sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Vähän tyhjää

Oudon tyhjä olo kun käsissä ei ole mitään työstettävää. Mies lukee vielä E:tä. On ylittänyt puolenvälin ja saa ensi viikolla sen varmaan loppuun. Pikkuhiljaa pitäisi aloittaa sitä tunnepuolen vatvomista, ehkä aloitan jo tänään mutta illemmalla. Olen pelannut aivan hirveästi (jopa viikolla mitä tavallisesti en tee) ja niin paljon, että lukeminenkin on vähän jäänyt. Nyt alkaa tuntumaan jo siltä, että pelikiintiö on täyttynyt. 
 
Tekisi mieli työstää jotain, mutta en saa mistään oikein kiinni. Tänään mietin yhtä tarinaa joka on pyörinyt päässä vuosikausia. Tiedän vain alun, mutta en mitään muuta. E:stä en ole editoinut muuta kuin kirjoitus- ja pilkkuvirheitä sitä mukaan kun mies niitä löytää, mutta mitään suurempaa en muokkaa ennen kun on saanut sen luetuksi. Kellotornia en voi jatkaa koska se vaatisi tekstiin uppoutumista ja se ei tule onnistumaan niin kauan kun E on vielä kesken. 
 
Käytiin juuri kävelyllä ja pyykit pyörii nyt koneessa. Voisin jatkaa Nuoruutemme Pariisin lukemista. Tasalta pitäisi alkaa kuorimaan porkkanoita kanakeittoa varten.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Päiväkirja

Haluaisin kirjoittaa päiväkirjaa. Mielikuvissa on tietenkin sellainen hieno nahkakantinen kirja johon päivän päätteeksi raapustan kaikki mieltä askarruttavat asiat. Valitettavasti olen huomannut, ettei tämä mielikuva tule koskaan toteutumaan. 
 
Sain ensimmäisen päiväkirjan todella nuorena. Se oli hieno: vaaleanpunainen ja lukollinen. Ihmettelin silloin, että mitä sinne voi laittaa sillä en osannut vielä lukea tai kirjoittaa. Sivuille sai kuulema myös piirtää ja sen osasin joten otin päiväkirjani ja menin leikkimökkiin. Istuuduin alas työpöydän äärelle ja yritin keksiä mitä voisin piirtää näin hienoon kirjaan. Lopputulos oli se, että en ollut tyytyväinen siihen mitä piirsin ensimmäiselle sivulle. Se ei ollut tarpeeksi hieno (ei ainakaan näin tärkeään kirjaan). Revin sivun irti ja se jätti jälkeensä ruman jäljen. Kaikki muukin mitä piirsin oli roskaa. Mikään ei ollut tarpeeksi hyvä päiväkirjaa varten. 
 
Olisinpa silloin tiennyt, että tämä teema tulee jatkumaan läpi elämän. Teininä, kaksikymppisenä ja päälle kolmikymppisenäkään en osaa kirjoittaa päiväkirjaa. Haluan, mutta kun edessä on ”The” päiväkirja jäykistyn enkä tiedä miten aloittaa tai mitä sanoa. Olen repinyt ensimmäiset sivut irti jokaisesta päiväkirjasta jota olen yrittänyt ja lopulta heittänyt koko päiväkirjan kierrätykseen.
Vuosien varrella olen kuitenkin pitänyt päiväkirjoja, ne ei vaan ole olleet erityiseen vihkoon. Pisin rupeama oli päälle kaksikymppisenä kun kirjoitin päiväkirjaa erääseen foorumiin. Jotenkin se, että se oli netissä eikä niin vakavaa kuin hieno lukollinen päiväkirja teki kirjoittamisesta helpompaa.
 
Nyt kirjoitan jonkinsortin päiväkirjaa kirjoitusvihkoihin jossa puran juonta auki. Saatan istuutua alas koska mielessä on luku tai kohtaus josta pitää kirjoittaa, mutta yleensä se teksti alkaa jollain ihan muulla. Lauantaina kun kirjoitin E:n viimeistä kohtausta teksti alkoi sanoilla ”Oon pelannut koko päivän” ja jatkuu sillä miten päivä sujuu ja siirtyy siihen miten pitäisi kirjoittaa tämä viimeinen kohtaus ja missä kohtaan E voisi ottaa käsiteltävän asian esille ja näiden pohdintojen kautta päädyin kirjoittamaan itse kohtauksen. Sunnuntaina ja eilen kirjoitin vain päivänkulusta sillä ei ollut enää mitään E:hen liittyvää. Teki vain mieli kirjoittaa. 
 
Välillä kun tulee luetuksi merkkihenkilöiden päiväkirjoja niiden ajatukset kuulostaa niin kypsiltä ja älykkäiltä ja se on se taso jolle olen asettanut ”oikean” päiväkirjan kirjoittamisen. Tämä minun nykyinen systeemi toimii koska en kirjoita päiväkirjaa. Ei ole mitään erityisen hienoa vihkoa johon pitää kirjoittaa hyvällä käsialalla järkeviä ja hienoja lauseita. On vain tämä kirjoitusvihko johon saa kirjoittaa tajunnanvirtaa ja mitä vaan tulee mieleen. Sitä ei kukaan lue eikä (luojan kiitos) koskaan julkaise. 
 
Eilen kirjoitin epäpäiväkirjaani puoli sivua, se alkoi näin: Väsyttää. Silmät vuotaa vähäsen, mutta uni ei tule. Luin koko illan. Seitsemästä melkein yhteentoista. En kadu mitään!

maanantai 23. tammikuuta 2017

ToDo-lista

Eilisen todo-lista oli pitkä. Laitoin siihen kaiken, mitä halusin saada aikaiseksi. Lettujen paistosta, lenkkeilyn ja siivouskaapin järjestämiseen. Viimeinen asia jonka suoritin listalta oli E:n viimeisen kohtauksen kirjoittaminen. Raakateksti oli olemassa, samoin kuin paikka johon tekstin piti tulla, mutta aina kun istuin ja yritin saada sen valmiiksi päällimäinen olo oli kyllästyminen. Yritin vääntää sanoja, mutta ei. Sitten puoli kymmeneltä tajusin, että nyt. Olin juuri saanut luetuksi Akvarelleja Engelin kaupungista ja ehkä se energia tuli siitä, että joku muukin oli saanut tekstinsä joskus loppuun ja halusin liittyä siihen seuraan. 

E on nyt drivessä ja odottaa, että mies alkaa lukemaan. En pistänyt koko tekstiä, vain ainoastaan sen nykyhetken aikajanan jota ne muutokset koskee (scrivenerin ihanuutta, kun voi valita mitkä tekstit kokoaa yhteen). Tekstistä puuttuu vielä tunteisiin liittyvä osuus, mutta juonta voi arvioida ilman sitäkin. Menneisyyden osuuksissa ei ole kuin yksi pieni juttu minkä haluan lisätä. Ehkä teen sen tänään ja sitten en koske tekstiin vähään aikaan. Ensi viikolla yritän käydä testaamassa sitä uutta kahvilaa josta joskus puhuin. Suuri suunnitelma on ottaa kirjoitusvihko mukaan ja yrittää aloittaa sitä tunnepuolen purkua.   

Mutta nyt juon kahvin loppuun ja alan suuntaamaan töitä kohti. Kissa makaa vielä vuoteessa, pitäisi houkutella se ylös niin voisin korjata ne.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Melkein lopussa

Eilen oli vähän turhan pitkä työpäivä ja toivon hartaasti, ettei sama toistu tänään. En jaksanut eilen editoida kuin muutaman luvu tosi tehottomasti ja lopun ajasta koomailin netissä. Sitten iski joku ihmeellinen buusti. Olin jo vuoteessa, mutta unesta ei ollut tietoakaan. Nousin, editoin ja palasin vuoteeseen. Tänään heräsin vähän viiden jälkeen ja sain loputkin luvut käytyä läpi. 

Nyt pitäisi vielä jaksaa hetki. Lisätä ne muutamat kohtaukset jotka sieltä puuttuu ja jotain muuta pientä. Ehkä sitten olisi taas tauon paikka. Edes niin pitkä, että mies ehtii lukemaan liuskat läpi. 

Tällä hetkellä en odota mitään samanlaisella innolla kuin lomaa, johon on valitettavasti yli kuukausi aikaa.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Melkein puolessa välissä

En jaksanut editoida viikonloppuna. Oikeastaan en jaksanut paljon mitään. Luin konmaria ja värikoordinoin alusvaatteet. Pelasin, en jaksanut siivota, kävin kerran juoksemassa ja eilen joogasin. Tein chiliconcarnea ja kuuntelin puuhaillessani Eat Pray Lovea. 
Välillä kurkkasin ikkunalaudalla lepäävää kässäriä, mutta aina kun näin punakynämerkintöjä tuli huono olo ja annoin olla. 

Tänään sitten heräsin neljältä ja päätin, että nyt aloitan. Olen nyt sivulla 69 ja vielä 85 sivua jäljellä. Huomasin tässä editoidessa, että pari kohtausta pitäisi lisätä, ihan pieniä vaan, muta minne? Tavallaan tiedän, että niiden pitää tapahtua ennen eräitä tiettyä tapahtumia, mutta sitten kun katon olemassaolevia kohtauksia, en keksi minne ne tunkisi niin, että ne näyttäisi luonnolliselta. No jaa, mietin näitä myöhemmin kunhan olen saanut tämän kierroksen valmiiksi. 

Löysin uuden kivan kahvilan jota haluaisin testata. Kunhan saan tämän kierroksen valmiiksi ja alan miettimään sitä tunnepuolta mitä pitää lisätä vielä tekstiin, voisin mennä kokeilemaan millainen tämä uusi kahvila on. Se ei ole kotimatkalla, eli sinne täytyy tosiaan mennä. Ottaisin kirjoitusvihon ja kynän ja kokeilisin niiden tunnejuttujen purkamista paperille.

perjantai 13. tammikuuta 2017

152 sivua

Lisää näitä unottomuuden hyviä puolia, ehtii editoida :)

152 sivua editoitu. Paljon tuli merkintöjä ja viimeinen juoniongelma loksahti vihdoin paikoilleen. Saa nähdä muuttuuko vielä joku, ennen kun saan siirrettyä nämä korjaukset takaisin Scriveneriin. 

Nyt odotan, että mies menee töihin jotta voin pujahtaa vielä hetkeksi vuoteeseen. Onneksi tänään ei tarvitse mennä kahdeksaan töihin.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Punakynä

Punakynä on liikkunut ahkerasti. Olen yliviivannut, ympyröinyt, piirtänyt nuolia ja kirjoittanut marginaaleihin ja paperin taakse. Yhdeksänkymmentä sivua ja kaksi arkipäivää. Ehkä saan editoitua kaiken ennen viikonloppua tai ehkä lopuissa sivuissa on niin paljon korjattavaa, että saan työn valmiiksi vasta sunnuntaina. 
 
Kirkkautta on jäljellä alle sata sivua. Tänään kirjoitin kaksi riviä uutta tekstiä. Ei siinä muuten ollut mitään ihmeellistä kuin se, että se oli Kellotorniin. En ole kirjoittanut Kellotorniin mitään pitkään aikaan. Välillä sitä on ikävä ja tekisi mieli jatkaa, mutta E.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Tiistai

Tänään otan töihin Kirkkauden koska tulen junalla keskustaan ja neuletyön koska on palaveri jossa ei toivottavasti tarvitse muuta kuin istua ja olla hiljaa. 

Illalla tartun E:hen. Sain tekstin mahtumaan 154 sivuun kun tiivistin vähän rivinväliä. Tulostuspaperia kävin ostamassa koko laatikollisen, eli 5 x 500 sivua. Tiedä vaikka osalle tulostelen kellotornia vuoden tai parin päästä. 

Kun viimeksi sanoin, että nyt pidän tauon niin enköhän löytänyt itseäni illemmalla kirjoittamassa uutta kohtausta. Istuin pöydän äärellä, kirjoitin vihkoon ja tekstiä tuli. 

Jostain syystä jännittää. En tiedä miksi kun edelliset fiilikset tekstin suhteen oli täysi kyllästyminen.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Editointiväsymys osa sata

Sain vihdoin editointikierroksen loppuun. Sen jälkeen kun viimeksi sanoin, että "kohta kierros lopussa" tajusin, ettei mikään taaskaan toiminut ja muutin sitten asioita mikä tarkoittaa, että aloitin editointikierroksen alusta vaikka edellinen oli vielä kesken. 
No mutta nyt se on sitten tehty. Kierros on valmis. Suurin muutos oli se, että pari hahmoa säästi henkensä ja siirtyivät enemmän taustalle. 
 
Mitä nyt?
Tauko kahdesta syystä:

1. Teksti väsymys. En vaan jaksa katsella sitä sotkua jota kutsun käsikirjoitukseksi. Jos minulla on joskus ollut uskoa tähän tarinaan, niin nyt se on koetuksella.

2. Haluan tulostaa ja lukea muutokset paperilta, mutta minulla ei ole 197 sivua tulostuspaperia. Minulla on ehkä kymmenen. Eli pitää käydä ostamassa sitä jostain.

Onneksi edessä on pitkä viikonloppu. Tarkoitus olisi tehdä loppuun yksi pieni työjuttu, siivota, järjestää pari kaappia ja lukea. Haluan lukea Silkkiäistoukan loppuun koska varaushyllyssä odottaa Kirkkaus ja tekee mieli päästä siihen käsiksi.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Joulukuussa luettu

Viime kuussa en lukenut montaa kirjaa sillä olen ollut niin uppoutunut E:hen. Kaikki se vapaa-aika mikä olisi muuten kulunut lukemiseen kului koneen äärellä istumiseen. 

Tartuin Stoe of Fire:iin koska pidän Joana Pennin podcastista ja halusin lukea häneltä jotain kaunoa. Tarina on lyhkäisyydessään sellainen, että on olemassa kaksitoista (muistaakseni) Pentacost kiveä jotka on tehty Jeesuksen haudasta. Kivillä on voimia jotka aktivoituu joka 2000 vuotta kun tietty komeetta lähestyy maata. Kivet on hajautettu ympäri maailmaa ja jokaisella on omat suojelijansa ja nyt näitä suojelijoita aletaan murhata ja kivet katoavat. Morgan Sierralla ja hänen siskollaan on kummallakin yksi kivi (eivät tiedä kuinka tärkeä se on). Sisko kidanpataan ja Morgan joka on psykologi pakotetaan etsimään loput kivet. 

Ei tämä mikään huippukokemus ollut. Hyvin Dan Brownmainen, mutta minä en pidä Brownista. Kivien tarina oli mielenkiintoinen, mutta aina kun ne yritti istua alas tutkimaan jotain, pahikset ryntää konekivääreiden kanssa sisälle ja alkaa ampumaan. Ei lainkaan minun juttu. Mieskin luki, eikä oikein innostunut. 

Tämä kirja oli muuten ensimmäinen kaunokirja jonka luin sähköisenä. Toistaiseksi olen lukenut vain jotain tenttikirjoja, mutta nyt päätin kokeilla. Latasin tabletille kindle apin. Koko prosessi oli aika mutkaton. 

Olen vähän miettinyt, että voisin ehkä alkaa ostamaan taustatutkimuskirjoja sähköisenä. Pidän "oikeista" kirjoista enemmän, mutta nytkin minulla on aika monta E:hen ostettua taustatutkimuskirjaa joilla en oikein tee muuta kuin säilön ne jonnekin tulevaisuutta varten. En halua luopua niistä, mutten myöskään tarvitse niitä enää niin paljon. Sähköinen kirja ei vie hyllytilaa, mikä on plussaa.



Kirjaston kierrätys hyllystä pelastettu kirja. Grisham on yleensä aina mielenkiintoinen, mutta tämä ei ollut ihan parhaasta päästä. Alkuun tämä tuntui siltä, kuin olisi lukenut novellikokoelmaa sillä uusia asiakkaita tuli ja meni. Puolessa välissä vasta tapaukset alkoivat nivoutumaan yhteen. 
Luulin myös aluksi, että tämä on sama lakimies kuin Lincoln Lawyerissä, mutta ei ole. Mitä nyt tämäkin sattuu käyttämään autoa toimistonaan ja sillä on musta kuljettaja. 

Muutama kirja jäi kesken. Viimeisin niistä Pulkkisen uusin jota odotan kovasti, mutta en jaksanut 50 sivua pidempään. 

Nyt luen Robert Galbraithin Silkkiäistoukkaa. Aivan ihana. Pidän siitä kuinka hitaasti tätä tapausta tutkitaan (ja siis oikeasti tutkitaan, ei vaan juosta pyssy kädessä). Pitää lukea se ensimmäinenkin. Pitää sanoa, että olin vähän skeptinen koska en ole Harry Potter fani, mutta tämä kirja seisoo ihan omilla jaloillaan. 

Mitä muuten pidätte Courier-fontista? Minusta se on ihanan kirjoituskonemainen <3

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Uusivuosi

1.1 on aina oudon erikoinen päivä, sillä kaikki on vielä auki tulevan vuoden suhteen. Mutta tätä seesteisyyttä kestää vain tämä yksi päivä. Sitten alkaa työt ja arki ja kaikki muukin ja yhtäkkiä ihmetellään miten voi olla jo kesä. 

Viime vuonna  en tehnyt lupauksia vaan asetin deadlinejä E:n suhteen. Siinä mielessä asiat meni hyvin, että sain E:n valmiiksi ja se lähti maailmalle ja mitä parasta se herätti pienenpientä kiinnostusta.

Lukuhaaste ei sen sijaan sujunut. Tämän vuoden haasteena oli lukea pois kaikki ne "luen joskus" -kirjat jotka ovat lojuneet hyllyssä ikuisuuden. Se kasa kasvoi valitettavasti ja taitaa olla edeltäjäänsä suurempi (syytän tästä kirjaston kierrätyshyllyä johon porukka tuo omia kirjoja). 

Mitä muuta tapahtui vuonna 2016? 

Sain vakituisen työpaikan. 

Juhlittiin miehen kanssa avioliiton ensimmäistä virstanpylvästä eli 5-vuotis hääpäivää. Meillä on maailman paras hääpäivä, eli talk like a pirate day (ei suunniteltu, tajuttiin tämä vasta myöhemmin), mutta silti molemmat meistä unohti hääpäivän juuri sinä päivänä.

Aloitin Kellotornin. 

Luin 57 kirjaa. Laskin mukaan äänikirjat, mutta en E:n tai Kellotornin taustatutkimuskirjat enkä lastenkirjoja.

Juoksin tosi vähäsen :(


Asioita vuodelle 2017

Juosta enemmän jotta voidaan veljen kanssa juosta 1/2 maratoni kesällä. 
Olen juossut kaksi maratonia, mutta ne on minulle liian pitkiä matkoja. En pitänyt siitä, että koko kesä meni treenaamiseen ja sitten odotin koko ajan kisapäivää. Puolikas on parempi. Sen voi juosta ihan itsekseen eikä tunnu pahalta. 

Saada Kellotornin ensimmäinen versio valmiiksi.  

Ensi vuodelle en aio tehdä lukuhaastetta. Lueskelen pois noita mitä on hyllyssä ja sitten puran varausjonoa (samalla kun kannan lisää kirjoja sisälle ja varaan turhan monta kirjaa).

E:n aikataulu
Haluan saada tämän editointikierroksen ensi viikolla valmiiksi. Ensi viikko on vähän rennompi sillä minulla on yksi arkivapaa ja sitten 3 päivän viikonloppu. 

Tammikuusa tulosan, luen ja viilaan E:tä ja ehkä jopa annan sen miehelle luettavaksi. 

Helmikuussa voisin ehkä ottaa Morreen yhteyttä ja kysellä arviointipalvelun perään. Ajattelin, että tekisi varmaan hyvää jos joku ulkopuolinen lukisi sen. 

Huhti-/toukokuussa pitää uskaltaa lähettää käsikirjoitus. 

Yritän lohduttaa itseäni sillä, että vaikka tämä kiinnostunut kustantaja ei otakkaan E:tä niin minullahan on vielä monta kustantajaa joille en ole lähettänyt käsikirjoitusta. He voivat saada sitten tämän paremman ja selkeämmän version. 
Sitten on vielä se hyvä hysly josta joskus puhuin. Siinäkin sanottiin, että jos joskus kirjoitan E:stä uuden version, voin lähettää sen suoraan tälle ihmiselle. Se, että E on herättänyt mielenkiintoa antaa toivoa, mutta samalla stressaan sitä, että osaanko muokata siitä sellaista versiota joka kelpaa. 

Muuta:
 Vaarna on innoissaan uudesta työhuoneestaan ja halusi nähdä missä muut kirjoittavat. Olen itskein aina utelias näkemään, joten ajattelin tässä jakaa omani


Kuva on olohuoneesta. Vasemmalla on sohva jolla istun kun kirjoitan uutta tekstiä (ja pöydällä läppäri jolla sitä naputan). Oikealla pöytäkone jolla pelaan ja jolla olen nyt editoinut E:tä. Editoiminen isommalta ruudulta on helpompaa kuin läppäriltä. 

Työhuone on sellainen asia josta haaveilen, mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen tähänkin. Asunnossa on kaksi makuuhuonetta joista toinen on miehen työhuone. Hän keräilee retro tietokonepelejä ja on hyvä, että ne ovat kaikki samassa paikassa. Se on myöskin talon ainoa huone johon kissalta on pääsy kielletty. Mies viettää suurimman osan päivästä työhuoneessa ja minulle jää loppuasunto puuhastella omiani. Siivota, kirjoittaa, pelata, ihan mitä vaan. Kumpikin meistä tarvitsee ja nauttii omasta rauhasta joten tämä sopii meille hyvin. 
Nytkin kun kirjoitin tätä ja mies tuli tuohon vierelle istumaan koska halusi viettää aikaa vaimonsa kanssa niin minä menin vuorostani ihan vaikeaksi koska en osaa kirjoittaa jos hän on siinä vieressä. Joten korjattiin vuoteet ja hän palasi takaisin työhuoneeseen <3 

Tämä oman rauhan arvostaminen voi kuulostaa kauhealta, mutta sen vastapainoksi vietämme todella paljon aikaa yhdessä. Esimerkiksi juuri illat, kun istumme sohvalla, juomme teetä ja luemme.

Saa nähdä kuinka monta kirjoitusvirhettä on tässä postauksessa sillä firefoxin oikoluku ei suostu toimimaan.