kyse on parin päivän työstä. Onneksi aikaa on kuitenkin vielä se parisen
viikkoa, koska sitten on vielä se yksi kohtaus jonka:
- tiedän tarvitsevani
- joka on jo osittain olemassa
- jolle löysin pari hyvää kohtaa kässäristä, mihin sen voisi mahdollisesti sijoittaa
- mutta joka ei ihan vielä toimi
Ja olen kyllä
miettinyt tuota kohtaa ja kirjoittanut raakatekstiä ja yrittänyt ratkaista sen
ongelmia, mutta jotenkin se ei ole vielä auennut.
Maailma ei kuitenkaan
kaadu siihen, jos joudun lähettämään kässärin takaisin ilman tätä lisäystä,
minkä takia en ainakaan vielä stressaa tuota juttua lainkaan.
Muuten
viikonloppu on mennyt ihan mukavasti. Eilen käytiin miehen kanssa hesessä (ei
yleensä käydä koskaan, koska burgerking <3), koska halusin kokeilla halloumburgeria
(en voi suositella sellaisenaan, mutta jos siitä ottaisi pois majoneesin ja
pahat makeat sipulit, se voisi olla ihan ok). Käytiin myös torilla ja ostettiin
laatikollinen mansikoita ja nyt olen kahtena päivänä tehnyt meillä
mansikkabanaanismoothieta. Tänään en ole käynyt missään. Piti käydä lenkillä,
mutta tarvitsin kotipäivän, joten tänään olen vain siivoillut, tehnyt ruokaa,
lukenut sekä E:n että yhden kirjan loppuun ja tämä kaikki on ollut ihanaa.
Olen myös
lukenut tän blogin vanhoja postauksia. Mietin yhtenä päivänä, että olisi ehkä
ihan hyvä muistuttaa mieleen mitä noloja juttuja tänne on tullut kirjoitettua.
Olen menossa nyt vuoden 2015 joulukuussa ja ainakaan toistaiseksi ei ole
tarvinnut hävetä vanhoja tekstejään. On ollut myös tosi hauska seurata sitä,
kun työstin E:tä. Vuoden 2015 loppuun mennessä olin työstänyt sitä vähän yli
vuoden ja kasassa oli nykyajan aikajanasta suurin osa luvuista ja menneisyyden
aikajanasta raakatekstiä. Vuoden 2016 loppusyksystä E sitten lähti maailmalle.
Nyt kun sitä ajattelee, niin olihan se raukka ihan raakile, mutta oli siinä
silloinkin jotain hyvää, koska sain siitä silloin palautetta. Ja sitähän en ole
tainnut aikaisemmin mainita, että E:n kustantaja on se sama, jolta sain kahtena
eri kertana ihan kunnon palautetta (vuoden 2016 lopussa ja 2018 alussa).
Tasan kahden
viikon päästä, pitäisi luovuttaa E käsistä. Kahden viikon päästä alkaa myös
loma ^_^
