Viikko sitten en halunnut vielä katsella Kellotornin
Scrivener-tiedostoa koneelta, mutta enää se ei tunnu niin
vastenmieliseltä. Luulen, että räpeltäminen auttoi tähän. Se,
kun siirsin lukuja ja suunnittelin asioita ja tein kaikenlaista
pientä säätämistä ja samaan aikaan sanoin itselleni, ettei minun
tarvitse editoida eikä kirjoittaa. No tänään olen tehnyt
kumpaakin. Vaihdoin parin luvun kertojat, vaihdoin kohtauksien
paikkaa ja kirjoitin ihan pieniä täydennystekstejä sitomaan
korjaukset toisiinsa. Räpeltämistä on vielä jäljellä. Ei ihan
mielettömiä määriä, mutta tarpeeksi.
