maanantai 29. helmikuuta 2016

Helmikuussa luettu


Kepler62 luin töitä varten. Aivan ihana ja visuaalisesti kaunis kirja. Lyhyt, tunnin mittainen lukukokemus ja sain miehenkin innostumaan tästä. Tällä kirjalla saan myös kuitattua jämähaasteen scifikirja kohdan. 

Poika joka menetti muistinsa oli myös vinkkausta varten luettu kirja. En tiennyt mitä odottaa, muuta kuin että luultavasti hyvä koska voitti Finlandian. No, olihan se hyvä. Tosi hienosti Onkeli kohteli kuvasi laitapuolen kulkijoita tavallisina ihmisinä, eikä jokainen vastaan tullut perhe ollut onnellinen ydinperhe.
 

Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset. Ei siis ollut tarkoitus ottaa tätä nyt luettavaksi, sillä hyllyssä on niin paljon muutakin mitä pitäisi lukea, mutta, luin Kirsin kirjanurkan arvostelun ja innostuin kahdesta syystä:
1. Tarina
2. Rakenne joka on samantyylinen kuin E:ssä, eli menneisyys/nykyhetki lukujen vaihtelua. Halusin nähdä miten se oli saatu toimimaan.
Muuten, aivan ihana kirja. Aluksi oli vähän vaikea pysyä mukana kenen näkökulmasta tarinaa tarkastellaan koska se vaihtui niin tiuhaan, mutta joko se väheni hämmentävän alun jälkeen tai sitten vain totuin siihen, mutta myöhemmin se ei tuntunut ongelmalliselta.
Hieno kirja ja hyvä lukukokemus. Päähenkilö oli ehkä vähän kapeakatseinen ja välillä raivostuttavan putkiaivoinen, mutta tämä ei siis ole moite, vaan ihan toteamus fiiliksestä joka jäi.

Näiden lisäksi luin yhden tenttikirjan ja yhden E:n taustatutkimukseen liittyvän kirjan.

perjantai 26. helmikuuta 2016

24 / 26 / 30 614

Maanantai 22.2.
Kyllä mä sitten kirjoitinkin eilen. Varttia vaille kymmenen, kun jo suunnittelen nukkumaan menoa, päätän kirjoittaa ylös yhden ajatuksen joka juolahti mieleen. Otan kirjoitusvihon esille ja kymmenen yli kymmenen lopetan. A4-sivun verran syntyi tekstiä, mikä oli aika lailla yksi kohtaus.
Tänään kirjoitin vain lisää raakatekstiä ja siirsin sen sitten koneelle, muuten vain tein kotihommia ja luin.
Olin jotenkin hyvin onnessani yhdestä henkilön kuvailusta jonka tänään kirjoitin, että kävin lukemassa sen miehelle, vaikka sanat hakivat vielä muotoaan ja lauseet oli ihan vinksahtaneita.


Tiistai 23.2.
Herään puoli kahdelta ja erehdyn miettimään kaikenlaisia asioita enkä sitten saa enää unta. Nousen ylös, keitän kupin teetä ja kirjoitan. Puolitoista tuntia, luku on valmiina ja menen takaisin nukkumaan. Aamuherätys on puoli seitsemän ja se on yhtä tuskaa.
Eilen tajusin että yksi niistä kolmesta luvuista, jotka piti vielä kirjoittaa, ei oikeastaan enää toiminut. Tiedän että alkuun tulee muutoksia, jotka vaikuttavat tapahtumien järjestykseen, mutten vielä hahmota järjestystä. Joten annoin luvulle nimen ”Epämääräisiä pätkiä” ja siirsin sen syrjään, sillä sitä se tällä hetkellä on, vain kasa epämääräisiä lauseita ja dialoginpätkiä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että olen yhden luvun päästä menneisyyden ensimmäisestä versiosta :)
Illalla kirjoitin vielä neljä riviä raakatekstiä. Ei mitään sen jännempää. 

Perjantai 26.2.
Tiistai- ja keskiviikkoiltana kirjoitin pelkkää raakatekstiä. Torstaina töihin vasta iltaan ja ajatus oli kirjoittaa aamulla viimeinen luku. Yksi katse tekstiin ja tiesin etten jaksa. Kirjoitan sitten viimeisen kohtauksen raakatekstin ja tyydyin siihen. 
 
Tänään herätys soi viideltä. Vajaa tunti kirjoittamista ja saan kaksi kolmesta kohtauksesta valmiiksi. Viimeistä työstän vähän päivällä ja töiden jälkeen. Tämän viimeisen kohtauksen kohdalla voisi käyttää helposti mitä tahansa metaforaa, missä puhutaan ruumiinosien kiskomisesta irti (raajat, kynnet, hampaat…), ihan saa vapaasti valita.
Huomasi kyllä että tämän viikon aikana kirjoittaminen väsytti. Puhtia ei riittänyt ja olin todella onnellinen kun sain järkeiltyä asiat niin, että tämän viikon lukumäärä tipahti kolmesta kahteen sillä kolmatta en tiedä, olisinko enää jaksanut kirjoittaa. 
 
Oli tämä viikko kuinka vaikea tahansa, nyt se on ohi. Ensimmäinen raakile tästä menneisyydestä on toistaiseksi paketissa. 
 
Nyt pistän tämän menneisyyden osuuden tauolle ja seuraavan kerran vilkaisen sitä vasta 18.3. eli kolmen viikon päästä.
 
Mitä sitten näiden kolmen viikon aikana? No ainakin paljon lukemista ja sitten kirjahyllyssä on kasa lukuja, jotka odottavat editointia. Kun tein edellisen editointikierroksen nykyhetken lukuihin, kaikki uudet luvut kirjoitin siihen pisteeseen, että ne oli valmiina tulostettavaksi. Nyt sitten otan ne käsittelyyn ja käyn läpi punakynän kanssa. 


Ensimmäiseen versioon meni siis 44 päivää ja saldoksi tuli 30 614 sanaa. Eli meni pidempään ja teksti oli lyhyempi kuin nano, ja silti tuntui etten olisi voinut saada tätä yhtään nopeammin valmiiksi. 

Harmi vain ettei tämä viimeinen luku loppunut mihinkään kirjoittamisen nousuhumalaan. Olisi ollut mukava lopettaa projekti onnellisen olotilaan, sen sijaan että on vain kiitollinen ettei tekstiä tarvitse huomenna enää nähdä. 

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Reissuja ja piirejä

Morren historiallinen retriittiin on tullut niin paljon osanottajia, että sen pitäisi järjestyä \o/ Retriitti ei ole vielä kuitenkaan täynnä ja ilmoittautumista siirrettiin eteenpäin, eli vielä mahtuu mukaan :)

Ainakin itse odotan tätä reissua kovasti, vaikka tiedän että viimeistään perjantaina illalla iskee koti-ikävä, sillä olen vähän huono reissaamaan.

Ensi lauantaina ajattelin kokeilla kirjoittajapiiriä.

En ole koskaan ollut vastaavassa, enkä siis tiedä mitä odottaa. Selostustekstin mukaan en ihan saa selvää mitä siellä tehdään. Jos siellä vaan löpistään koko kaksi tuntia, niin sitten se ei ole minulle sopiva ryhmä, mutta jos edes osa siitä ajasta on varattu kirjoittamiseen, niin sitten voisin jäädä. Harmi kun huomasin tämän vasta viime viikolla, sillä ryhmä kokoontuu jo neljättä kertaa. Kutsu on kuitenkin avoin, eikä ilmoittautumisia kerätä, joten kesken kaiken mukaan hyppääminen ei pitäisi olla ongelma. 
 
Syy miksi sanoin haluavani, että siellä myös kirjoitetaan on se, että haluaisin aloittaa A:n kirjoittamista. Tarkoitus olisi vain kirjoittaa raakatekstiä vihkoon, ei aikatauluja, ei suunnitelmia, ei mitään stressiä, vain sanoja sitä mukaan kun niitä syntyy. Ehkä sitten joskus kaukana tulevaisuudessa, voin alkaa työstämään sitä oikeasti, mutta nyt haluan vain kirjoittaa sitä. A:n tarina pyörii mielessä, joten sama se vaikka sitä pikkuhiljaa alkaa nyhtäämään sieltä pois.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Kuin tikkari sieluun

Oikeastaan lause oli "kuin tikari sieluun", mutta luin sen pariin kertaan väärin ja mietin että onpas erikoinen mielikuva.
Olen vieläkin sitä mieltä että lukihäiriö on hyvin viihdyttävä vamma. Se on kuin odottamaton piristysruiske päivään, kun voi välillä vain pysähtyä ja miettiä, että mitä ihmeen järkeä tuossakin lauseessa on.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

22 / 27 / 28 736

Maanantai 15.2.
Tämä päivä alkoi kolmelta kun kissalla oli nälkä. Oli vähän vaikeaa saada unta joten nousin ylös ja siirsin eilen kirjoittamani raakatekstin koneelle. Se on aina yhtä puuduttavan tylsää hommaa ja sen jälkeen oli helpompi nukahtaa. Maanantai oli myös vapaapäivä, joten superaikainen herätys ei haitannut koska sain nukkua aamusta vähän pidempään. 
 
Aamupalaa ja kirjoittamista. Saan valmiiksi yhden kolmesta luvusta jotka on tämän viikon tavoite. Loppupäivän luin sitten tenttiin, koska tänään aamulla heräsin siihen todellisuuteen että se tentti on tällä viikolla ja minulla on vielä toinen niistä kirjoista kesken. En sitten mennyt kampaajalle, enkä kauppaan ostamaan punajuuria jotta saisin tehdä keittoa.


Tämänaamuinen luku koostui kolmesta eri tiedostosta ja joka kerta kun otin uuden kohtauksen käsittelyyn, päällimmäisenä pinnalle nousi pelko, ettei tästä tule mitään. Etten tule ikinä saamaan tästä kohtauksesta edes sitä ensimmäistä rumaa versiota mitä nyt kirjoitan. Pohjatekstiä oli jotain 750 sanaa, Scrivener sanoi että sain aikaiseksi 801 uutta sanaa ja luvun kokonaispituudeksi tuli 1476 sanaa. Jostain syystä olen keksinyt että tuhat sanaa on minimi luvun mitta ja kaikki jotka ylittää 1200 sanaa tuntuu ihan huipulta. Tässä versiossa on muutama luku jotka jäi alle tuon maagisen tuhannen sanan rajan ja niiden merkkaaminen valmiiksi tuntui yksinkertaisesti valehtelulta.


Tiistai 16.2.
Iltavuoro. Herään seitsemältä (vaivalloisesti), aamupalaa ja kahvia. Kirjoitan vasta kun mies lähtee töihin. Tänään en kirjoittanut pitkään, vain puoli tuntia, mutta se riitti saamaan kohtauksen loppuun. Loppuaamu meni sitten kouluhommissa.
Töiden jälkeen, joskus puoli kymmenen maissa huomaan kirjoittavani seuraavaa kohtausta vaikka ajatus oli vain vähän avata sitä huomista varten.
Tämä luku koostuu viidestä kohtauksesta, joista kaksi on nyt valmiina. En edes yritä herätä huomenna viideltä, tuntuu vähän siltä ettei tule onnistumaan.


Keskiviikko 17.2.
Tänään tapahtui kaksi ihmettä. Ensimmäinen oli se, että jaksoin taas kirjoittaa illalla ja toinen, että sain kaksi kohtausta valmiiksi. Viimeinen kohtaus siis enää jäljellä ja sitten olen enää yhden luvun päästä viikon tavoitteesta. Huomenna tuskin jaksan kirjoittaa, koska töitä ja illalla vielä tentti, mutta odotan perjantaita. Jälleen iltavuoro mikä tarkoittaa että aamulla pitäisi ehtiä.


Torstai 18.2.
Tänään en kirjoittanut lainkaan. En aamulla ennen töitä enkä illalla töiden jälkeen. Päivä meni töissä ja ilta tentissä. Illalla jaksoin lukea vähän eteenpäin yhtä E:n taustakirjoista mutta muuta en sitten tehnytkään.


Perjantai 19.2.
Kirjoitin toiseksi viimeisen luvun viimeisen kohtauksen ja seuraavan luvun ensimmäisen. Alle 800 sanaa, mutta sanojen lukumäärällä ei ole tänään väliä.


Lauantai 20.2.
Herään parikymmentä minuuttia ennen viittä. Yritän vielä nukahtaa, mutta ei siitä tulee mitään joten nousen ylös. Herätys on kuudelta, ei ollut tarkoitus herätä näin aikaisin, mutta unohdin illalla ottaa lääkkeet joten kymmenestä melkein viiteen on hiton hyvä määrä unta. 
 
Neljäkymmentäviisi minuuttia ja 405 sanaa. Viimeisestä luvusta tuli vain 658 sanan pituinen, mutta tällä kertaa vajaamittaisuus ei haittaa, sillä tiesin aina että tästä viimeisestä tulee lyhyt.
Jotenkin oletin että kun pääsen tähän pisteeseen, se tuntuisi jotenkin erilaiselta. No eipä oikein tunnu, sillä mieli siirtyi heti niihin viiteen lukuun jotka on vielä kirjoittamatta. Niistä kolme on sellaisia jotka haluan saada kirjoitettua ennen 18.3. Kaksi muuta lukua ovat sen verran kaukana loppupäässä ja sisällöltään vähän auki, että niitä mietin vasta ensimmäisellä editointikierroksella.


Tänään on vielä edessä työpäivä ja sen jälkeen vähän menoja. Toivon kuitenkin hartaasti, että jaksan illalla kirjoittaa vielä raakatekstiä, jotta voisin huomenna työstää ensimmäistä lukua niistä puuttuvasta kolmesta.


Sunnuntai 21.2.
En kirjoittanut eilen raakatekstiä, enkä tänään sanaakaan puuttuvia lukuja. Eilinen ilta meni kun tein vähän kouluhommia ja sen jälkeen en jaksanut enää mitään. Tämä päivä meni toipuessa eilisestä työpäivästä, mikä tarkoitti pelaamista ja minimivaatimus kotitöitä. Illalla jaksoin lueskella vähän sitä E:hen litttyvää kirjaa ja mietin että voisin tässä vielä jatkaa, sillä se on melkein jo luettu.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

19 / 27 / 24 048

Sunnuntai 7.2.
Liikunta ja suihku tekivät ihmettä mielialalle ja sain raapustettua melkein seitsemänsataa sanaa. Sitten vähän ruokaa, muutama jakso Scrubsia sekä teetä ja päivän saldoksi kertyi 1249. Loppuilta meni sitten lukiessa.


Maanantai 8.2.
Kuusisataajotain sanaa. Kirjoitin kyllä teoriassa enemmän, mutta samalla deletoin pohjatekstiä ja se vaikuttaa kirjoitettujen sanojen määrään.


Tiistai 9.2.
Viideltä herätys ja 800 sanaa. Tänään herääminen ei ollut vaikeaa, ainoa mitä jännitin on saanko sanoja tarpeeksi, mutta sitä jännitän aina, kun istuudun kone sylissä sohvalle. 20 000 sanan raja meni tänään rikki. Jännää miten näen melkein päivittäin kuinka teksti etenee, silti välillä tulee hetkiä kun ajattelen ettei tämä etene lainkaan tai lopu ikinä.


Keskiviikko 10.2.
Tänään herätessä oli vähän, ”ai vasta keskiviikko” -fiilis. No jaa, ylös viideltä ja 356 sanaa. Todellisuudessa enemmän mutta poistin ja muokkasin taas pohjatekstiä. Sain valmiiksi luvun 16 ja samalla tajusin että se miten luvun piti loppua ei voi tapahtua siinä, vaan omassa luvussaan tämän jälkeen. Joten kokonaislukumäärä kasvoi jälleen yhdellä (ja seuraavana päivänä yhdistin sitten pari lukua, eli ei se lukujen lukumäärä kasvanutkaan). 


Torstai 11.2.
Herätys soi viideltä. Pyyhkäisin sen pois ja siirrän herätyksen tunnilla eteenpäin. Aamukahvin jälkeen iskee joku outo tehokkuuden puuska (voi liittyä pieneen morkkikseen kun en jaksanut herätä) ja saan kasaan 254 sanaa, ennen kuin piti yrittää saada itseään työkuntoiseksi. Päivän toinen tehokkuuspuuska tulee kahdeksalta ja jatkan pohjatekstin muokkaamista. Päivän saldoksi tulee 568 sanaa, luvun pituudeksi 1074 sanaa ja saan taas merkata uuden luvun ”valmiiksi”.
Säädän aamun herätyksen takaisin viideksi ja toivon, että tällä kertaa onnistun nousemaan ylös.


Perjantai 12.2.
En pääse viideltä ylös koska vaikeaa, vaan nousen tuntia myöhemmin. Kylmäpuuroa ja kahvia. Kirjoitan vain auki muutaman ajatuksen miten työn alla olevassa luvussa pitää mennä yksi kohta, koska se on tähän asti ollut vähän epäselvä.
Illalla istuudun läppäri sylissä kirjoittamaan, mutta kissa alkaa riehumaan eikä annan kirjoitusrauhaa. Viihdytän kattia kunnes se on tyytyväinen ja jatkan hommia. 650 sanaa ja paljon editointia. Saan luvun loppuun, mikä oli muutenkin päivän tavoite. 
 
Sunnuntai 14.2.
Eilen en kirjoittanut yhtään, en edes ajatellut kirjoittamista. Pelasin melkein koko päivän, enkä kadu sitä yhtään. Pään nollaus tuli tarpeeseen ja pelaaminen on siihen parasta huumetta. 
 
Jos tuijotan tänään vain sanoja, niin päivän voisi kuitata epäonnistumisena. Kolmesataa sanaa ei kuulosta paljolta, mutta tämä oli taas näitä päivä kun Scrivener ei osaa laskea sormieni kautta kulkeneita sanoja. 
 
Ensi viikon tavoite on vain kolme lukua. Jos onnistun tavoitteessa, voin melkein leikkiä että menneisyys on valmis, sillä silloin olen päässyt tämän ensimmäisen kierroksen loppuun. Kolmas luku on tarinan viimeinen luku ja sinne pääseminen tuntuu liian utopistiselta ollakseen totta. 
 
Näiden kolmen luvun lisäksi, on olemassa vielä viisi lukua joita ei ole kirjoitettu, mutta sitä urakkaa ajattelen paikkaustyönä, sillä nämä ovat sellaisia lukuja jotka syntyivät kun yhdistelin ja muokkasin tekstejä edetessäni. 
 
Mutta en ajattele niitä. Nyt keskityn vain näihin seuraaviin kolmeen, joiden kirjoittamista vaikeuttaa se, että niille ei ole pohjatekstiä. Illalla siis teetä ja raakatekstiä, sekä lukemista jos vain ehdin ja jaksan.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

13 / 27 / 15 570

Maanantai 1.2.
Vapaapäivä! Vapaasta huolimatta päätän olla hyvä ihminen ja herätä aamulla kirjoittamaan. Kello soi viideltä ja sammutan sen yhdellä pyyhkäisyllä. En vain pysty nousemaan vaikka miten yritän. Lääkkeet painaa silmäluomet kiinni ja herään joskus vähän ennen kahdeksaa. Aamua menee asioita hoitaessa ja kirjoittamaan pääsen vasta kahden maissa. Saan päivän aika 1606 sanaa ja olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen.  


Tiistai 2.2.
Töihin vasta kymmeneksi, joten herään miehen herätykseen 6:30. Aamupalaa ja sitten kirjoittamista. Saan kasaan päivän sanamäärän eli 800 sanaa. Töistä palaa kotiin täysin uupunut ihmisyksilö. Lounaaksi söin banaanin jonka vedin bussissa siirtyessäni paikasta toiseen. Ilta menee koomassa jonka aikana saan kuitenkin luetuksi tenttiin ja E:hen liittyvää kirjaa, mitään muuta en sitten tehnytkään.


Keskiviikko 3.2.
Töihin vasta iltaan. Yritin leikkiä kunnon aikuista ja tehdä ensin pakolliset hommat kuten tenttiin lukemiset sun muut. Samalla kun join viimeisiä rippeitä aamukahvista ja luin netistä uutisia, päätin tarkistaa yhden pienen asian E:stä. Tuntia myöhemmin tajuan että päivän sanakiintiö on melkein saavutettu joten sama se vaikka jatkankin. Kaikki muut hommat teen vasta kirjoittamisen jälkeen.  

Torstai 4.2.
Ilta taas. Herään joskus kahdelta enkä enää saa unta, yritän kyllä mutta ihan turhaan. Joten nousen ylös. En muista enää tarkkaa aikaa mutta ennen kolmea kuitenkin. Teen kupin teetä ja kirjoitin kunnes sanakiintiö on täynnä ja neljältä takaisin vuoteeseen. Ennen töihin menoa sain kirjoitettua vielä kaksi sivua raakatekstiä. Menen töihin super onnellisena ja pirteänä vaikka (tai ehkä juuri siitä syystä), yöunet jäivät lyhkäsiksi. 
 
Käytän Scrivenerin project target työkalua, koska sillä on helpointa mitata päivän sanat. Samalla pistin koko menneisyyden osuuden sanatavoitteeksi 30 000. Luku on ihan hatusta vedetty ja perustuu siihen että lukuja on melkein kolmekymmentä ja jokaisen luvun kuvitteellinen sanamäärä on tuhat. Tänään aamuneljältä juhlin hiljaa mielessäni tämän fiktiivisen tavoitteen puolitumista.  


Tämä viikko oli poikkeuksellinen siitä syystä, että se oli kokonaan iltaa. Ensi viikolla on taas pelkkää aamua ja jos haluan kirjoittaa, se on vähän niin kuin pakko saada ittensä ylös viideltä. Saa nähdä miten käy. 
 

Perjantai 5.2.
Ylös ennen neljää. Kahvia ja kirjoittamista. Olen yllättynyt että sanoja tuli koska aloittaminen oli vaikeaa. Vähän päälle tunti ja kahdeksansataa sanaa. Siinä on tämän päivän saldo.

Jos joku miettii miten päivittäiset sanamäärät ei vastaa ihan sitä erotusta mitä viime viikkoon on, niin se johtuu siitä että jokaisella luvulla on olemassa se pohjateksti, minkä kirjoitin feikkinanossa ja joskus käy niin että osa siitä siirtyy editoituna valmiiseen työhön. Toisinaan siitä ei jää käteen kuin kiva ajatus. 

Sunnuntai 7.2.
Voi olla että tämä viikonloppu menee kirjoittamatta. Eilinen meni sukuloidessa ja tänään olen koko aamupäivän lukenut yhden kirjoittajakaverin käsikirjoitusta jota lupasin kommentoida. Nyt tuntuu siltä kun ei riitä puhti enää mihinkään. Toivon että innostun vielä illalla, jos en muuhun niin edes käsinkirjoittamaan.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Tammikuussa luettu

Vuoden 2016 haasteen ensimmäiset kirjat!


Vadelmavenepakolainen oli hauska, ainakin alussa. Naureskelin tälle sen verran että sain miehenkin lukemaan, mutta sitä mikään kirjan jutuista eivät naurattaneet ja kirja jäi häneltä kesken. Seuraavaksi raahaan kirjan äidille, häntä kiinnosti lukea mutta luulen ettei hän tule pitämään tästä. Saa nähdä.

No plot no problem on maannut hyllyssä jo pari vuotta. Sain vihdoin luettua sen. Siis ihan perus kirjoittamisopus mutta itse en saanut siitä mitään irti. Tämä ei ollut pitkä kirja, 176 sivua, silti sen lukemiseen meni tuskastuttavan kauan koska ei ihan vetänyt.


Olin ihan yllättynyt että sain Norman näin nopeasti. Luulen, että siinä kävi niin että suurin osa varausjonoissa olleista sai kirjan joululahjaksi ja näin pääsin nopeasti jonon alkuun.
Ensinnäkin pitää kehua Norman kantta, joka on todella kaunis. Tätä kannattaa käydä katsomassa ihan kirjakaupassa, sillä kirjastokirjan päälle vedetty kontaktimuovi latistaa kannen.
Mitä tulee tarinaan niin pidin todella paljon Normasta hahmona. Hän oli hyvin mielenkiintoinen ja se osuus kirjassa vei mukanaan. Se toinen tarina, joka sitten kulki siinä rinnalla niin se ei ihan kunnolla vetänyt. Jossain vaiheessa teki mieli jättää kesken, mutta jaksoin koska kiinnosti ne Norman osuudet.



Pidän siivouskirjoista ja tätä oli kehuttu paljon, mutta tämä ei ihan uponnut. Olen samaa mieltä että tavaroita pitää kunnioittaa, ei ole mitään järkeä ostaa kamaa ja kohdella sitä huonosti ja sitten ostaa uutta kun vanha on niin huonossa kunnossa, mutta että kiittää vaatteita, kenkiä, laukkua, kännykkää, kotia... joka ilta.
No sain mä pari vaatetta heitettyä kierrätykseen tämän avulla, kun noudatin ohjetta että "tuoko tämä vaate sinulle iloa?". Ne oli sellaisia vaatteita joiden kohdalla jahkailin että, mutta kun joskus voisin vielä... vaikka totuus on että en kuitenkaan käytä. 

Tämän luin vinkkausta varten, mutta valitsin sen koska oli jo jonkin aikaa kiinnostanut. Mielettömän hyvä, ei voi muuta sanoa. Tämä oli niitä kirjoja joista ei huomaa että se on viisisataasivuinen. Pariin otteeseen tuli vähän mieleen, että liian kätevää että juuri tämä asia/ihminen oli tässä, mutta muuta huonoa en keksi. Tarina veti mukaansa heti ja piti otteessaan loppuun asti. Vähän kävi sääliksi yhtä hahmoa tässä kolmiodraamassa mitä kirjassa oli, mutta spoilaamatta en voi asiaa tarkentaa joten lopetan tähän.