sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Rekvisiittaa

Olen huomannut että vaikken siviilissä olekaan mikään materialisti, niin kirjoittamisen suhteen minusta on keheytynyt sellainen, esimerkiksi kynät. Raakatekstiähän voi kirjoittaa millä kynällä tahansa, eikö niin? No ei voi, se pitää olla se tietty kynä ja oikea väri, sellainen tosi ohkanen tussikynä mustana. Samoin editoimiseen pitää olla sama kynä mutta punaisena. Ilman oikeaa kynää en editoi enkä kirjoita, en vain pysty. Muistan että rooibos joskus linkitti lempikynäänsä ja on ollut tarkoitus testata mutta en enää löydä postausta joten se siitä. 

Vihkonkin pitää olla myös tietynlainen, periaatteessa mikä tahansa kierrevihko käy mutta en voi sietää muovikansia tai muuta mikä ei koskaan maadu. Tällä hetkellä kirjoitusvihkoja on kaksi, kumpikin ovat  näitä. Onhan tuonkin kansi muovia, mutta se ei tunnu käsissä pahalta ja on sentään kierrätettyä kuten paperi. Minulla on kaksi vihkoa sen takia että ostin ensin A4 vihon mutta se on vähän liian iso käsilaukkuun joten ostin seuraavaksi A5. Tämä mahtuu hienosti laukkuun mutta kirjoittaminen ei ole yhtä autuasta koska aina kun pääsee vauhtiin, sivu loppuu kesken. Nyt kirjoitan E:tä A4 vihkoon ja kunhan alan suunnittelemaan A2:sta vähän enemmän jatkan sen työstämistä A5 lehteen. Ttulevaisuudessa ostan noita A4 koska niihin kirjoittaminen on mukavempaa.

Koska olen nähtävästi kuitenkin tällainen tuhlaileva elitisti, koneenkin pitää olla juuri tietynlainen. Isoveli tiedusteli kesän paikkeilla onko minulla tiedossa mitään konetta joka jaksaisi pyörittää notepädiä ja paria muuta kevyttä ohjelmaa jotta voisi ottaa opiskelussa muistiinpanoja. Sain sitten appiukon 10v vanhan Compaqin (presario-m2000) johon pistin ubuntun kun raukkaparassa oli vista ja vain 512mb muistia. Ei siitä raukasta ubuntullakaan saanut nopeaa (oikeasti lubuntu koska se oli light ubuntu). Kyllä sillä perusohjelmat toimi, yle areena ja netti ja sun muut mutta kyllä se vähän oli hidas jos opiskeluun halusi vaikkei sillä muistiinpanoja raskaampia juttuja oltais tekemässäkään. Tämän lisäksi se oli järkyttävän painava kone (yli 3kg). 

Mutta… se näppäimistö <3 Minun piti vain testata sitä, tarkistaa että pyöri netti ja skype ja mitä muuta instaloin siihen sillä ajatuksella että se menee ehkä äidin tai tädin käyttöön kun ei siitä opiskeluun ole, mutta jumituinkin chättäilemään ja kirjoittamaan sillä monta tuntia, vain sen takia että näppäimistö oli niin mahtava. Jostain syystä tarvitsen näppäinääniä ja siinä ne oli täydelliset samoin se miltä näppäimet tuntuivat sormien alla. 

Ensimmäinen mäkkikone minkä ostin oli aivan ihana, iBook G4, ostin sen 2008 ja se oli silloin 2 vuotta vanha ja viimeisiä koneita joissa apple käytti vanhan mallista prosessoria ennen kun siirtyi intellin prosessoreihin, tämä kone oli täydellinen mitä tulee näppäimistöön. Ainoa syy miksi jouduin luopumaan koneesta oli se että käyttöliittymää ei enää päivitetty ja uudet ja vanhat ohjelmat lopetti toimimasta. Päätin luopua koneesta siinä vaiheessa kun gmaili ei enää toiminut kunnolla selaimessa ja selainta ei voinut päivittää koska käyttis oli niin vanha ettei sitä tuettu. vähän yli neljä vuotta käytin konetta ja en olisi halunnut luopua siitä ellei tekniikka olisi pakottanut. Muita huonoja puolia koneessa oli akku joka ei kestänyt sekunttiakaan ilman virtaa ja paino (applen mukaan 2.7kg). 

Kun iBookki oli pakko vaihtaa, ostin MacBook Pron ja tätä ostosta olen katunut. Tämä on tietysti tehokkaampi kuin vanha kone mutta tämä ei tunnu hyvältä sormissa. Ei näissä näppäimissä ole oikeasti mitään vikaa, mitä nyt eivät vain miellytä minua. Yksi asia mitä Compakissa tykkäsin oli näppäinäänet, mäkin näppäimistöstä tulee pientä klikkausääntä kun painelee, mutta se on hyvin vähäistä eivätkä ne saa minua värisemään onnesta kuten tuo Compaq tai iBook. Korjasin tämän ongelman laittamalla Noisy Typer aplikaation tähän minun koneeseen ja aina kun kirjoitin pistin sen päälle (minulla on myös pieni kirjoituskone fetissi mutta siitä joskus toiste).

Tämä tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Jokunen viikko sitten siivosin töissä kaappia joka oli täynnä kaikenlaista roinaa. Kaapin sisältä löysin myös kaksi tietokonetta, yksi asiakaskäyttöön ja toinen henkilökunnalle. Käytin tätä löytämääni fujitsun konetta yhteen työtehtävään ja se näppäimistö... En tiedä onko minulla sanoja kuvailemaan kuinka ihanaa sillä koneella oli kirjoittaa. Ei niissä näppäimissä nyt mitään maata mullistavaa ollut mutta jotenkin ne vain olivat minun sormiini yhteensopivia (sekä ääni että tuntuma). 

Koska hurahdin tähän koneeseen niin täydellisesti halusin selvittää voisinko saada sellaisen itsellenikin. Koneessa ei ollut muuta merkintää kuin että on S sarjan kone, numerosarjaa en nähnyt. Googlailujen jälkeen sain selville että kyse on Lifebook S792. Täysin varma en voi tietenkään olla mallista, mutta aika varma olen koska 
1. Tässä mallissa on läskinäppäimistö (näppäimistö on ihanan pullukka, joka ei välttämättä näy kuvista hyvin)
2. Tässä mallissa on tuo pyöreä scrollaus alusta hiiren vieressä. 

Tuo scrollauspallukka on todella mahtava keksintö. Sivujen scrollaaminen sillä on paljon luontevampaa kuin sormien liikuttaminen edes takaisin hiirialustalla. 

Suomesta löysin yhden kaupan joka vielä möi tätä konetta, mutta 1500€ kahden vuoden vanhasta koneesta on täysin naurettava hinta. Aluksi meinasin antaa asian olla, ja pari päivää tämä onnistui kunnes aloin taas googlailemaan. Löysin huudosta yhden fujitsun koneen jossa oli sama läskinäppäimistö, mutta scrollausalusta puuttui, tämä maksoi vain 160€ mutta toisena huonona puolena oli vista, mikä periaatteessa tarkoittaa että joutuisin asentamaan ubuntun mikä puolestaan tarkoittaa että menetän scrivenerin. Eli se siitä koneesta. 

Sitten löysin P702

Myös pari vuotta vanha, sama näppäimistö ja sama scrollausalusta ja “vain” vähän alle tonnin suomalaisesta verkkokaupasta. Mutta, tonni on paljon rahaa koneesta mitä ei oikeastaan tarvitse, puoliso kyllä meinas että voisi kustantaa puolet mutta silti, tonni on paljon rahaa koneesta mitä ei oikeastaan tarvitse

Tämä tarina ei tietenkään lopu tähänkään. 

eBay. En koskaan muista tarkistaa ulkomaisia sivustoja. Onneksi puoliso ei ole näin rajoitteinen. S sarjan konetta sieltä ei löytynyt mutta brittien eBay:stä löytyi useampi P sarjan kone, ja mitä parasta, löytyi yksi joka tuli postituskuluineen maksamaan vähän alle 400€. Neljäsataa euroa koneesta mitä ei oikeastaan tarvitse, sen voin jo jotenkin niellä. Tuhlaan niin vähän rahaa vaatteisiin ja sen sellaisiin että satunnainen isompi ostos, vaikkakin turha, voin jotenkuten perustella. Oikeastaan kalleimmat harrastukseni ovat kissa ja sen erikoisruokavalio sekä juoksu/sali. Juokseminenhan ei ole kallis harrastus paitsi sitten kun tarvitsee uusia varusteita, kuten uuden sisäjuoksukengät jotka joudun hankkimaan joulun aleista. Sekä tietty salikortti siinä vaiheessa kun ei enää voi juosta ulkona (minulle raja menee pakkasessa). 

Koneessa on jopa oikea määrä näppäimiä (eli kolme näppäintä L kirjaimen jälkeen ja ennen entteriä) eli suomenkielisen näppäimistön asentaminen ei pitäisi tuottaa ongelmia, sitten vaan liimaan päälle uudet näppäintarrat, tai jos ihan hurjaksi menen, voi olla etten tarvitse jos näppäimet ei merkittävästi poikkea suomalaisesta (mitä nyt ä ja ö puuttuu tietty). Kaikissa koneissa ei ole tuota kolmea näppäintä L:n ja enterin välissä. 


Nyt odotan sekä innolla että kauhulla koneen saapumista. Innolla koska haluan päästä kirjoittamaan sillä, ja kauhulla koska alitajuisesti pelkään että mitä jos vain siinä tietyssä koneessa töissä on täydellinen näppäimistö. Konetta (ei S eikä P) kun ei enää myydä oikein missään niin en päässyt edes hiplaamaan. Jos tämä kone saa minut yhtä onnelliseksi kuin työkone niin sitten 400€ oli hyvä sijoitus, jos ei niin sitten olen juuri tuhlannut 400€. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti