Kesäkuuhun on viikko! Kesä- ja joulukuu on ne kaksi
kuukautta, joiden tulo on aina yhtä järkyttävää. Jotenkin ne ovat aina niin
kaukana, että niiden tuloon on ikuisuus ja sitten ne ovat kuitenkin ihan kohta
siinä. Seuraavaan deadlineen on myös viikko. Ennen kesäkuuta haluaisin saada
kirjoitettua yhden luvun, kolme kohtausta ja lisätä eräs hahmo tiettyyn lukuun,
jossa hän ei vielä esiinny. Noiden uusien tekstien suhteen en tavoittele muuta
kuin raakatekstiä. Kunhan saisin sen asian ytimen paperille, olisin ihan
tyytyväinen.
Oikeasti aikaa on vähemmän kuin viikko sillä keskiviikkona on
menoja, torstaina vähän muita hommia ja perjantaina pitää olla sosiaalinen.
Mutta jos onnistuisin tavoitteessa niin Kellotornissa olisi loppua lukuun
ottamatta kaikki palikat paikoillaan.
Ja se loppukin on tavallaan olemassa. Se on 15 lukua, jotka olen
pistänyt jo Scrivenerissä paikoilleen. Niistä ei vaan ole kirjoitettu mitään.
Toivottavasti saan kirjoitettua tänään jotain, sillä
energiataso on aika lailla tasoa nolla. Lääke jota söin unettomuusvaikeuksien
takia on joko lopetettu, sitä ei saa enää niin pienenä annoksena, kuin mitä
minä syön tai niillä on vain toimitusvaikeuksia (en ihan pysynyt kärryillä, mitä farmaseutit sanoi). Lopputulos on kuitenkin se,
että sitä ei enää ole. Maanantaina sain uuden reseptin eri lääkkeeseen, mutta
se on sellainen, jonka apteekin pitää valmistaa ja saan sen vasta ensi
viikolla.
Tämän tarinan pointti oli kuitenkin se, että olen vetänyt
viimeisen viikon 4h yöunilla (jos on ollut hyvä yö). Töissä olen käynyt, mutta urheilu
on jäänyt, koska energiataso ei riitä. Mutta mutta… koska kaikissa asioissa on
ne hyvätkin puolet, niin on tässäkin! Olen esimerkiksi kirjoittanut aika lailla.
yhtenäkin yönä kirjoitin erään luvun joka oli haronut pitkään vastaan ja tänään
sain luetuksi loppuun yhden Kellotorniin liittyvän kirjan. Ja niin onnellinen
kuin olenkin, että sain tuon vaikean luvun kirjoitettua niin kyllä minä olisin silti
mieluummin nukkunut.
