Hassua miten minun on vaikea työstää mitään, jos minulla ei
ole tarkkaa tavoitetta. Se ei riitä, että tiedän deadlinen olevan elokuun alussa.
Jotenkin tästä sinne on aivan liian lyhyt aika ja se, että minulla on vain
epämääräinen 105 kohdan lista ei auta hahmottamaan edistystä. Tänään sitten
keksin, että voisin ottaa viikon tavoitteeksi sen, että olen yliviivannut 50
kohtaa listalta. Tällä hetkellä yliviivattuja kohtia on 27, eli alle puolet enää
jäljellä! Ei minulla ole hajuakaan, pystynkö saavuttamaan tämän tavoitteen
koska nämä kohdat eivät ole tasavertaisia. On sellaisia, jotka vaativat
lisäystä/säätöä useampaan kohtaan ja sitten niitä, jotka liittyvät yhteen
pieneen asiaan. Mutta onpas jotain mihin tähdätä.
Tänään tein myös jotain muuta ennenkuulumatonta, eli editoin
työpäivän jälkeen. Päätin, että on vaan pakko yrittää, ettei päällimmäinen
tunne ole se, etten ole tehnyt tarpeeksi. Viime viikonloppu ei ollut kauhean
tehokas editointia ajatellen. Lauantaina en editoinut yhtään, sunnuntaina
editoin vähän, mutta kumpikin päivä meni pääsääntöisesti äidin matkajärjestelyjen hoitamisessa (samoin kuin sitä edellinenkin viikonloppu). Mutta tällaista se on, kun on
iäkkäät vanhemmat. No nyt on äiti turvallisesti reissussa ja yhtä
siivouskeikkaa lukuun ottamatta minulla ei pitäisi olla mitään menoja
yhtenäkään viikonloppuna nyt heinäkuun aikana.
Huomenna herätys soi taas viideltä ja toivottavasti jaksan editoida myös työpäivän jälkeen.
Lukuhoukka kirjoitti juuri omasta Ihanan kamalasta vaiheestaan, mutta täältä kaukaa katsottuna se kyllä kuulosti vaan Ihanalta ihanalta vaiheelta :)
