sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Huojennus

Luin eilen E:n pädiltä. Aloitin lukemisen joskus kolmen maissa ja lopetin puoli yhdeltä. Oli kyllä enemmän kuin ihanaa kokea tarina yhtenä kokonaisuutena varsinkin kun editointiväsymyksen aikana tekstissä ei tuntunut olevan mitään hyvää. Sekin oli kiva huomata, että kaikkien näiden lukukertojen jälkeen pidän tästä tarinasta vieläkin.
 
Tänään korjasin ne kohdat mitkä olin merkinnyt korjattavaksi ja sitten lähetin tekstin menemään. Palautetta on odotettavissa viimeistään touko- kesäkuun vaihteessa eli tässä on yli kuukausi aikaa tehdä kaikkea muuta kuin E:tä! On jotenkin todella huojentavaa, kun teksti on pois käsistä. 

Ja jos ketään kiinnostaa mitä aasinkorvalle kuuluu niin tässä vähän päivitystä. Kuten näette, se pikkulehti ei ole kasvanut lainkaan, mutta sen kaveri on sitäkin enemmän. Kummastakin lehdestä on versomassa uusi lehti ja se vanha haara senkun jatkaa kasvamista <3 
 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Yhden kirjan pituinen tauko

Tiistaina olin siinä pisteessä, että en enää keksinyt mitä tehdä. Ensimmäinen ja viimeinen luku oli kirjoitettu. Ensimmäiseen en ole täysin tyytyväinen, viimeiseen olen melkein. Mutta vaikka miten tuijottelin tekstiä, tuntui etten nyt osaa tehdä sille enää mitään. Seuraavaksi pitäisi siivota menneisyyden osio. Scriveneristä lukeminen ei vaan millään napannut, joten tein projektista e-kirjan ja heitin pädiin. Nyt pidän taukoa. Tekisi mieli jo jatkaa, mutta ajattelin, että edes pieni tauko voisi olla hyväksi. Luen tähän väliin sitten yhden kirjan, jonka eräpäivä lähestyy uhkaavasti ennen kuin tartun taas E:hen. 
 
Deadline on 30.4. Tämä siksi, että ajattelin haluavani E:lle vielä yhden uuden silmäparin. Otin sitten alkukeväästä yhteyttä erääseen freelance kustannustoimittajaan ja kysyin, ehtisiköhän lukea ja kommentoida tekstin ennen elokuuta. Vastaus oli, että voisi ehtiä jos saan tekstin tämän kuun puolella kasaan. E:n ei tarvitse olla täydellinen, kun se lähtee hänelle. Eniten kiinnostaa se, mitä hän sanoo niistä kommenteista, mitä sain siltä kiinnostuneelta kustannustoimittajalta. Itse olen tekstille niin sokea, etten osaa sanoa siitä enää mitään.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Sunnuntai väsy

Viikonloppu meni taas vähän turhankin nopeasti. Eilen oli menoja ja tänään tein pidemmän lenkin ja nyt on jotenkin puhti pois. Maanantain tehokkuudesta innostuneena jaksoin herätä kahtena päivänä viideltä ja työstää E:tä eteenpäin. Perjantaina olin jo neljältä editoimassa, mutta se johtui pikemminkin siitä, että heräsin vähää ennen ja en saanut enää unta. Ajattelin, että voin joko maata tässä vielä muutaman tunnin ja odottaa herätystä, tai editoida tunnin ja hyvällä onnella nukkua vielä toisen. 
 
Scrivener seisoo avoimena tuossa pöytäkoneen näytöllä, mutten tiedä jaksanko enää jatkaa. Voi olla, että pieni tauko tekee hyvää ja sitten pystyy taas. Niin kävi maanantainakin, että kun olin kirjoittanut blogitekstin ja tehnyt muuta hetken ajan jaksoin kuin jaksoinkin työstää kesken jääneen kohtauksen loppuun. 

Ensi viikon tavoite olisi saada tämä nykyhetken aikajanan osuus editoitua. Tällä hetkellä minulla on kaksi kohtausta jotka pitäisi hioa loppuun ja sitten tehdä ensimmäinen ja viimeinen luku. Ensimmäisestä luvusta on olemassa vähän raakatekstiä, viimeisestä vain muutama lause. Mistään pitkistä luvuista ei ole kyse, eli ei mikään mahdoton tavoite.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Vapaapäivä

Tänään oli vapaapäivä ja kun mies lähti aamulla töihin aloin heti editoimaan. Sitten kävin kampaajalla, söin lounaan ja sitten editoin vielä lisää. Oli hauska huomata kuinka paljon sain aikaiseksi kun olin yksin kotona. Tein tänään enemmän kuin pääsiäisenä ja viime viikonloppuna yhteensä. Kaikki vain sen takia, että kun mies on töissä, otan vapaan vakavammin. Yritin editoida vielä lisää kun oltiin syöty ja muuta, mutta aivot kävi jo tyhjällä. Hyvä hetki lopettaa. 

Editoimisen lisäksi tein kotihommia: siivoilin, pesin pyykkiä ja kävin kaupassa. 

Ja nyt jotain ihan muuta!

Kolme vuotta siten leikkasin työpaikan aasinkorvasta kaksi oksaa ja yritin saada ne kasvamaan. Yksi lähti vähän elämään, mutta kuoli sit kuitenkin. Kaksi vuotta sitten kokeilin uudelleen ja tällä kertaa se lähti kasvamaan. Oletin, että ruukusta alkaa kasvamaan muitakin köynnöksiä, mutta ei. Oli vain tämä yksi joka kasvoi jatkuvasti pituutta.


Sitten pääsiäisenä huomasin, että sieltä on tulossa toinenkin köynös <3 
Pääsiäisenä esillä oli vain tuo yksi pieni lehti ja pidempi köynnös sen vieressä on kasvanut viime viikon aikana.


 Hassua miten jotain näin pientä voi tehdä minut näinkin onnelliseksi.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Maaliskuussa luettu ja pääsiäinen

 

12 tarinaa kirjoittamisesta meni kyllä tämän kuun puolelle (lopetin sen kaksi minuuttia sitten), mutta laitan sen nyt kuitenkin maaliskuun saldoon. Kirja oli ihan ok, mutta jotenkin se ei vetänyt. Aiheen puolesta olisi pitänyt, mutta tämä ja Tottisalmen perillinen olivat tässä kuussa ne kaksi kirjaa joiden lukeminen aiheutti eniten työtä. .

Hex ei ollut niin pelottava kuin olisin halunnut sen olevan, mutta silti aivan ihana. Kirja kertoo pienestä yhdysvaltalaisesta kaupungista jossa asuu 300 vuotias noita jonka silmät ja suu on ommeltu kiinni ja kädet sidottu kettingeillä. Ja siellä se sit käppäilee ympäri kaupunkia ja ilmestyy milloin mihinkin. Ja kaupunki pyörii sen ympärillä, että he suojelevat tätä heidän julkista salaisuutta.



Run oli kolmas Dean Karnazesin kirja jonka olen lukenut. Lyhyitä tarinoita juoksemisesta. Jos laji tuntuu omalta niin tätä voi suositella (vielä eniten suosittelen Ultramarathon man -kirjaa). Juoksijan järkikin oli mielenkiintoinen, mutta Run upposi minuun paremmin.


Ja sitten se kirja jota en meinannut pystyä laskemaan käsistä. Ainoa syy miksi lukeminen venähti kahteen päivään oli se, että aloitin tämän vasta töiden jälkeen ja välissä oli treenit ja syöminen ja kotihommat ja kahdeltatoista oli vain pakko laskea kirja alas koska seuraavana aamuna oli aikainen herätys. 
 
Kuuntelin 

Aloitin Gaimanin kirjan kuuntelemisen kuukausia sitten. Välillä oli pitkiä aikoja kun en koskenut siihen lainkaan ja lopulta päätin vain "suorittaa" sen alta pois. Tavallaan pidin tästä (ja Gaimanilla on ihana ääni), mutta koska en tuntenut puoliakaan niistä kirjailijoista joista hän tässä puhuu, kirja ei jotenkin puhutellut minua.

Jos rakastaa siivoamista (tai edes pitää siitä) tai jos siivoaminen tuottaa ongelmia niin silloin voin suositella Whiten kirjoja (sekä tätä, että edellistä) samoin kuin podcastia. Ihan parasta kuuntelemista juuri kun siivoaa, tekee ruokaa tai viikkaa pyykkiä. Sitä miltei tuli siivottuakin enemmän kun halusi jatkaa kuuntelemista. 

Viime viikolla a slob comes clean -podcastissa vinkattiin sellaista podcastia kuin A Book Tour with John Grisham. Olen ehkä hitusen kyllästynyt  kirjoittamis/kirjallisuus podcasteihin joissa on haastatteluformaatti ja kaipaan niitä missä vain juontaja tai pari juontajaa keskustelee keskenään. Tämä Grishamin podcasti on kuitenkin jotenkin niin ihana ja mielenkiintoinen (vaikkakin haastatteluformaatti), että en ole nyt pariin päivään oikein muuta kuunnellutkaan. Kyseessä ei siis ole ikuisesti pyörivä podcasti vaan yhden kirjakiertueen pituisesta joka on muuten jo loppunutkin. 

Seuraavaksi alan lukemaan Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa. Yleensä kun aloitan kirjan tarkistan aina montako sivua siinä on. Voitte arvata kuinka hämmentävää oli kun aloin selaamaan kirjan viimeisiä sivuja ja tajuan, ettei tässä ole numerointia.

Pääsiäisestä sen verran, että sain editoitua. En niin paljon kuin olisin halunnut enkä koskaan ilman pakottamista (pelaaminen on vaan niin paljon helpompaa), mutta sain "tavallaan" tehtyä sen mitä suunnittelin. Sanon tavallaan koska poistin yhden luvun kokonaan. Loin kyllä sitten yhden uuden, mutta kaikki on sen kanssa vielä niin vaiheessa, etten nyt laske sitä tähän mukaan. 

Seuraavaksi tarkoitus olisi palata alkuun ja aloittaa uusi kierros. Huomisen saan pitää taukoa koska on kaikenlaista töiden jälkeen etten vaan kerkiä.