Pakko pistää Kellotorni hetkeksi tauolle, kun tuntuu etten jaksa katsoa enää koko tiedostoa. Aina kun yritän, niin päällimmäinen ajatus on - ei.
Sen sijaan päätin, että keskityn taas Kellotorniin liittyviin kirjoihin. Olen lukenut Kellotornia varten jo vaikka mitä, mutta silti minulla on jatkuvasti sellainen tunne, etten tiedä tarpeeksi. Ja tietenkin siinä käy juur niin, että heti, kun annan itselleni luvan, ettei ole pakko kirjoittaa sanoja syntyy. Niitä synty pari riviä heti, kun aukaisin kirjan ja luin kuvauksen eräästä piirrustuksesta, joka oli painettu sisäkanteen ja kun jaksoin lukea pari sivua lisää, niin dialogi alkoi pyörimään päässä.
Onneksi on viikonloppu. Vapusta huolimatta tämä viikko tuntui jotenkin järjettömän pitkältä vaikka oli kymmenen kertaa kevyempi kuin edellinen.
