sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kirjamessuilua ja nanoa

Kirjamessut on tältä vuodelta ohi. En ostanut yhtään kirjaa, mutta suklaata, ruischipsejä ja toffeeta senkin edestä. Torstaina pitelin kädessäni Knausgårdin Taisteluni -kirjan ensimmäistä osaa, se maksoi vain viisi euroa mutta minä emmin enkä ostanut. Tässä parin päivän aikana kypsyin ajatukseen, että voisin sen kuitenkin ostaa, mutta tänään sitä ensimmäistä osaa ei ollut enää myynnissä. Tai oli eri kaupan osastolla (ryöstö)hintaan 7€. En sitten ostanut, koska olin pidellyt sitä kädessäni halvemmalla. 
 
Minä, joka en yleensä voita mitään mistään, onnistuin voittamaan kirjailijan elämää -blogin lippu-arvonnan. Törmäsin Amiin ennen sovittuja treffejä, sain liput, hengailtiin yhden haastattelun ja yhden panellin verran ja sitten erkaannuimme. 
 
Tänään sunnuntaina näin myös Rooibosta. Olisin halunnut tervehtiä, mutta se nainen kävelee niin nopeasti etten kehannut juosta perään. Ehkä hyvä näin, koska tuskin olisin keksinyt edes mitään järkevää sanomista ja lopputulos olisi voinut olla epämukavaa ja vaivautunutta kummallekin.

Oli hauskaa törmätä tuttuihin ja työkavereihin (oli myös hauskaa nähdä kirjailijoita vaikken puhunut yhdellekään), mutta messuissa on parasta se yksin pyöriminen. Saa mennä ja tulla miten lystää. Eikä tarvitse stressata että kavereilla on tylsää.

Viime viikolla loin kellotornista juonisuunnitelman. Kivan excelin mihin listasin luvut ja mitä niissä tapahtuu. Näkökulmahenkilöitä on kaksi, mutta keskityn nyt vain tähän yhteen. Tiedän suurin piirtein missä kohdin se näkökulmahenkilö vaihtuu ja mitä tietoja sen pitää välittää päähenkilölle jotta tämä voi jatkaa mysteerin selvittämistä, mutta tämän toisen henkilön elämä on vielä aika usvan peitossa. Tässä vaiheessa se ei haittaa yhtään.

Tänään mietin nanoa, kun suuntasin aamulla messuhallia kohti. Kokonanoa en aio vetää, mutta jotain kuitenkin. Aluksi ajattelin sanamääriä koska siihenhän se perustuu, mutta sitten päätin että on ehkä järkevämpää miettiä lukuja. Kuudentoista luvun päästä tarinaan tulee selkeä muutos. Minulla on nyt yksi näistä luvuista kesken ja nanotavoitteeksi ajattelin jättää loput 15. Toivottavasti onnistuu. Yleensä olen epäonnistunut jopa näissä omissa pienimmissä tavoitteissa ^_^

maanantai 24. lokakuuta 2016

Kolme sivua raakatekstiä

Sen verran kirjoitin aamulla, kun heräsin taas ennen viittä. Toisaalta on aivan ihanaa, että joka päivä saa kirjoitetuksi jotain, mutta sitten toisaalta olisi myös ihana nukkua herätykseen. 

Näistä kolmesta sivusta kaksi ja puoli on seuraavaa kohtausta ja puoli sivua sitä, kun purin auki yhtä ongelmaa. 

Tänään on maanantai ja kirjamessuviikko ^_^

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Iltatee

Sain juuri luetuksi Janet Framenin kirjan Faces in the Water ja nyt olen kirjaton. Jos ei lasketa kellotorniin liittyviä kirjoja, hyllyssä odottaa Sarah Watersin parempaa väkeä. Tekisi mieli tarttua siihen, mutta taidan kuitenkin malttaa sillä kirjaston varaushyllyssä odottaa Tess Gerritsonin kirja ja haluan ehkä kuitenkin lukea sen ensin. 

Tänään aamuherätys oli ennen viittä, mutta nousin ylös vasta viiden jälkeen. Keitin teetä, kirjoitin tunnin ja sitten takaisin vuoteeseen. Jos Kun huomenna herään liian aikaisten niin kirjoitan raakatekstiä. Tänään en taida jaksaa. Nyt juon iltateetä ja mietin mitä tekisin seuraavaksi. Ehkä äänikirja ja neulomista ja vähän myöhemmin voisin lukea Wonderbookkia eteenpäin.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Neljä aamua

Neljä aamua, neljä aivan liian aikaista herätystä. Kylkiäisenä tuli sanoja. Aamusanoja jotka sujuu minulta paljon paremmin kuin iltapäivä tai iltasanat. Suurin sanamäärä oli tiistain 800 koska sen aamuinen herätys oli aikaisin, mutta muuten ne jäi reippaasti alle. Pieniä kohtauksia, kuvausten lisäilyä ja sen sellaista. Yhtenä aamuna kirjoitin vain raakatekstiä ja kun viideltä ryömin takaisin vuoteeseen, iso osa juonesta oli loksahtanut paikoilleen. 
 
Onneksi on perjantai. Onneksi huomenna ei ole työvuoroa. Onneksi on kevyempi työpäivä. Uudet maisemat ja sellainen työmatka että voin taittaa sen kokonaan lukien <3

tiistai 18. lokakuuta 2016

Tiistai

Itsestäänselvä otsikko koska:
1. Heräsin aivan liian aikaisten
2. Työpäivä oli taas niin kiireinen, että hyvä kun mukana pysy


Ainoa hyvä puoli aamuherätyksestä oli ne 800 uutta sanaa jotka oli kasassa ennen kuin kello löi 5:15.

Loppuillan tavoitteita:
1. Lukea
2. Olla nukahtamatta liian aikaisten.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kellotorni

Eilen oli ihana lauantai. En käynyt lähikauppaa kauempana ja luin melkein koko päivän. 

Eilen havahduin ensimmäistä kertaa myös siihen, että E ei enää vie suurinta osaa aivokapasiteetista vaan se on pikkuhiljaa vaihtunut kellotorniin. Projekti K, eli päähenkilön nimen ensimmäinen kirjain, mutta myös kellotorni. En halua puhua vain kirjaimista, joten olen tässä kuumeisesti yrittänyt löytää jonkin hyvän työnimen mitä voin käyttää blogissa. Eilen keksin kellotornin, kun kuvailin vähän maisemia. Kotona kutsun projektia päähenkilön etunimellä. Niin kuin olen tehnyt kaikkien projektien kohdalla. 
 
Kellotornista on olemassa jo kaksi lukua ja olen myös pikkuhiljaa aloitellut taustatutkimukset. Kirjastosta on lainassa kasa kirjoja ja eilen tilasin amazonista kolme lisää. 
 
Tässä projektissa on se erikoinen puoli, että se on varmaan ensimmäinen jonka kirjoitan ilman, että olen suunnitellut koko tarinaa. Tiedän tarinan alun, tiedän muutaman ison tapahtuman keskeltä ja tiedän miten tämä loppuu, mutta en sitä, mitä tapahtuu näiden tiettyjen tapahtumien välillä. Tiedän että moni asia selkenee kunhan pääsen lukeman aiheesta lisää. Niin kävin E:n kanssa, että taustatutkimuksesta tarttui monta pientä palaa jotka sitten muokkasivat tarinaa. Samalla tavalla kuin kirjoittaminenkin muokkaa tarinaa. Ihan sama mitä suunnittelet, parhaat hetket ovat kuitenkin ne kun tarina vie sinne minne on tarkoituskin. 
 
Kellotornista on suunniteltu yksitoista ensimäistä lukua sekä yksi irrallinen jonka tiedän tapahtuvan myöhemmin. Eli tässä on ihan reilusti vielä aikaa lukea ja tutkia, ennen kuin tulee se hetki, etten tiedä miten edetä.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Hidas sunnuntai

Eilen oli ihana ja hidas sunnuntai. Tein ruokaa, kotihommia, viritin ansoja banaanikärpäsille jotka eivät suostu kuolemaan, enkä käynyt roskakatosta pidemmällä. Jos olisi ollut hyvä ilma olisin lähtenyt kävelylle, mutta oli jotenkin sateista ja ankeaa, eli ihan hyvä päivä jäädä kotiin. 
 
Enimmäkseen kuitenkin luin. Baltimoren sukuhaaran tragedia ei ole yhtä hyvä kuin Dickerin ensimmäinen kirja, mutta siitä huolimatta niin hyvä, että luin päivässä yli puolenvälin ja loput luultavasti tänään. Tänään on arkivapaa eikä minulla ole kampaajan lisäksi muita menoja. 
 
Tänään haluan myös kirjoittaa. Joko käsin tai ehkä jopa uuden projektin ensimmäisen luvun. Miksei kumpaakin?

perjantai 7. lokakuuta 2016

Vapaus?

E lähti eilen maailmalle. Korjaukset ja lukeminen edisty nopeammin kuin olin arvioinut ja eilen se sit meni. Ennen kuin aloitin viimeisen lukukierroksen olin aivan kypsänä tekstiin. Ajattelin aluksi etten lue ensimmäistä lukua koska olen lukenut sen jo niin monta kertaa, mutta sitten muistin että muutin sitä aika lailla, kun siivosin sivuhenkilöitä sieltä pois. Kuitenkin, kun vihdoin lähdin lukemaan teksti vei mukanaan. Olin aivan innoissani ja kun tiistai aamuna piti irrottautua koneen ääreltä ja lähteä töihin, minulla oli pitkästä aikaan oikein kunnon ”en halua lähteä töihin” -fiilis. Oli todella vaikeaa pakottaa itsensä ulos ja pysäkille. Olisin mieluummin jäänyt kotiin lukemaan. Onneksi töissä on ollut niin kiirettä, että siellä ei ole aikaa haaveilla.

Tekstiin jäi kaksi [tähän parempi vaihto] ja kaksi [tähän parempi vastaus] -merkintää. Mutta muuten en enää osannut tehdä sille mitään. Varsinkin noita [tähän parempi vastaus] kohtia olen yrittänyt ratkoa jo monta viikkoa, mutta kun ei ne ole nyt tullakseen.

Tänään voisin lukea loppuun Waltarin ”Aiotko kirjailijaksi?” ja sitten voin pyhittää aikani Joël Dickerin uusimmalle :)

maanantai 3. lokakuuta 2016

Viimeinen viikko

E jännittää, sillä menossa on ehkä viimeinen viikko, ennen kuin lähetän sen maailmalle. 

Valitettavasti menetin mun viimeisen lukijan. Taustalla ei ole mitään draamaa vaan menetin hänet ihan hyvistä syistä. Eli hänen oma kässärinsä sai kustantamolta vahvan ehkä ja ihan ymmärrettävistä syistä hän työstää sitä. En siis ole katkera tai mitenkään surullinen vaan päinvastoin. Mielettömän upeaa. 

E:n on lukenut neljä ihmistä ja olen saanut siitä jo paljon palautetta. Se mihin olisin tarvinnut uuden näkökulman oli lukujen uudelleen järjestely ja ne muutokset joiden toivon auttavan siihen, että lukija muistaa hahmot paremmin. 

E:ssä on yksi pieni pätkä, jota pitää vielä hioa mutta tarvitsen pari kirjaa siihen. Sitten on se uusi luku joka ei ihan vielä toimi. Niitä ajattelin hinkata tämän viikon. Perjantaina, jos ei eteen ole tullut mitään suurempia esteitä kasaan kässärin takaisin yhdeksi dokumentiksi ja alan lukemaan. 

Sitten se saa mennä. En usko, että pystyn enää tässä vaiheessa tekemään sille tämän enempää.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Syyskuussa luettu

Ihanaa lukea Enni Mustosta. Tämän kirjan lukeminen veny ja luin sitä aika pitkään ihan vain siitä syystä etten halunnut sen loppuvan. Onneksi tämä ei ole viimeinen osa. Ainakaan en usko. Vähän sellaisissa fiiliksissä tämä loppui että jatkoa voisi tulla. 


Vihdoin pääsin lukemaan kolme syytä elää. Olisin halunnut ostaa tämän kesälukemiseksi mutta sitten tuli kaikenlaista ylimääräistä menoa ja aikaakaan ei oikein ollut. Onneksi on kirjasto :)

Pidin Helmen hahmosta aivan valtavasti. Se oli todella hienosti kirjoitettu. Tomin hahmon ideaa en nyt ihan hahmottanut. Olisin halunnut keskittyä vain näiden kahden naisen tarinaan ja Tomin osuudet olivat kuin jotain ylimääräistä mitkä pitää kahlata läpi jotta päästiin takaisin Helmeen. Vain yksi kohtaus oli sellainen, missä Tomi pystyi ulkopuolisin silmin kuvaamaan Helmeä täydellisesti. 

Kieli oli kaunista ja runollista. Pidin siitä valtavasti, vaikka välissä oli muutamia kohtauksia missä tuntui, ettei juttu etene kun pysähdyttiin kuvailemaan jotain niin pitkäksi aikaa. 

Olen järkyttävän huono kirjoittamaan kirja-arvosteluja. Tästä kirjasta jäi iholle kuitenkin niin lämmin jälki että ehdottomasti luen seuraavan joka Lifländeriltä ilmestyy. 




Näihin kahtee kirjaan törmäsin, kun luin Type & Tell - sivun blogia. Antaumuksella keskeneräinen ei ollut ihan niin hyvä kuin olisin halunnut. Odotin enemmän konkreettista tekstiä itse kirjan työstämisestä mutta tässä käytiin koko kirjailijan elämää samalla läpi. 

Taija Tuomisen kirja sen sijaan oli aivan mahtava. Hienoa ohjeita ja faktaa. Samalla kun lainasin nämä otin vihdoin myös Waltarin Aiotko Kirjailijaksi -kirjan. Se on vielä kesken. 



Pidin kirjasta ja varsinkin Samuelin hahmosta. Ehkä sen takia, että se muistutti minua niin paljon omasta isoveljestä. Loppu meni minulta vähän ohi. Tuli vähän sellainen, ai nytkö tää loppu fiilis.

Pidän näistä tällaisista elämäntapakirjoista. Tämä ei valitettavasti ollut erityisen hyvä. Siitä ei jäänyt oikein mitään käteen. Ehkä eniten minua ärsytti se, että vain Lailan kokemukset oli kertomisen arvoisia. Kirjassa on kaksi kirjailijaa ja heidän kokemukset oli pieninä tarinoina pitkin sivuja, mutta se oli 90% Lailaa, 5% Marttaa ja loput muiden tarinoita.Yhdellä sivulla saattoi olla kolme eri Lailan kertomaa tarinaa kaikki putkeen. Ainoa hyvä puoli kirjassa oli se, että muistin mekkomanian olemassaolon. Olin miettinyt sen liikkeen nimeä jo muutaman viikon ja tässä kirjassa haastateltiin sen perustajaa.