keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Keskeneräisiä tarinoita

Tänään oli kiva päivä, viikkovapaat yleensä ovat. Alunperin minulla oli kaikenlaisia suunnitelmia tälle päivälle, aamulenkistä, A:n editoimiseen kirjastossa mutta uhkaava vilustuminen pakotti luopumaan kaikista liian hurjista suunnitelmista ja päivästä tuli kotipäivä. Ei siinä mitään, kotipäivät ovat myös ihania. 

Herätys oli siinä puoli seitsemän maissa kun miehellä soi herätys. Hänen lähdettyään töihin jäin sohvalle nauttimaan aamukahvista samalla kun googlailin, luin blogeja ja chättäilin veljeni kanssa. Hitaat aamut <3

Kauppaa pidemmälle en tänään päässyt, mitä nyt vain puuhailin kotona kaikenlaista, tein maa-artisokka keittoa ja join kupeittain valkosipulilla höystettyä teetä koska haluan selvitä terveenä kirjamessuille asti, jos sen jälkeen sairastun, ihan sama. Viime vuoden messut missasin koska olin oksennustaudissa ja enkä millään haluaisi menettää kaksia messuja peräjälkeen. 

A:n otin esille vasta illalla. 

A:ta olen kirjoittanut tässä jo kohta kaksi vuotta ja se alkaa olemaan loppueditointia vaille valmis. Ei valmis lähetettäväksi maailmalle mutta koelukijoille sentään. A:sta on menossa toinen vuosi ja neljäs versio. 

A on murhamysteeri jossa päähenkilö, murhaaja ja motiivi ovat pysyneet samoina alusta saakka mutta kaikki muu heidän ympärillään on muuttunut. Jokaisella kierroksella henkilöitä on tipahtanut pois, henkilöitä on yhdistetty toisiinsa, juonentapaisia rääpäleitä on viskattu mereen ja jäljelle jäänyt on kirjoitettu uudelleen ja paremmin kunnes olen ymmärtänyt että se on vieläkin heikko ja rönsyilevä ja täynnä turhaa ja editointi hulluus on iskenyt päälle. 
Joka kerta kun olen päässyt A:n loppuun, olen ollut tyytymätön. Ajatellut että koko tarina on pelkkää tekopyhää pakottamista. Paitsi tämä viimeinen, tähän olen tyytyväinen. Vaikka vielä editoin, ne on pieniä juttuja. Sidon langanpäitä, varmistan viimeisiä tietoja ja pidän huolen etteivät hahmojen tai kaupunkien nimet  vaihdu kesken lauseen. 
A on tällä hetkellä yli 50 575 sanaa. A on myös nimetön. Vielä kierroksella 3 A:lla oli nimi ja hyväkin sellainen mutta version 3 ja 4 välillä editointiveitsi leikkasi tarinasta kaikki tähän nimeen viittaavat osat pois. Pahinta tässä on että A:n nimi on kulkenut mukana alusta saakka, melkein kaksi vuotta ja aina kun ajattelin lähettäväni tätä maailmalle, tarkoitus oli laittaa tämä nimi käsikirjoituksen ensimmäiselle sivulle. Se siitä unelmasta. 

On myös E. 
E on uusi tuttavuus, parin viikon takainen. E:n perusidea on ollut mielessä jo pitkään mutta vasta pari viikkoa sitten tiesin kuka E:ssä puhuu, mistä näkökulmasta lähestyn aihetta ja mihin aikaan ja paikkaan E sijoittuu. E:stä on olemassa pari käsinkirjoitettua sivua raakatekstiä, enimmäkseen mietteitä mutta myös pari repliikintapaista jotka joskus kirjoitan puhtaaksi kunhan E saa oman tekstitiedoston koneelle. Mutta siihen on vielä aikaa. 
E on pitkä projekti, monen vuoden sellainen, tiesin sen heti kun yksityiskohdat alkoivat hahmottua. E vaatii paljon taustatutkimusta. Se vaatii että tulostelen näin aluksi muutaman wikisivun koska ruudulta en jaksa lukea ja ruudulla ei voi alleviivata ja kirjoittaa muistiinpanoja marginaaleihin. Se vaatii myös sitä että käyn läpi pitkän listan kirjoja jotka merkkasin kirjanmerkkeihin ja päätän mitkä teoksista tilaan amazonista jos niitä ei löydy kirjastosta. 

Työn alla ovat nämä kaksi mutta suunnitelmissa on myös A2. Sama päähenkilö, mutta eri paikka ja eri murha. Tiedän kuka on murhaa ja ehkä jopa kenet ja miksi mutta nämä kaksi viimeistä voivat vielä muuttua, niin alustavassa vaiheessa A2 vielä on. 

A:ta editoidessa huomasin ikävän epäjohdonmukaisuuden mikä vaatii yhden uuden pätkän kirjoittamista mutta sitä en jaksa enää tänään tehdä. Sen sijaan otan lisää teetä ja jatkan eilen linkittämieni videoiden katsomista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti