lauantai 25. lokakuuta 2014

Kirjamessuraportointia

Tänään käväisin kirjamessuilla. Mukaan tarttui yksi valkosipulisalami sekä Ruumiittomat. Näin kolme työkaveria, Elisabeth Rhenin ja muutaman muun julkkiksen sekä J.S. Meresmaan kun hän sattui Osuuskumman ständille kun olin maksamassa ostostani. 

En saanut messuista samanlaisia kicksejä kuin aikaisemmin. Katsoin vain kaksi haastattelua, niistä “Rikostarinoita 1920- ja 1930-lukujen suomesta” oli aivan mainio. Terttu Autere oli minulle uusi tuttavuus mutta sen verran innostuin hänen kirjastaan että kävin lainaamassa hänen edelliset kirjansa Pasilan kirjastosta. Pettymyksekseni sain todeta että hänen ensimmäiset neljä kirjaansa eivät ole dekkareita. Pistin tämän uusimman kuitenkin varaukseen ja aloin kotimatkalla lukemaan hänen esikoistaan “Kirjepostia”. Sen verran mukaansa tempaava kirja että ajoin kahden pysäkin verran päätepysäkiltäni ohi. Eipä siinä mitään, sain enemmän lukuaikaa kun luin sitä kävellessäni takaisin kotiin. Kirjepostia ei ole pitkä kirja ja se tuli luettua tässä illalla loppuun. 

Ja sitten takaisin arkeen.

Editoiminen on joskus ihan kivaa, mutta välillä niin kauhean masentavaa. Esimerkiksi kun on siirtämässä korjauksia tulosteesta tiedostoon ja näkee kuinka paljon punakynämerkintöjä on tullut tehtyä. 

A:sta on tulostamatta vielä kaksi lukua, mutta toiseksi viimeinen luku on todella pitkä + yhtä tekstinpätkää pitää vielä muokata ensin koneella ennen kun tulostan. 

Sitten on vielä ne peilauskohdat mitkä haluan tähän lisää. Tämän lisäksi on vielä yksi pieni editointikierros jonka ymmärsin tarvitsevani kun luin Lilan Tsekkilista aloittelevalle kirjoittajalle ja siellä B.N:n kommentti 

Lisäisin listaan Vaarnankin mainitsemat adverbit. Joku sanoi, olikohan se King, että tie helvettiin on päällystetty adverbeillä. Sanoi toimii yleensä paljon paremmin yksin kuin adverbillä kyllästettynä. "Olet idiootti"; hän sanoi ilkeästi -tyyliset lauseet ei vain toimi. (Opittu kantapään kautra.)”


Tämän kun luin niin ensimmäinen ajatus oli - oh fuck - minähän rakastan näiden viljelemistä. Joten kun olen saanut A:n muuten kasaan, etsin jokaisen “sanoi” sanan ja katson mitä olen liittänyt sen perään ja jos vain mahdollista, yritän noukkia nuo adverbit sieltä pois. 

A:n editointia jatkan huomenna. Nyt menen nukkumaan koska en jaksa enää tuijottaa punakynällä sotkettua lukua ja siirtää korjauksia koneelle. En myöskään jaksa lukea, katsoa mitään järkevää tai järjetöntä sarjaa tai neuloa. 

4 kommenttia:

  1. Kaikki rakastavat adverbien viljelyä aluksi. Minäkin viljelin niitä mahdottomasti. Adverbeille on paikkansa, mutta dialogissa ne on yleensä turhia. Miksi sanoa asiaa kahteen kertaan? Dialogin sisällön pitäisi olla se, joka kertoo, onko se vihainen, iloinen tms. lausahdus. Kingin kirja oli kyllä siitä ihana, että se valaisi tämän asian. (Nyt muistan, että se oli King.) Mutta nuo on onneksi helppoeditoida pois. :)

    Minäkin kävin messuilla, tosin ihan eri juttuja kuuntelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta nuo on onneksi helppoeditoida pois." Onneksi joo :)

      Poista
  2. "Mukaan tarttui yksi valkosipulisalami sekä Ruumiittomat."

    Onneksi aaveet eivät pelkää valkosipulia. Vampyyriromaanin ostaminen olisi voinut olla haastavampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Onneksi aaveet eivät pelkää valkosipulia. Vampyyriromaanin ostaminen olisi voinut olla haastavampaa."
      Totta :D

      Poista