Maaliskuussa luettu

  

Huonetta ja sukua koukutti heti ensisivuilta lähtien, mutta…. Sitten se vähän lopahti. Tarinassa kerrotaan Hattien tarinaa, mutta ei aina Hattien näkökulmasta. Jokaisessa luvussa oli oma kertoja ensin Hattie itse ja myöhemmin jokin Hattien monista lapsista, loppua kohdin jopa lapsenlapsi. Kirja toi mieleen novellikokoelman, jota sitoo yhteinen äiti ja kuten olen joskus maininnut, en hirveästi pidä novelleista. Novellien suurin ongelma on se, että juuri kun pääsee alkuun, ne loppuvat. Tässä oli vähän sama ongelma. Hattien ja joidenkin lasten elämiin olisi halunnut jäädä pidemmäksi aikaan, mutta tämä tarinan muoto ei tunne armoa. Toisaalta, joidenkin lapsien kohdalla tuntui ettei tarina vedä lainkaan, jolloin oli hyvä että tiesi kertojan vaihtuvan seuraavassa luvussa. Novellimuodosta huolimatta ei lainkaan huono kirja ja tosi hienosti kirjoitettu. Mitä nyt kääntäjältä oli eksynyt kirjaan muutamia lauseita, joista puuttui sanoja.

Tämä kirja oli hyvällä tavalla kauhea. Kirjan päähenkilöllä on juuri sellainen lapsuus, mistä pitää selviytyä. Se ei ollut mikään mukava ja pehmoinen lapsuus, vaan raaka ja alistava. Tuntui ihan pahalta lukea kuinka se kuvaili nälkää, joka oli melkein ainoa pysyvä asia sen lapsuudessa.

Tähän tartuin kun luin arvion Kirsin kirjanurkassa. Tässä kirjassa oli paljon sellaista mistä pidän, hyvä tarina, brittimiljöö sekä ajallisesti 40-50 luku. Silti en päässyt tätä sataa sivua pidemmälle ja sinnekin pääseminen oli hidasta. En ymmärrä miten tämä ei nyt vetänyt, mutta lopulta päätin että annan periksi ja jätän kesken.

Joskus eteen tulee kirja joka vain vetää täyttä päätä mukaansa. Tämä oli sellainen kirja ja vieläpä sillä tavalla että aina kun luin, halusin myös kirjoittaa. Kaikkien kirjojen kohdalla en saa sellaista kirjoitusintoa, mutta tästä sain. Tuntuu etten pitkään aikaan ole lukenut mitään kunnon trilleriä, mutta tämä oli sellainen ja vielä sellaisella tavistavalla mistä pidän. Tässä päähenkilö ei siis ole mikään näennäisen tavallinen tyyppi joka paljastuu myöhemmin ex CIA agentiksi, vaan ihan tavismuija joka juo liikaa ja sekoilee omassa elämässään.
Lyhyesti tässä on kyse naisesta, joka työmatkalla näkee aina saman talon ja sen asukkaat. Sitten yhtenä päivänä se näkee jotain mikä järkyttää sitä ja se päättää ottaa asiasta selvää.